Planeetta

by Pauliina Haasjoki

Lumoava runokokoelma, jossa painovoima ja painottomuus vaihtelevat vuoroveden tavoin

Mantereet, meri, maapallon liike - koko kosmos avautuu kaikessa kauneudessaan ja haavoittuvuudessaan. Missä on maailman ääri, mistä alkaa ääretön? Ovatko nämä todelliset lopun ajat, mistä tiedämme kun aika on kypsä? Onnellisten saari, uusi maailma, on jossain kaiken ulkopuolella, mutta kaipuu tähän planeettaan, sen painovoimaan ja ytimeen, on suuri.

Yön pimetessä ilma ohenee ja taivas nousee tasolle jossa se viettää yön,/ uutta ilmaa virtaa tilalle, ilman solut jakautuvat ja uusiutuvat./ Turkkinen, sileä, vedessä elävä nisäkäs mutkittelee/ läpinäkyvänä huoneesta toiseen.

Genres: Poetry, Finnish Literature

77 pages, Hardcover

First published January 1, 2016

About the author

Pauliina Haasjoki syntyi vuonna 1976 Ulvilassa ja opiskeli kirjallisuutta Turussa. Nykyisin hän asuu Helsingissä. Haasjoki julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa vuonna 1999.

Haasjoki on kirjoittanut myös runodialogin Kolmosten talo yhdessä Reetta Niemelän kanssa. Vuosien 2005 ja 2010 välillä hän julkaisi runoutta ja pienoisesseistiikkaa Olo ja muoto -runoblogissaan. Hänen runojaan on ilmestynyt italiaksi, unkariksi, ruotsiksi ja englanniksi ja käännetty lisäksi saksan, puolan ja viron kielille.

Haasjoki on osallistunut keskusteluun kirjallisuudesta ja kulttuurista kirjoittamalla esseitä ja runokritiikkiä sekä toimimalla Nuoren Voiman Liitossa ja Osuuskunta Poesiassa. Hän on julkaissut useita kirjallisuustieteellisiä artikkeleita ja viimeistelee niistä koostuvaa väitöskirjaansa. Hänet palkittiin artikkelinkirjoittajana Koneen Säätiön Vuoden kynä -palkinnolla vuonna 2010.

Reviews

[Susanna Rautio]

Kyllä on lumoava paikka tämä planeettamme maa. Se on hieno paikka esteetikoille ja melankolikoille. Niille, jotka voivat katsoa tähtitaivaan tai verenrajaisen pienempiä ja suurempia ihmeitä. Niiden hiljaisuutta - ja huomaakin näkevänsä jotain suunnatonta.

Tunnustan: Minuun vetoaa.

Tuntuu tosi tyhjältä kirjoittaa Haasjoen runoista ja asioista mitään. Pitää lukea toiseen ja kolmanteen ja varmasti useampaankin kertaan.

Se, että haluaa omistaa jonkun kirja ja lukea sitä useaan kertaan on nykyään paras kunnianosoitus tekstille kuin tekstille.

[miida]

WAU wau wau wau

[Mimi]

Sanomalehti tuli naisen luokse syrjäisessä mökissä
metsässä, järven rannalla. Rullattu sanomalehti kädessään
hän löi häntä lähestyvät uutiset takaisin
vetäsi oven raosta lämpimän ilman takaisin mökkiin.

Jouduin lukemaan tämän vähän turhan kiireellä parissa päivässä, vaikka nämä olisivat vaatineet rauhaa ja makustelua, siksi ensimmäisen lukukerran jälkeen neutraalit kolme tähteä.

Osa runoista tuntui vähän turhan kikkailluilta, mutta teokseen mahtuu todellisia helmiä. Suosikkini oli ehkä teoksen kolmas runo, joka alkaa Ei ole niin kovin monia tapoja liikkua veden halki ja sisältää kuvausta joka meinaa tukahduttaa, niin liki se tulee.

[Pauliina]

Ihan kiva! En vain meinannut jaksaa runojen arvoituksellisuutta. Merkitykset oli piilotettu, ehkä näkösälle, mutta minun silmäni eivät jaksaneet tarkentaa niihin. Harvemmin muutenkaan innostun proosarunoudesta, jota tässä kokoelmassa oli paljon.

[Jussi]

Ihan jees. Niin proosamaista tekstiä, että en jäänyt mutustelemaan yksittäisiä sanoja tai virkkeitä. Jälkeenpäin ajattelin, että olisiko pitänyt..

[Heidi]

Ihmeellinen ilmiömäinen ilmiöllinen Planeetta. Planeetan ilmiöitä runojen kielelle ja kielellä avattuna.

[iida]

Tää oli kaunis! En tiiä johtuuko siitä, että oon keväällä lukenut Mannerta, mutta muistutti jotenkin motiiviensa ja aihepiirinsä puolesta Tämä matka -teosta

[Piia]

Tämä teos tarjosi muutamia kirkkaita, ihastuttavia oivalluksia, mutta kokonaisuus tuntui silti vähän raskaalta ja tekniseltä. Pidin eniten veden kuvauksista, vesilohkaretta väistävästä hylkeestä ja mustekalasta, joka etsii vedestä kiemurtelevia reittejä lonkeroilleen. Tätä kirjoittaessa on varmasti katseltu maailmaa hetki jos toinenkin.

[Elina]

Kaunis kokonaisuus, joka näyttäytyi minulle yhtenä, monesta osasta koostuvana tarinana.

[Nora]

Missä on saari, on siivistään luopunut lintu ja merileijona joka kävelee kuin Undine.

[Jenna Kallio]

En saanut oikein mitään irti. Hippusen turhan kryptistä runoutta omaan makuuni.

[Nöita]

Planeetta on mahtavaa lukemista, jos ei saa yöllä unta. Se tietää, ettei ole yksin.

Jotenkin virkistävää, että runokokoelman aiheena on jotain näin valtavaa.

[Leo]

Kaunis kokoelma luonnon ja olevaisen ihmettelystä. Ihmisen ajallinen ja tilallinen rajallisuus kohtaa äärettömän Maan, johon olemme kuitenkin lajina sidottu.