Kuolonkielot

by Karin Erlandsson, Taija Mård (Translator)

Kuolema järkyttää pikkukaupungin idylliä

Pääkaupungissa toimittajaksi opiskellut Sara aloittaa kesätyöt pienessä paikallislehdessä. Työ sopii hänelle paitsi koska hän tarvitsee työkokemusta, myös koska hän tapailee paikkakunnalla hevostallia pitävää Robertia. Saran ensimmäinen työvuoro on tietenkin juhannusaattona kun muut ovat lomalla. Tarkoitus on tehdä jokavuotinen reportaasi paikkakunnan keskikesän juhlinnasta yhdessä leppoisan valokuvaajan, Oskarin, kanssa, mutta suunnitelmat muuttuvat: metsästä on löytynyt naisen ruumis.

Sara uppoutuu yhä syvemmälle kuolemaa ympäröivien kertomusten vyyhtiin. Hän haastattelee kuolleen naisen puolisoa ja muita asianosaisia ja ryhtyy kuin huomaamattaan tekemään omaa murhatutkimustaan. Idyllisen pinnan alla on salaisuuksia ja eripuraa, eikä hänen omakaan elämänsä tunnu sujuvan aivan odotusten mukaan.

Erlandssonin esikoisromaani Minkkitarha (2014) oli vähäeleinen ja vaikuttava sukupolvitarina. Nyt hän on kirjoittanut tyylipuhtaan klassisen dekkarin, jossa suljetun yhteisön ihmissuhteiden kiemuroita tarkastellaan useasta näkökulmasta. Erlandsson kuvaa ihmisiä myötäeläen ja lämmöllä, mutta luo samalla piinaavan tunnelman, joka syntyy kun kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Genres: Fiction, Thriller, Finnish Literature, Murder Mystery

263 pages, Hardcover

Published January 1, 2016

Reviews

[Katri]

Karin Erlandsson on kirjailija, jonka nimi kannattaa painaa mieleen ja kirjat lukea. Parin lukemani kirjan perusteella ei voi kuin todeta, että kirjailija on kova ja taitava tekijä, jolta uskaltaa odottaa suuria.

Luin Erlandssonin lastenkirjan Helmenkalastajan ensin. Se oli mielettömän hyvä. Samaa sarjaa kuin Ronja ryövärintytär, mutta parempi. Google kertoi, että kirjailijalta on tullut teoksia aikuisillekin, mutta että ainakin pari on sijoitettu jännärihyllyyn. No, ei ihme, että olivat menneet aiemmin ohi, kun en juurikaan jännäreitä lue. Arvasin kuitenkin, että Erlandssonin kirja saattaisi olla vähän enemmän kuin vain jännäri, ja niin se olikin.

Kuolonkielot on tarkkanäköinen, psykologisesti kiehtova ja silti hyvin riisuttu kuvaus pienen suomalaiskylän elämästä 1992 vuonna. Tarinan hahmot sitoo yhteen kylässä tapahtunut rikos, ja lukiessa toki pohtii, että kuka kylän hieman oudoista hahmoista mahtaa olla teon takana vai onko sittenkään kukaan. En silti oikein osannut lukea teosta jännärinä, vaan nautin laadukkaasta tekstistä, hahmoista ja tarinan dynamiikasta. Mutta täytyy sanoa, että tämä oli ensimmäinen jännäri/dekkari/teos ylipäänsä, jonka loppuratkaisu yllätti. En olisi osannut arvata edes oikeaan suuntaan, vaikka jälkikäteen sitä tajusi, että pieni vihjeitä siihenkin suuntaan annettiin.

Luin tämän kirjan kerralla. Sekin kertonee kirjan vetävyydestä.

[Riina Lindroos]

”Jag kan se på dig från köksfönstret, sa Lea. Jag ser dig nästan hela vägen”. Jag var först tveksam när Missdåd beskrevs som deckare men gillade den massor. Tempot, personerna, fina formuleringar, möten och oväntade händelser. Omslaget är också snyggt!

[Marieinsweden]

Spännande och sorglig.

[Tanja Berg]

Första intrycket är lysande eftersom bokens omslag är bland det bästa jag skådat, tusen gånger bättre i verkligheten än på bild. Innehållet lever också upp till förväntningarna. Detta är en oerhört välskriven, underhållande deckare med hög igenkänningsfaktor för en Österbottning.

Året är 1992 och Sara Kvist flyttar till en liten stad för att arbetserfarenhet i sitt första riktiga jobb som journalist. Dessutom bor hennes pojkvän, hästkarlen Robert, i samma lilla stad. Fast de flyttar inte ihop, Sara har en egen lägenhet, och tur är det ska det visa sig.

Sara får en rivstart på tillvaron och är en av de första på plats efter polisen, när en död kvinna påträffas av ungdomar som ska fira midsommar. Småstadsatmosfären med smålighet och struliga relationer trasslar till det för henne, gott påspätt av opålitliga Robert.

