Yhdeksän miehen saappaat

by Pentti Haanpää

"Sotakuvauksien tultua jälleen muotiin on tähtikirjastoon valittu Pentti Haanpään verraton kertomus saapasparista, joka sodan aikana kiersi yhdeksän miehen jaloissa."

(Otava)

Genres: War, Finnish Literature, Fiction

174 pages, Paperback

First published January 1, 1945

About the author

Pentti Haanpää was a Finnish author.

Pentti Haanpää (1905–1955) oli kirjailijana erityisesti pohjoisen Suomen ja maaseudun yhteiskuntakriittinen ja realistinen kuvaaja. Häntä pidetään erityisesti novellitaiteen mestarina ja Haanpään tuotantoon kuuluukin kahdeksan romaanin lisäksi satoja novelleja. Hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1948.

Reviews

[Tinker]

Yhdeksän miehen saappaat oli ensimmäinen Haanpäältä lukemani romaani. Tartuin romaaniin hieman epäröiden, sillä en juuri välitä sotaromaaneista. Yhdeksän miehen saappaat osoittautui kuitenkin mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi. Haanpää kuvaa sotaa realistisella ja kriittisellä otteella. Kerronta on taitavaa, luonnonkuvaus hienoa ja huumori rehevähkön satiirista.

Kirjassa käsitellään jatkosotaa nahkaisen sotilassaapasparin kautta. Kirja koostuu yhdeksästä tarinasta, joissa kerrotaan saappaiden kulloisestakin omistajasta. Alkuun saappaat ovat uudet ja kiiltävät. Niiden omistajilla on kunnianhimoa ja suuria suunnitelmia. Myöhemmin into taantuu pettymyksiksi ja pysähtyneeksi odotteluksi ja lopulta saappaat palaavat kotiin viimeisen omistajansa kanssa rauhan alkaessa. Kenties yhtä lukuun ottamatta eivät saappaiden omistajat ole sankareita. Tapahtumat sijoittuvat lähinnä kasarmille tai loma-ajoille. Sota on pitkää odottelua, ikävystymistä ja epätietoisuutta tulevaisuudesta.

Tykkäsin.

[MARgOT]

Kuulu järgi näevad pedagoogid ränka vaeva, et veenda noori hingi klassika aegumatuses, need aga ei tahtvat asjast midagi kuulda, vaid virisevat kopihaisu, koltunud lehekülgede ja nüri sõnaseade üle. Noor inimene tahab kätt aja pulsil hoida, mitte ennast mineviku tolmukorra alla matta. Vana on vana, uus on uus ja sina söö oma kardulast ja sousti kasvõi katelokist, kui nii hirmsasti maitseb!

Tihti on aga nii, et just need kõige moodsamad mõtted kargavadki välja kuskilt tagumiste riiulite vahelt ja just nii kauge maa tagant kui omaenda pilk vaatama küünib. Tuleb välja, et soomlane Pentti Haanpää (1905-1955), kellele samuti klassiku tiitel on külge poogitud, on meie aja trende väga hästi ette aimanud ja pannud aluse tunnustust väärivale uusžanrile — taaskasutusromaanile. 1945. aastal ilmunud “Üheksa mehe saabastes” on Jätkusõja sündmustele viitavad read ainult kulisside mõttes paari suletõmbega paberile maalitud, kõik muu on puhas karakterikoomika ja taaskasutuse propaganda. Nimelt võtab Haanpää veisenahast saapad ja trööpab need üheksa sõjamehe jalas niimoodi ära, et isegi moedisainer Reet Aus ahhetaks ja lööks kulpi. Nii teevad saapad, alustades veltveebel Väinö Soro jalgadest ja lõpetades reamees Väinö Lehto omadega, sellised põnevad seiklused läbi, et lugejal pole põhjust igavuse pärast varvast väristada. Viimati mainitud tegelaskuju arvab küll, et paberiga pauku ei tee, aga kui siit nüüd järjekordset trendi lendu ei lähe või loetu väikestki muiet suule ei mana, siis on tõesti klassikaga kööga ja teda ootab ees sama saatus nagu Haanpääd, kes keset rahuaja kalaretke õnnetul kombel järve ära uppus.

Hea raamatusõber, sestap käi sina ikka ajaga kaasas, vii oma vanad kossid enne tõsisemate talvepakaste tulekut kingsepa juurde ja nõuta lähimast taaskasutuskeskusest Pentti Haanpää värsket trenditeost märksõnaga Loomingu Raamatukogu!

