“Katselin hämilläni ympärilleni. Sarjaeste! Olin unohtanut sarjaesteen ja jatkanut suoraan okserille.”
Isä irtisanotaan, ja Talismaanin kohtalo on vaakalaudalla. Mistä rahat sen kuluihin? Kun Iitu päättää vuokrata hevostaan, vuokraajaksi tarjoutuu taitavaksi ratsastajaksi osoittautuva Karoliina. Naisella on Iitun isän kanssa jotain vipinää, minkä vuoksi Iitu ei voi sietää häntä. Iitu hankkii Talismaanille toisenkin vuokraajan ja löytää onneksi mukavan tuntuisen Miilan. Pian Iitu huomaa, että Talismaanin suu on veressä ja sen kyljissä on haavoja. Kisat menevät Iitulta pieleen, kun hänen mielessään myllertää vain, kuka on satuttanut rakasta Talismaania. Karoliinako? Ei kai Miila?
Olen todennut junamatkat töihin oivalliseksi ajaksi käyttää näihin vähemmän sytyttäviin kirjoihin. Tuleepahan luettua.
Kahden tähden sanallinen kuvaus "it was ok" kuvaa lukuelämystä aika hyvin. Olen selkeästi liian vanha ja realistinen näihin heppatyttöunelmiin, toivottavasti edes kohderyhmä saa tästä itselleen hyviä lukukokemuksia.