Rooman viimeiset päivät

by Maijastina Kahlos

Totuus Rooman tuhosta. Miksi ja miten mahtava valtakunta mureni?

Väärät mielikuvat ovat edelleen voimissaan: milloin roomalaiset kaatoi moraalinen rappio, liiallinen kristillinen uskonkilvoittelu, vesijohdoista levinnyt lyijymyrkytys tai leväperäinen talouden pito. FT, historioitsija ja latinisti Maijastina Kahlos avaa kansainvälisen, uuden tutkimuksen myötä täysin muuttuneen kuvan Rooman valtakunnan loppuvaiheista. Samalla hän pohtii monia kiinnostavia kysymyksiä, kuten oliko Rooma kuin nykyajan Venäjä? Vai oliko Rooman valtakunta, uskontojen, kielten ja kansallisuuksien kirjava tilkkutäkki, kuin nykyajan Yhdysvallat? Tai kaatoiko maahanmuutto Rooman valtakunnan?

Genres: History, Nonfiction

285 pages, Hardcover

First published January 1, 2016

Reviews

[Tuula]

Kattavan läpileikkaus Roomasta myöhäisantiikin ajalta, joka esittelee ja erittelee Rooman hajoamiseen johtanutta monimutkaista syiden verkkoa. Sujuvaa tekstiä, jota oli miellyttävä lukea ja seassa oli hienoja helmiä. Varsinkin "Antiikin viimeiset vuosisadat ei olleet, Ward-Perkinsin sanoin, mitkään pappilan teekutsut. (Tähän voisi tarkentaa: paitsi ehkä Agatha Christien dekkareiden pappiloissa.)", jäi erinomaisen nasevana mieleen. Kovin pieniin yksityiskohtiin näin lyhyessä teoksessa ei voi tarttua, mutta suurissa linjoissa pitäytyminen ei minusta haitannut lainkaan.

[Laura]

Yllättävää tietoa myöhäisantiikin Rooman yhteiskunnasta ja naapurikansoista. Teos pohtii hyvin keisariajalla alkaneen kristillistymisen myötävaikutusta ja korostaa etteivät omat kultit noin vain häviä. Esille nostetaan myös hyvä pointti: voisiko keskiaikaa edeltävän siirtymän kuvata muutoksena rappion sijaan?

[Roote Hiltunen]

Äänikirja. Mielenkiintoinen kirja Rooman viimeisistä vuosisadoista. Kirjan nimi ehkä hieman harhaanjohtava. Esittelee hienosti monia syitä Rooman romahdukselle. Kirja olisi voinut olla rakenteeltaan hieman selkeämpi.

[Jari]

Kahloksen teos on oiva keino päivittää tietonsa myöhäisantiikin tutkimuksen nykytuuliin ja mittaakin on alle 300 sivua. Ottaen huomioon, että Rooman tuhoon viitataan usein nykykeskustelussakin, usein varsin heppoisin tiedoin nykytutkimuksen näkemyksistä, teos tulee toden totta tarpeeseen. Rooman viimeiset päivät purkaa aiheeseen liittyviä luutuneita myyttejä yksinkertaisista Rooman lopun selitysmalleista ja korjaa yleisimpiä aikaisemmasta tutkimuksesta jääneitä uskomuksia.

Teoksen alkuosa tuntui kärsivän aavistuksen verran luettelomaisesta tapahtumahistoriasta, mutta tämä saattanee johtua siitä, että arvostelija on antiikin osalta kiinnostuneempi sosiaalihistoriasta kuin poliittisesta.