Viimasel puhkusepäeval juhtus ta tänaval kokku oma vana tuttava kapral Korppiga, kes uitas ilma rahata ja pohmellis peaga ringi. Juba endiseski Euroopas muretu sell, paistis ta nüüd sõdivas maailmas nagu viimast päeva elavat. Norppa pakkus talle klahvi kangemat, kiites, et tal veel on, ehkki ta on ainult kolmemargane töökuli. Siis juhtus ta Korppi jalas väärt saapaid nägema ja tegi ettepaneku jalavarjud ära vahetada. Tema enda saapad olid nimelt selle talvega läbi kulunud, ja et ta oli töökohustuslaste nimekirjas, võidi laos ümbervahetamisele takistusi teha. Korppi aga saab oma jalanõud iga kell ümber vahetada. Kapral, alati helde ja muretu mees, nõustus hea meelega, iseäranis nüüd, kus pakutud märjuke tema südant soojendas.

[Carl Colérus]

Jos haluaa lukea jatkosotaa käsittelevän, lähes unohdetun, klassikon niin suosittelen.

Saapaspari, aluksi uuden karhea, kulkee läpi jatkosodan, yhdeksän miehen kautta. Miehet ovat kovin erilaisia, on hurvitteleva vanha vääpeli, korven asukki, nuori luutnantti, juoppo ja kaikkea siltä väliltä.

Sota-ajan elämä rintamalla ja kotona tulee esiin. Rintamalla kaikki voi loppua milloin tahansa, yht´äkkiä, kotirintama yrittää pitää yllä normaalia elämää. Lomalla ota kiinni mistä saat, leskirouvasta tai kenestä tai mistä tahansa.

Sota kehittää sotilaissa keinon selvitä, mutta vauriotta ei pärjää kukaan. Joku vajoaa pelihelvettiin, toinen alkoholiin.

[Titus Hjelm]

Haanpää on nostettu aikamoiselle jalustalle suomalaisen kirjallisuuden kaanonissa, mutta olen jotenkin onnistunut välttämään hänen teoksiaan tähän asti. Tienvarsidivari Raaseporissa oikaisi asian. Kirja oli hyvä. Arkista kuvausta kaikkea muuta kuin arkisista oloista. Mutta en saanut tästä kumminkaan viiden tähden tunnelmia. Monet klassikot ovat kestäneet kielen muutoksen hyvin, mutta Haanpää kuulosti vanhanaikaiselta. Erityisesti häiritsi jatkuva ellipsin viljeleminen. Mutta luen kyllä mielelläni Haanpäätä lisää.

[Anskuu_]

Mietteitä herättävä, hienosti kirjoitettu, ja ansaitusti klassikko. Kirjailija on osannut kuvata kauniisti sitä, miten kaikenlaiset miehet, eri lähtökohdista, eri elämäntilanteista, eri kohtaloilla, sotivat saman asian puolesta—itsenäisen kotimaan. Sodan puuduttava arki on kuvattu selkeästi. Kirjan juoni on poikkeuksellinen, ja luovan uniikki. Kirja saa oman jo valmiiksi valtaisan kunnioituksen sotaveteraaneja ja kaatuneita kohtaan nousemaan. Hieno teos.

[Lotta]

"Niillä oli hyökätty ja oltu asemissa ja peräydytty. Nyt, melkein loppuun käytettyinä, ne olivat joutuneet pellolle, rauhan töihin..."

Yhdeksän miehen saappaat käy läpi jatkosodan vaiheet yhden saapasparin näkökulmasta. Nopeatahtinen tarina joka jo vuonna 1945 on antanut tuoreen näkökulman jatkosotaan.

[Outi]

Haanpään kieli on mulle sopivaa: täsmällistä mutta lupsakkaa. Osa hahmoista oli toisia huomattavasti kiinnostavampia, mutta hienosti kirja kantoi loppuunsa asti.

[Salla Erho]

Helmet-lukuhaaste 2017
3: Suomalainen klassikkokirja

Pentti Haanpää: Yhdeksän miehen saappaat (1945)

Sodan absurdiutta kuvataan yhdeksän ihmiskohtalon kautta, yhdistävänä tekijänä saappaat, jotka sodan edetessä kulkevat mieheltä miehelle. Väkevää, tiivistä kieltä, jonka jokaiseen riviin mahtuu paljon. Hienoa henkilökuvausta, yhdeksän päähenkilön ohella lukuisia mieleen painuvia persoonallisuuuksia.

[Erkki]

My favourite writer.

[arne]

ok