Komisario Koskinen saa tutkittavakseen kaksi Tampereen Hervannassa tehtyä selittämättömän raakaa väkivaltarikosta. Samaan aikaan Lapista lähtee liikkeelle puoliperävaunullinen rekka salamyhkäisen kuorman kanssa. Pian Koskiselle alkaa valjeta, että rekalla ja sen kuljettajalla on yhteys toiseen Hervannan henkirikoksista. Rekka lähestyy Etelä-Suomea verkkaisella mutta vääjäämättömällä vauhdilla, ja tamperelaispoliiseilla herää kauhunsekainen kysymys, mitä tulee tapahtumaan ellei rekkaa löydetä ja sen matkantekoa saada seisautettua.
Työnsä ohessa komisario Koskinen elää ristiriitaista vaihetta omassa elämässään. Orastamaan lähtenyt suhde saa säröjä odottamattomalta taholta.
FI: Seppo Sakari Jokinen (s. 13. huhtikuuta 1949 Tampere) on suomalainen rikoskirjailija.
Jokinen kävi keskikoulun Tampereen klassillisessa lyseossa ja lähti armeijan jälkeen 1970 Australiaan lähes neljäksi vuodeksi. Hän työskenteli 1975 lähtien Tampereen kaupungin tietokonekeskuksessa ja ehti toimia pitkään keskuksen pääoperaattorina, kunnes ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi loppuvuodesta 2006.
Seppo Jokinen tunnetaan tamperelaista ja Hervannassa asuvaa komisario Sakari Koskista käsittelevistä rikosromaaneistaan. Jokinen on julkaissut säännöllisesti vuodesta 1996 lähtien vuosittain yhden kirjan.
Vuonna 2010 Jokinen vaihtoi kustantamoa Karistosta osuuskuntamuotoiseen suomalaisten dekkarikirjailijoiden omistamaan Crime Time -kustantamoon. Jokinen on Crime Timen perustajajäsen. Crime Time pyrkii julkaisemaan Jokisen kirjoja myös englanniksi. Ensimmäisenä aiotaan julkaista Hukan enkelit Yhdysvalloissa.
EN:Seppo Sakari Jokinen (born April 13, 1949 in Tampere) is a Finnish writer of crime fiction. His books' main character is the fictional police officer Sakari Koskinen from Hervanta, Tampere. Koskinen is divorced and has a son named Antti. The books are published by CrimeTime. Jokinen himself is also from Tampere. He spent nearly four years in Australia after serving in the army in the early 1970s. He was for many years the main operator in the Tampere city IT centre.
Taattua laatua, toimii hyvin äänikirjana (erinomainen lukija). Pientä narinaa: Koskisen ja Ullan suhdetta puitiin hieman liikaa. Loppuosan tapahtumista olisi voinut kehitellä paljon dramaattisempia ja vauhdikkaampia juonenkäänteitä.
Taattua Jokista ja Komisario Koskista. Hervannan lisäksi tässä seikkaillaan vähän muuallakin päin Suomea. Dekkarin rakenteena on käytetty onnistuneesti kahta minäkertojaa. Komisario Koskista ja tuntematonta henkilöä, joiden välillä siirrytään edestakaisin. Toki välillä hypätään Koskisesta myös Ulla Lundelinin vaatteisiin, mutta pääasiassa juoni pyörii Koskisen ja tuntemattoman henkilön välillä. Tarinat kohtaavat toisensa tietysti kirjan lopussa.
Muuten tämä on alusta loppuun hyvää kamaa ja melkoisen uskottavakin, mutta muutamat Jokisen viittaukset kirjailijaminäänsä hieman ärsyttävät turhan alleviivattuina. Myös viittaukset savolaisuuteen ovat melko tönkköjä ja päälleliimatun oloisia. Tässä kirjassa on harvinaisen vähän mainintoja Koskisen lemmikkikilpikonnista. Muistaakseni vain kaksi tai kolme. Jokisen alkupään tuotannossa nämä eläimet mainitaan lähes jatkuvasti.
Erikoinen, koukuttava ja loppuun asti liitävä pääjuoni ja lähes olematon sivujuoni takasivat hyvän lopputuloksen. Kelpo kirja siis!
Kuten aiemmissa, niin tässäkin kirjassa on erikoisia heittoja upseereita ja upseerityyliä kohtaan. Lukija jää väkisin huvittuneena pohtimaan, onko joku sulavakäytöksinen luutnantti vienyt joskus nuoruudessa kirjailijalta naisen ja se on jäänyt kaihertamaan.
Koskinen -sarjan dekkarit on mukavaa kuunneltavaa. Tarina on yleensä hyvä, ei ennalta arvattava. Aukaisee Ankeriaan testamentti -kirjan kuuntelun jälkeistä lukkoa ihan hyvin.
Tämä osa ei tuo mukanaan mitään uutta ja mullistavaa verrattuna aiempiin Koskis-dekkareihin, mutta aina vaan on ihana lukea Koskisesta ja muusta poliisipoppoosta - ja Koskisen naiskuvioista. Yksityiskohtaiset kuvaukset kotikaupungista katuineen toimivat tälläkin kertaa - onneksi en sentään asu Hervannassa, etten vallan ala pelätä villieläimiä! Loppu olikin yllätyksellisin osa kirjaa...
Tarina vei taas mukanaan, Jokisen tekstejä on vaivatonta ja nautinnollista lukea. Osa henkilöhahmoista on melko uskottavia. Yhteiskunnallisesti ajankohtaisia aiheita höystettynä yhä uusilla juonikuvioilla. Rahtari oli viihdyttävä, mutta jätti loppuun hyvän kysymyksen. Pidän kovasti Jokisen tavasta kuvailla asioita ja kertoa tarinaa.
Nää Tampereen poliisit ovat jo niin tuttuja, että vaikea näitä tarinoita on enää objektiivisesti arvioida. Mutta kieltämättä yllättävä loppuviritys. Hauska vielä yllättyä kun yli 20 Koskis-dekkaria on lukenut.