Luokkavallan vahtikoirat: Miten suomalaiset toimittajat auttavat eliittiä pysymään eliittinä

by Emilia Kukkala, Pontus Purokuru

Media todella on ”vallan vahtikoira”. Se vahtii, ettei kukaan pääse horjuttamaan valtaa.

Kuten muutkin työläiset, myös toimittajat pelkäävät työpaikkojensa ja asuntolainojensa puolesta. He päästävät ääneen poliitikot ja niin sanotut asiantuntijat, mutta esimerkiksi työttömät ja siirtolaiset esitetään huolestuneen keskustelun ja kurinpidon kohteina. Lähiöitä ja ”syrjäseutuja” kauhistellaan, mutta samalla keskiluokkaiset toimittajat hakevat näiltä pahamaineisiksi leimaamiltaan alueilta rosoa ja väriä.

Miten media käyttää luokkavaltaa? Kenen näkemykset nostetaan esiin ja millä tavalla? Miten yhteiskunnan hierarkiat määrittävät julkista keskustelua? Mitkä ovat journalismin sokeat pisteet?

Emilia Kukkala on toimittaja ja yhteiskuntatieteiden maisteri, joka kirjoittaa mieluummin vallasta kuin arvoista.

Pontus Purokuru on filosofiasta valmistunut pop up -toimittaja ja tutkija, joka kirjoittaa muun muassa taloudesta, tunteista, työstä ja pelaamisesta.

Genres: Nonfiction, Finnish Literature, Society, Politics

270 pages, Paperback

First published March 10, 2016

Reviews

[Jarkko · Rating 5 out of 5]

Tämä kirja muutti tavan, jolla luen uutisia ja seuraan mediaa. Raflaava nimi saattaa monen korvaan kalskahtaa pahalta ja herättää jotain epämääräisiä negatiivisia mielikuvia "toivottomista anarkisteista" tai jonkinlaisesta "tuhoavasta äärivasemmistolaisuudesta". Kirja on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen teos siitä, miten suomalainen media ylläpitää tiettyä ilmapiiriä taloudesta, työttömyydestä, sukupuoliasioista, toiseudesta ja maahanmuutosta - eräs Kukkalan ja Purokurun teeseistä on se, kuinka media on itseasiassa on luonut maaperää uusnatsistiselle ja rasistiselle ilmapiirille. Toisaalta tekijät vain peräänkuuluttavat laadukkaampaa journalismia, jossa toimittajat tunnustavat olevansa subjektiivisia toimijoita, eikä journalismi voi olla objektiivista.

Luokkavallan vahtikoirien pitäisi olla pakollista luettavaa jokaiselle toimittajalle tai sellaiseksi haluavalle. Lisäksi erittäin suositeltava kirja kaikille muille - en keksi mitään syytä olla lukematta tätä kirjaa. Jos luet vain kolme kirjaa vuonna 2017, tämän pitäisi olla yksi niistä. Paras lukemani kirja vuosiin, ja ehdottomasti paras ei-fiktiivinen kirja jonka olen koskaan lukenut.

[Fridzd · Rating 4 out of 5]

Tää oli kyl aika on point, vaikka onkin 10 vuotta vanha. Päivitetty laitos kiinnostaisi!

[Essi · Rating 4 out of 5]

Erinomaisen silmiä avaava teos, joskin olen näitä teemoja miettinyt usein ennenkin.
Kirjan huonoja puolia ovat ehkä tiukka sidos kirjoitusajankohtaan, kun jotakuinkin kaikki esimerkit on otettu vuosien 2015-2016 ympäriltä. Olisi ollut kiinnostavaa, jos aihetta olisi tarkasteltu vähän pitemmällä perspektiivillä; kirja saattaa tavallaan myös vanhentua nopeasti ajankohtaisuuden vuoksi. Välillä olisin myös kaivannut tiukempaa pitäytymistä nimenomaan journalistien vallassa laajempien yhteiskunnallisten ilmiöiden kuvaamisen sijaan.
Kaikkiaan silti tärkeä teos, jonka soisin mahdollisimman monen lukevan! En lue kovinkaan paljoa tietokirjoja vapaa-ajalla, mutta tämä piti tiukasti otteessaan alusta loppuun.

[Aira · Rating 4 out of 5]

Tässä oli hyvää argumentaatiota valtamedian ja journalismin näennäisestä puolueettomuudesta ja siihen liittyvistä ongelmista.

[Nina · Rating 5 out of 5]

Sipilän hallituksen aikainen journalismikritiikki on mielenkiintoista myös Orpon hallituksen alkumetreillä.

[Riku Kauhanen · Rating 3 out of 5]

Kirjan suurin ansio on siinä, että se havainnollistaa erinomaisesti että toimittajat todella käyttävät valtaa mutta eivät tiedosta tätä tai esittävät, etteivät niin tee. Alkupuoli on erinomaista analyysia ja monipuolista aiheen, suomalaisen journalismin tilan käsittelyä.

Puolivälin jälkeen kirjan sävy muuttuu "tylyksi" ja on pikemminkin poleemista kuin analyyttista. Tuntuu, että siinä on lapioitu kasaan paljon hajanaisia juttuja ja varmuuden vuoksi liimailtu joka suuntaan sanaa "fasisti". Vaikka suhtaudun valtamedioihin hyvin kriittisesti, en allekirjoita kaikkea kirjassa esitettyä.

Kirja on siinä mielessä erinomainen, että se pistää ajattelemaan ja pitkäksi aikaa. Hionnalla siitä olisi saanut erinomaisen teoksen, mutta tuntuu että loppuosassa kirjoittajilla tuli kiire ja tarkkojen laukausten sijaan lähestymistavaksi valittiin sarjatulella räiskiminen joka suuntaan.

Tämä ei ole viiden eikä edes neljän tähden kirja, mutta suosittelen sitä pelkästään tuoreusarvon vuoksi lukemaan mahdollisimman pian. Toivon kirjalle jatkoa!

[Henrik Enqvist · Rating 4 out of 5]

Rehellisen puolueellinen rypälepommi Valtamedian puolueettomuuden harhaa vastaan.
"Emme tyydy leikkimään puoluettomia toimittajia,jotka vain kuvaisivat maailmaa,vaan haluamme muuttaa sitä - tietoisesti mielummin kuin tiedostamatta,avoimesti ennemmin kuin piilotellen."
"Puolueettomalta vaikuttavat näkökulmat ovat tyypillisesti sellaisia,jotka eivät haasta nykyisiä valtasuhteita."

[Sanna · Rating 5 out of 5]

Hyvin kirjoitettu kirja ja mukavaa, että kriittisiäkin kirjoja julkaistaan.