Den österbottniska atmosfären är verkligen tagen på kornet. Eftersom jag har rötter i området gör detta boken extra underhållande. Boken är lyriskt skriven, men råare än förväntat. Det här kommer nog att irritera det mer konservativa gardet i Österbotten, och det är bra så. Rekommenderas varmt!

[Mikko Saari]

Aivan kelpo pieni dekkari, jossa pohjanmaalaiseen pikkukaupunkiin muuttanut uusi toimittaja pääsee ihmettelemään paikkakunnalla tapahtunutta henkirikosta. Juhannusta juhlivat nuoret löytävät maastosta kuolleen naisen – ja pikkupaikkakunnalla kaikki tietysti tietävät kenestä on kyse.

Mutta kuten arvata saattaa, kaikki kyllä tuntevat kaikki, mutta jokaisella on omat synkät salaisuutensa, joista ei muille puhuta. Niitä salaisuuksia saadaan sitten penkoa parisataa sivua. Kuolonkielot on selvästi enemmän pikkukaupunkilaisuuden kuvaus kuin varsinainen dekkari: poliiseja tässä ei esiinny, eikä toimittajapäähenkilökään selvittele rikosta. Kuolemantapaus on vain lähtöpotku osalle kirjan tapahtumista.

Leppoisa, hyvin kirjoitettu kirja.

[LauraKatarooma]

Mukavaa luettavaa, tähän ihan upposi.

[Linamarie]

3.75 stars

[Ellie]

Boken kändes lite tom på vissa ställen och den var lite tråkig med tanken på att jag inte kunde relatera till någon av karaktärerna. Men boken har ändå ett speciellt ställe i mitt hjärta för att jag fick 20/20 i min bokpresentation då jag valde denna bok 🫶.

[Tuatara]

Ihan viehättävä ja sujuvalukuinen pikkukaupunkirikosjuttu. Alku tuntui hyvin lupaavalta, mutta loppua kohti parisuhteet alkoivat ärsyttää yhä enenevissä määrin. Onneksi muutakin sisältöä oli. Kirjan kyllä lukaisi melkein yhdeltä istumalta.

[Anu Hirsiaho]

I loved this, though not as a crime novel. It is a small, compact novel depicting misogyny in a small Swedish-speaking community in coastal Finland. The religious/spiritual aspect is interesting. The crime aspect is loose, but for a wayward reader like me, it was not problematic.

[Satu Ylävaara]

Karin Erlandsson: Kuolonkielot, S&S kustantamo, oli 36. tämä vuonna lukemani kirja, sähkökirja Nextoryllä. Se on skandidekkari, meinasin kirjoittaa, koska se on hyvin skandinaavinen
Vaikka on suomalainen, suomenruotsalainen kirja Helsingistä Pohjanmaalle. Voin hyvin samaistua päähenkilöön joka noin vuonna 1992 menee töihin paikallislehteen pienelle paikkakunnalla. Itse tein näin vuonna 1998. Oi niitä aikoja. Minun aikanani oli vielä kirjoituskoneet ja faksit, joilla jutut ja ilmoitukset lähti pääkonttoriin. Saralla tässä on jo tietokoneet, mutta hitaasti käynnistyen, ja takkuaa. Ei vielä paperiton toimisto.

🌱

Kirjan kannen kielot vievät ajatuksen Maria Langin Kielojen kuningas -klassikkoon. Kirja oli sopivan lyhyt rikos- ja rakkaustarina. Aikakausi 1990-luku, ysäri, oli piristävä. Hieman enemmän herkkyyttä kuvaukseen tai pohjustusta olisin tarvinnut yhteen teemaan, käsittelyyn. Tuoretta asiaa, naispappeutta käsitellään.

🌱

Eläinrääkkäysteemaa väläytellään mm raivi"urheilun" ja turhan turkis"tarhauksen" merkeissä. Oli kettutyttöjen aika. Kirjassa ei ollut noita lainausmerkkejä, vaan oli kirjoitettu neutraalisti. Pitäisi lukea hänen edellinen teos. Suomi on kumma maa kun haluaa vielä jatkaa eläinrääkkäystä näillä kettutarhoilla, joissa myös korona leviää.

🦊

Pienen paikkakunnan ihmisten mentaliteetti on saavutettu hyvin, pohjimmiltaan olemme samanlaisia, haluamme rakkautta, turvaa, faktoja, arkea. Ihmisiä jotka ajavat polkupyörillä.

🌱

[Julia Donner]

Pikaisena yölukemisena Erlandssonin dekkari, joka sijoittuu Pohjanmaan pieneen rannikkokaupunkiin, Uuteenkaarlepyyhyn. Luen harvakseltaan dekkareita, koska ne ovat nykyisin niin yltiösynkkiä. Esittelytekstin perusteella Kuolonkielot vaikutti sopivasti vanhanaikaiselta.

