Tiedotusopin luvut keskeyttänyt Sarianna tekee töitä valintamyymälän kassana. Hän ei ole tyytyväinen itseensä, elämäänsä eikä ulkonäköönsä, jonka kokee vaikeuttavan mahdollisuuksiaan aivan kaikessa.
Sitten Sarianna pestataan uuteen tosi-tv-sarjaan ja hänen elämänsä muuttuu perusteellisesti. Sarjan nimi on The Beauties & The Beasts, ja lienee selvää, kumpaan kategoriaan Sarianna kuuluu, kummassa joukkueessa hän kilpailee thaimaalaisella paratiisisaarella.
Ruma kassa on myös yllättävien käänteiden kertomus, joka saa lukijan kaatuilemaan naurusta. Se kuvaa hersyvän hauskasti niin tv-sarjan tekovaiheita kuin kaunottarien ja hirviöiden vastakkainasettelua ja yllättäviä liittoutumisia.
Hyvin kirjoitettu, helppo lukea ja viihdyttävä. Kekseliäitä lauseita ja hyvää huumoria, vaikka en koe olevani tämän kirjan kohderyhmää. Aloitin tämän lukemisen jo kauan sitten ja monen kiireen ja sattuman vuoksi kirja venähti. Jokainen kirja ansaitsisi tulla luetuksi viikon sisällä.
Hyvää viihdettä on hauska lukea, ja Ruma kassa on juuri sitä. Mukava lukukokemus. Suurimmaksi osaksi kirja toimi minulle hyvin, mutta loppupäässä jännite latistui. Loppuratkaisu tuli tavallaan liian aikaisin. Pidin kuitenkin monista kielenkäytön ratkaisuista, jotka istuivat hyvin minä-kertojaan. Lisäksi sujuvan kerronnan seasta löytyi kantaaottavuutta.
Erityisen paljon nautin tarinassa kohtauksesta, jossa fiktiivisen julkkiksen lausahdusten sekaan oli nivottu tosielämän möläytyksiä. Siinä todelliset lausahdukset asettuivat osaksi voimakkaan kärjistettyä, fiktiivistä ryöpytystä. Valitettavasti kirjassa tilanne tuntui lopulta laukeavan liian helposti ja nopeasti.
Olisin jotenkin toivonut, että hahmoista olisi tehty punnituskohtauksessa painavampia. Samoin jäin miettimään läskifoobisia kommentteja, ja kirjan ratkaisevissa kohdissa esitettyä taustaa niille. Kenties kyse on vain minä-kertojasta, jolloin muiden hahmojen sisäisen elämän kuvaaminen on mahdotonta - ja muita hahmoja koskevat paljastukset saattavat silloin tulla "puun takaa".
Things I liked: The sex scene was nice and fun, not nasty or prudish or porn or silly, just fun. I liked the main character's developement. I would totally watch the reality show that this book was set on.
Things I didn't like: It's hard to think about this book being anything else than entertainment. It tries to be critical, it tries to be a satire, but it just..I don't want to say fails, because that's not the right word, but it doesn't achieve those goals. The way the beasts learned that the beauties are people too was also very dull and easy - which works for entertainment, but not for criticism, and it wasn't sharp enough to be a parody or satire either.
But I got what I wanted. A well written no-brainer with some meat on the bones. A solid three.
Helmet reading challenge: 16, you have never heard of the book before (and this item was tough since I am a librarian)
Kirja vakuutti. Olen kyllä aikaisemmin lukenut kaksi kirjaa Piia Leinolta ja tykkäsin niistäkin paljon. Ne olivat hieman eri tyyppisiä kuin tämä ja ehkä jossain määrin pidin tästä enemmän kuin niistä vaikka saman verran tähtiä annoinkin, jos oikein muistan. Kirjoitustyyli oli jouhevaa ja mielenkiintoista, jopa jossain määrin humorististakin. Koko kirjan ajan mietin että mikseivät naiset liittoudu tuotantotiimiä vastaan vaan toisiaan... vai onko se oikeastikin niin vaikka pitäisi nimenomaan pitää toisten puolia eikä lannistaa toisia. Tietysti heidän kauneusihanne juttunsa ärsytti minua ja sellainen mutta jotenkin se ei vaikuttanut pisteytykseen vaikka yleensä se vähentää pisteitä. Tietysti tapa tuoda asia esille vaikuttaa myös. Hyvää oli ehdottomasti pohdinta ennakkoluuloista ulkonäköön liittyvissä asioissa. Se miten toiset näkevät esimerkiksi kauniit kasvot omaavat että silloin luokitellaan tyhmäksi koska joku on sanonut ettei kaunis voi olla fiksu ja niin edelleen.
