Veden vihat

Vihat #3

by Paula Havaste

”Jokin oli säikäyttänyt lokit. Kun laiva lipui saaren ohi, Kertte näki rantapuussa istuvan hiilenmustan korpin. Kun tuo vain pysyisi hiljaa, Kertte aneli mielessään, mutta korppi avasi nokkansa ja veden yli kantautui uhkaavasti sointuva ääni. Pahanilmanlintu, Kertte ajatteli ja risti sormet suojakseen.”

1100-luvulle sijoittuva rakastettu Vihat-sarja jatkuu. Piispan käskynhaltija on hyökännyt Kerten kimppuun, ja Kertte on tarttunut veitseen. Kertte pakenee kauppias Osmin laivaan, ja Osmi lupaa kuljettaa Kerten Tokholmista takaisin Turukylään. Oikukkaat tuulet ja saaristorosvot koettelevat matkalaisia niin, että seuraava talvi joudutaan kuitenkin viettämään Koluvanissa, nykyisessä Tallinnassa. Kertte asettuu Osmin ja tämän kumppanin Pärnin talouteen. Merten takaa alkaa kuulua uhkauksia: piispan miehet eivät ole antaneet anteeksi. Kun Kerten maha alkaa kasvaa, vaikeutuu suhde myös Pärniin, Osmin todelliseen rakastajaan. Miten Kerten matka jatkuu: Ovatko Pärn ja veden jumalat vielä lepytettävissä? Entä onko kotiin Larrin luo enää paluuta?

Genres: Historical Fiction, Finnish Literature, Historical

392 pages, Hardcover

First published June 1, 2016

Reviews

[Meri · Rating 3 out of 5]

Edellisten osien tapaan ihan kivaa ja kepeää kesä- ja mökkilukemista, jossa kansanperinne on parasta antia. Aika paljon kertailua ja toistoa, ja yksityiskohdat tahtoo edelleen häilyä ja muuntua. Edelleen Kerten näkijän kykyä hyödynnetään melko vähän, mutta sentään parissa kohtaa. Jostain Kertte on yhtäkkiä kehittänyt näkijän kyvyn rinnalle parantajan taidotkin ja alkanut pitää eläimistä. Osmin voimaa ei tarkemmin avata, vaikka sen olemassa oloon edellisessä osassa viitattiinkin. Tässä osassa ei kerrota Larrin kuulumisia, mikä on vähän harmi.

[Elviira · Rating 5 out of 5]

Tää on vaan niin mun genre! Vanhan ajan taiat ja uskomukset <3

[Milla · Rating 3 out of 5]

Edelleen sujuvaa luettavaa, monella tapaa kiinteä jatkumo sarjan kahteen ensimmäiseen osaan - niin hyvässä kuin pahassakin. Mielenkiintoiset arjenkuvaukset, taikausko ja sympaattiset hahmot miellyttivät tälläkin kertaa, ennalta-arvattavuus ja naiivius taas alkoivat kolmannessa kirjassa jo korostua. Pientä epäuskottavuutta toi se, että kaikille tuntuu jatkuvasti käyvän vain hyvin, vaikka vastoinkäymiset veisivät kuoleman porteille. Toisaalta kirjassa kuvattu ikävä ja sen odotus riipaisivat.

[Peony · Rating 3 out of 5]

Samoin kuin sarjan aikaisemmat osat, tämä on viihdyttävä tarina, täynnä mielenkiintoista kerrontaa esikristillisen ajan tavoista ja kauppiaselämästä. Oli kuitenkin aika lähellä, etten antanut kirjalle vain kahta tähteä, sillä tarinan kulkua varjosti tosi pahasti edellisten kirjojen tapahtumien kömpelö kertailu Kerten muisteloimisen kautta ja tämä muistelointi jatkui aika tiiviinä kirjan puoliväliin saakka ja siitä eteenpäin harveni yksittäisiksi Kerten menneiden haikailuksi. Nyt pyöristän 2,5 tähteä kolmoseksi, harmi ettei kirjoittaja luottanut puhtaasti uuteen tarinaansa ja lukijan hoksottimiin.

[Erja Linnonmaa · Rating 3 out of 5]

No niin, sarja jatkui aika yllätyksettömästi. Teos ei ole huono, muttei innostanutkaan. Merimatkan kuvaus oli mielestäni parasta antia. Henkilöhahmojen syvyyteen olisi voinut panostaa enemmän. Juonen toistoa oli liikaa. Itse olen ankarasti sitä mieltä, ettei lukijaa tarvitse paapoa. Kaikki kertaus pois ja justiinsa!

[Mintti · Rating 4 out of 5]

Ihan mahtava kolmas osa Vihat-sarjalle. Kerten elämä jatkuu Koluvanissa ja hän yrittää kerätä itseään kasaan talven aikana, jotta pääsisi matkustamaan takaisin Suomeen ja omille mailleen. Talvi on täynnä yllätyksiä ja kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Hurjan hyvää historiallista kuvausta ja ihmiseloa 1100-luvulla.

[Pia Miettunen · Rating 3 out of 5]

”Terveheksi metsänväki, Marjatan väkevä väki. Etenkin emäntä itse, Tapion valio vaimo, metsänväen mahtinainen, terve sulle tultuani” s. 238
”Niin oli lapset ilmoitettu taivaan ja maan välille, yhdessä ja silti aina erikseen, kuten nämä kaksi tulisivat olemaan” s. 284