Jälleen kerran kirjailija oli halunnut käsitellä montaa suurta asiaa pienessä tilassa. Parisuhdeväkivalta, piilotettu seksuaalinen suuntautuminen, yksinäisyys, kuolema, kiusaaminen, alkoholiongelma…jäikö jotain mainitsematta? Vaatii taitoa kirjoittaa tämä kaikki yhteen tarinaan, olisiko yksi teema riittänyt kuitenkin? Päähenkilöt nuori toimittaja Sara, pappi Linna ja eläkeläinen Lea saavat enemmän tilaa ja kenties vähän syvyyttä, mutta muut henkilöt ovat ohuita. Tapahtumat etenevät nopeasti, paperikasat kaatuilevat alituiseen ja dialogi on töksähtelevää. Loppuratkaisu oli mielestäni epäuskottava.

[Lina Antman]

Fantastisk del 1 i en planerad trilogi. En modern pusseldeckare med snygga twistar och där livet i småstaden och relationerna står i fokus på ett självklart sätt. Tycker om språket och den lågmälda, lite lakoniska dialogen - så typiskt österbottniskt karg, men ändå tillräcklig och där värmen människor mellan är varm, men utan yviga gester. Lika mycket en roman som en deckare - och jäkligt bra.

[Hanna Westerén]

tänker ibland att skalan är för trubbig; det borde finnas 10 steg istället för 5. Den här boken var riktigt läsvärd; porträtten mycket välgjorda, intrigerna likaså. Att ge den det näst högsta betyget känns ändå inte rimligt, men hade skalan varit 1-10, hade den nog fått en sjua. Den här titeln förtjänar mer uppmärksamhet, och fler läsare, i en trång, och ofta missförstådd, genre.

[Johanna]

Hauskaa lukea 90-luvulle sijoittuva kirja! Kuolonkieloja on kuvattu jännäriksi, mutta enemmän se oli ihmissuhdekuvaus pohjanmaalaisesta pikkukaupungista. Sujuva ja koukuttavakin kirja, joka menee oivallisesti välipalakirjana.

[Jaana V]

Asetelmaltaan varsin perinteinen (pieni kylä omalaatuisine hahmoineen, kesätoimittaja, juhannuksena metsästä löytynyt kuollut nainen) rikosromaani. Sujuva ja verkkainen tyyli teki tästä kuitenkin jotenkin hyvin rentouttavan ja viihdyttävän lukea. Kerralla meni.

[Victoria Lassander-Sandin]

En helt otrolig bok, den grep tag i mig direkt. Hon får in så mycket händelser i rätt så få ord. Att berättelsen utspelar sig i min hemtrakt gör det ännu mera intressant. Hon beskriver platserna med väldig intensitet och hoppar snyggt mellan olika personers öde.

[Miriam Sjöblom]

Jag tyckte konstigt mycket om den här boken med tanke på att jag inte riktigt vet vad den handlade om eller ens vilken genre den skulle kunna passa in i. Tror att det var något med det österbottniska småstadslivet på 90-talet som charmade mig.

[Anne Holappa]

Uusi tuttavuus. Jokseenkin hitaasti varsinaisen murhamysteerin selvittely eteni, mutta pisteet siitä ettei luvassa ollut pahalle saa palkkansa -loppua. Se olisi ollut niin helppo.

[Anna]

Den här boken hade verkligen potential och var faktiskt väldigt spännande. Men sedan spårade den ur... Dessutom väldigt mycket relationsdrama, vilket inte är något för mig.

[Annika]

Spännande att följa med Sara och hennes inte allt för angenäma start i Nykarleby.

[Jenna]

Svårt att lägga ifrån sig boken när man börjat.

[Frida]

Jag gillar stämningen och mordmysteriet funkar väl men huvudpersonen är...... ung (irriterande).

[Annika Kulp]

Småmysig deckare. Tangerar en del av småstadens typiska drag; alla känner alla, det vi alla vet men inte talar om, hur svårt det kan vara att vara annorlunda.

[Jen Juniper]

Kuolonkielot oli silmäys aikaan ennen kännyköitä ja karsittu, mutta sujuvasanainen ihmissuhteiden poikkileikkaus kuolemalla ja kuolevaisuudella maustettuna.

[Susanne]

Spännande snabbläst bok!

[Wilma Möller]

Boken är bra, men kunde de inte hitta en finlandssvensk ljudboksuppläsare?

[Josefin]

Uppskattade hemvant den fina skildringen av småstaden, men jag sjönk aldrig in i berättelsen. Det mesta skedde hastigt, ibland som en redogörelse för att svara på eventuella frågetecken.

[Tilda]

4½☆
Jag gillade de olika perspektivena.
Dock kändes plot twisten välplanerad men lite plötslig. Som att författaren länge tänkt ut den men plötsligt fått brottom att skriva den.

[L]

3.5/5