Sarianna on omasta ruma ja kelvoton, opintonsa kesken jättänyt epäonnistuja.
"Jos joskus onnistuisin huijaamaan itseni oman alan töihin, saisin tyytyä alan minimipalkkaan. [...] Jos peräisin oikeuksiani, minut tietenkin laittomasti irtisanottaisiin, ja kun veisi jutun oikeuteen, tuomarit nauraisivat käteensä [...], näkeehän sen naamasta ettei tuosta ole mihinkään. Ehkä saisin kaupan päälle vankilatuomion oikeuden halventamisesta ja sellikaverikseni vielä karumman matamin, joka varastaisi kermakaramellini ja pakottaisi öisin hieromaan tavaraansa."
Niinpä Sarianna kärsii kaupassa asiakkaiden ja työkaverien nöyryytykset kunnes eräänä päivänä eräs asiakas antaa hänelle käyntikorttinsa ja pyytää soittamaan, koska hänessä kuulemma olisi ainesta. Ja Sarianna päätyy tropiiin aurinkoon tosi-tv ohjelmaan Kaunottaret ja hirviöt. Ja sitten meillä on raadollista tosi telkkaria. Vähän juonittelua, ja jääkiekkoilijan vaimo, missi, tissibuustattu ammattijulkkis ja muut kaunokaiset Sariannaa ja muita vastaan. Mustan ja valkoisen lisäksi tarinaan ilmestyy harmaan sävyjä. Yläkoululaisille ja lukiolaisille hyvää settiä ulkonäöstä, ulkonäköpaineista, kiusaamisesta ja itsetunnosta. Ja tietysti mediakritiikistä.
Kolme ja puoli. Muiden suosituksesta luin vaikka muuten tuskin olisin tarttunut. Ei ihan mun juttuni mutta loppua kohti parani ja ysien ja aikuisten vinkkaukseen nappaan. Kiitos siis kun olitte tätä nostaneet täällä.
Oikein viihdyttävä lukukokemus! Tätä kirjaa suosittelen silloin, kun haluaa löytää arkeensa annoksen piristystä. Kirjassa on myös yhteiskunnallinen tosi-tv:tä ja ulkonäköpainelta pohtiva ulottuvuus.
Juonitiivistelmä: Sarianna on hylännyt unelmiensa yliopisto-opinnot tiedottamisen parissa, ja jämähtänyt kaupan kassalle. Hänen itsetuntonsa on kaikin tavoin nollissa, eivätkä asiattomasti käyttäytyvät asiakkaat mitenkään paranna tilannetta. (Todettakoon muuten, että olen viime aikoina törmännyt useampaan postaukseen ja artikkeliin samaisesta aiheesta, eli miksi hitossa aikuiset ihmiset kohtelevat matalapalkkaisissa asiakaspalvelutehtävissä toimivia ihmisiä kuin kasaa p**kaa. Mutta se olisikin jo toisen kirjoituksen aihe.)
Sarianna värvätään kassalta mukaan tosiTV-kilpailuun. Vasta paikan päällä selviää, että kyseessä on "rumat" vastaan "kauniit" joukkuekilpailu, missä etupäässä on tarkoitus pilkata ja irvailla osallistujien kustannuksella. Jossain vaiheessa luodaan joukkuerajoja ylittäviä ystävyyksiä, ja kilpailu päättyy aivan toisin kuin järjestäjät toivoivat.
Kirjan tyylilajina on sangen toimivasti huumori, paikoin jopa parodia. Samalla kritisoidaan osuvasti ympäröivää todellisuutta, niin öykkäröivää lähikaupan asiakasta, ulkonäköön perustuvaa kiusantekoa kuin kaiken kaupallisuutta.
Toki teos on myös kasvutarina. Itseään rumana luuserina pitävä päähenkilö, jos nyt ei muutu suorastaan joutseneksi, niin pääsee kuitenkin takaisin intohimonsa eli tässä tapauksessa journalistiikan pariin. Ja toisaalta, miksi kenenkään edes tarvitsisi olla joutsen? Paitsi jos haluaa, tietty.
Pidin kirjasta, joka kirvoitti monet naurut. Kieli oli sujuvaa, miljöön kuvaus tarkkaa ja etenkin ihmisten touhujen sanallistaminen terävänäköistä.
Tartuin teokseen, koska kirjailija sattuu olemaan opettajan Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulussa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Good things about this book were: it's easy to read and there were few times I actually find myself enjoying it. Other than that it was pretty blame, nothing really surprising happened. It did lift up the modern days main subject of superficial. It's all about looks one way or another. Also laughing to other people,specially from safety of your own coach. It was kind of sad to read as there was so much true in it.
Yllättävänkin hauska huumorikirja, siis sellaisen lukijan näkökulmasta joka ei genreä juurikaan kuluta.
Ruma kassa pohtii tosi-tv-ohjelmien lainalaisuuksia, mutta pistää jonkinlaisen turbovaihteen silmään ja tapahtumia on jos jonkinlaisia samalla kun jokikinen hahmo on tappiin viritetty karikatyyri. Ulkonäköön liittyvistä ennakko-asenteista puolin ja toisin olisi voinut saada terävämpääkin kommentaaria aikaiseksi, nyt aihe jäi hieman pintaraapaisun tasolle.
2.5 tähteä. Lukukokemusta on vaikea muuttaa sanoiksi. Tavallaan tarina on huomioiltaan terävä ja leikittelee viihdyttävällä tavalla nykymaailman trendeillä ja näkemyksillä. Samalla teksti myös ahdisti etenkin alussa päähenkilön negatiivisilla ajatuksilla/suhtautumisellaan itseään kohtaan ja se herätti paljon ajatuksia siitä, missä viihteen raja kulkee. Lukukokemuksena tämä oli kuitenkin mielenkiintoinen ja etenkin Leinon leikittelevä kieli miellytti.
No jaa. Rumuutta, kauneutta ja naisen/ihmisen oikeutta näyttää siltä miltä näyttää, tositeeveetä, ulkonäköklisheitä, huijaamista ja hyväksikäyttöä. Tärkeitä asioita, mutta jotenkin tarina jäi kaiken sanahelinän alla ohueksi ja pintapuoliseksi. Erityisesti loppuratkaisu huitaistiin vauhdilla kasaan ja sen pituinen se. Välillä nauratti, välillä teki mieli jättää kirja kesken. Luin kuitenkin loppuun
Viisi tähteä omassa genressään. Piia Leinolla on mainio tapa käyttää sanoja, ja monet nokkeluudet saivat nauramaan ääneen. Kirjan teema olisi ollut paljon puisevampi vakavammalla otteella, mutta nyt se jaksoi kiinnostaa koko (melko lyhyen) kirjan ajan hienosti. Tavoitteenani kirjan suhteen oli lukea jotain hauskaa ja kevyttä, ja juuri sitä kirja onnistui tarjoamaan.
Aihe herätti mielenkiintoa: rumaksi itsensä tuntevasta Sariannasta, joka tarttuu tilaisuuteen ja lähtee mukaan Kaunottaret ja Hirviöt -kisaan. Kertomus ei ollut niin räväkkä kuin mitä olisin toivonut, mutta suht viihdytävä kuitenkin.
Hyvä esikoiskirja jossa kerrotaan tosi tv:n karusta todellisuudesta. Vastakohdat ja ristiriidat myyvät ja sitä asetelmaa kohti kassaneiti Sarianna tietämättään joutuu. Hän ottaa yhteyttä käyntikortissa olevaan numeroon ja menee haastatteluun oikein tietämättä mihin on ryhtymässä. Käy ilmi että hän on osa Rumia, jotka kilpailevat eksoottisella saarella kaunottarien ryhmää vastaan. Omituinen kokemus saa kaikissa kilpailijoissa tapahtumaan erilaisia muutoksia. Viihdyttävästi kirjoitettu, hieman ennalta-arvattava, mutta silti nautittava lukukokemus joka saa miettimään syvällisemminkin tätä yhteiskuntamme pinnallisuutta. Hyvä kokemus varsinkin kun juuri herätteli ajatuksiaan Läski-monologin parissa.
Yhteiskunnallista hömppää tositeeveestä, rumuudesta, silikoneista, naisten välisestä solidaarisuudesta ja vähän kaikesta. Laittaisin mielelläni lukiolaiset lukemaan ja kommentoimaan. Vähän liian kärjistettyä kuitenkin.
Ruma kassa on oikein piristävä ja vauhdikas kirja, joka sai minut hyvälle tuulelle. Vaikka arvasin tosi-tv -kisan voittajan heti kun hänet esiteltiin, nautin lukemisesta silti.
Hyvä feministinen asetelma, mutta vähän kuin aikuisten satu, ei jää mietityttämään, pohtimaan, pinnallinen. Kai tästä vähän vaikuttavampi elokuva tulisi, jos näyttelijättären suostuisivat rumia naisia näyttelemään. Tarina kohdillaan, mutta siisti, ei elämänmakuinen. Kuuntelin, en lukemalla nauttinut.