What do you think?
Rate this book
Elämäni gangsterina
Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat, joka on ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta.
Marko Lönnqvistin Elämäni gangsterina on ainutkertainen kuvaus rikolliseksi määritellyn moottoripyöräkerhon sisältä. Lönnqvist oli MC Cannonballin jäsen kahdeksan vuotta. Järjestäytyneen rikollisuuden tutkijat nimesivät hänet yhdeksi maan vaarallisimmista rikollisista.
Lönnqvist pyrki eroon liivijengin jäsenyydestä ajauduttuaan erimielisyyksiin Cannonballin johdon kanssa. Kiistan kärjistyttyä hän puukotti kerhon asekersanttia ja joutui pian itse murhayrityksen kohteeksi. Elokuvatyylisessä välienselvittelyssä ammuttiin kymmeniä laukauksia. Väkivalta vei Lönnqvistiin vuosiksi Sörkan vankilaan, jossa rajut mutta samalla itseironiset jengimuistelmat on kirjoitettu. Käsikirjoitus valmistui Lönnqvistin vapautuessa loppuvuodesta 2015.
Marko Lönnqvistin Elämäni gangsterina on ainutkertainen kuvaus rikolliseksi määritellyn moottoripyöräkerhon sisältä. Lönnqvist oli MC Cannonballin jäsen kahdeksan vuotta. Järjestäytyneen rikollisuuden tutkijat nimesivät hänet yhdeksi maan vaarallisimmista rikollisista.
Lönnqvist pyrki eroon liivijengin jäsenyydestä ajauduttuaan erimielisyyksiin Cannonballin johdon kanssa. Kiistan kärjistyttyä hän puukotti kerhon asekersanttia ja joutui pian itse murhayrityksen kohteeksi. Elokuvatyylisessä välienselvittelyssä ammuttiin kymmeniä laukauksia. Väkivalta vei Lönnqvistiin vuosiksi Sörkan vankilaan, jossa rajut mutta samalla itseironiset jengimuistelmat on kirjoitettu. Käsikirjoitus valmistui Lönnqvistin vapautuessa loppuvuodesta 2015.
356 pages, Hardcover
First published March 31, 2016
6 people are currently reading
45 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 19 of 19 reviews
September 18, 2024
Jarkko Sipilän toimittama vankilassa kirjoitettu entisen liivijengiläisen Marko Lönnqvistin väritetyt muistelmat ”Elämäni gangsterina” ei oikein vastaa myyväksi tarkoitettua otsikkoa. Kyseessä on ex-Bandidosin katkera tilitys vankilavuosistaan, elämästään ja suhteesta entiseen liivijengiinsä. Rikollinen kuoli keväällä 2018 ja sai muutaman sydänkohtauksen ja aivoinfarktinkin ennen sitä. Toimittaja muistelee ”nallekarhumaista” roistoa lämmöllä, vaikka kirjassa mies onkin toisenlainen, varsinkin suhteessa naisiin: ”Pojan äiti otti tämän [eron] raskaasti. Mikään ei ole niin vittumaista kuin katkera ex-muija, kun sotkuun lisätään vielä pieni lapsi."
Rakenteeltaan teos on neliosainen, ja ensin alkuun pannaan romaaneistakin tuttu koukku, eli tässä tapauksessa se on viimeiseen tuomioon johtanut ammuskelu takaa-ajoineen, muut Nousu, Uho ja Tuho. Lopuksi on vielä kiitokset kirjan syntyyn vaikuttaneille henkilöille. Tapahtumia on sen verran etäännytetty ja väritetty, ettei dokumentista varsinaisesti voi puhua. Ehkä parhaimmillaan kirja on tapahtumien kuvausta vangin näkökulmasta, miten esitutkinta toimii ja miten vankilahierarkia rakentuu kaltereiden takana ja miten ”ryssänappeja” eli venäläisiä steroideja kiskotaan, jotta muutamassa kuukaudessa penkiltä nousee 50 kiloa lisää. Sen sijaan sitä gansterimaisuutta ei juuri ole, vaan rikollisuus keskittyy lähinnä hämärän rakennusbisneksen erilaisiin viritelmiin, huumeiden välitykseen ja välienselvittelyihin Bandidosien kanssa. Suurin osa kirjan muisteluista on katkelmia sieltä täältä, ja lähinnä eniten esille tulevat viinanhuuruiset ja huumeiden täyttämät tapahtumat kuten ulkomaanmatkat, kerhotiloissa päihteiden kanssa läträäminen ja ravintoloissa kännääminen.
Niin kuin elämäkerroissa ja muistelmissa tapaa olla, lähdetään lapsuudesta, edetään nuoruuteen, kunnes tullaan nykyhetkeen. Niin tapahtuu tässäkin, ja jo nuoresta iästä lähtien taipumukset ovat rikollisille poluille. Isää ihaillaan, sillä onhan hän väkivahva ja iskee miehen jos toisenkin pitkin pituuttaan ryypätessään pääkaupunkiseudun ravintoloissa. Naiset on lähes häivytetty, lukuun ottamatta kerhotiloissa pyöriviä hutsuja ja bikereiden muijia ja puolalaista vaimoa Marielia, joka vaikuttaa kirjan perusteella samantyyppiseltä kapinalliselta kuin päähenkilökin.
Sopeutumattomuus ja ylimielisyys tulee jatkuvasti kirjan edetessä esille, ja se kohdistuu niin yhteiskuntaan kuin omaan yhteisöönkin. Ensimmäisestä kuvaavaa on asenne rikollisuuteen ja liiketoimintakieltoon, jonka hän on saanut ikään kuin kiusaksi pitää itseään ”ansioituneena yrittäjänä”. Rikollisjengin toimintaa avataan suppeasti, ja se jää aika pitkälti sanaston tasolle, eli keitä ovat hängärit, prospektit ja miten edetään ja missä tahdissa niitä pinssejä ja muita merkkejä liiveihin liimaillaan Bostikilla. Eri chaptereissa eli alueliigoissa liikutaan ja ryypätään tavan takaa.
Sitä disrespektiä tunnutaan hakevan tarkoituksella, kun katsotaan ”Täydellisiä naisia” kerhotiloissa ja puukotetaan yhtä johtohahmoista. Lopulta eletään sosiaalitukien varassa pienessä vuokra-asunnossa vaimon ja kahden pikkulapsen kanssa, ja välillä piipahdetaan Thaimaassa ja muualla palmun alla. Kronologisesti edetään, ja kerrotaan, miten entisestä pornoliikkeen myyjästä ja huumediileristä tuleekin Bandidos-pomon kamu Sörkassa. Sympatiaa ei herunut, vaikka kirjan loppupuolella vaimo jättää ja terveys pettää. Sopiviin väleihin pannaan mietelauseita Nykäsen ja Halmeen tapaan: ”Monopoli-lautapelissa vankilaan mennään suoraan kulkematta lähtöruudun kautta. Tosielämässä vankilaan mennään kulkemalla poliisitalon kautta.”
Rakenteeltaan teos on neliosainen, ja ensin alkuun pannaan romaaneistakin tuttu koukku, eli tässä tapauksessa se on viimeiseen tuomioon johtanut ammuskelu takaa-ajoineen, muut Nousu, Uho ja Tuho. Lopuksi on vielä kiitokset kirjan syntyyn vaikuttaneille henkilöille. Tapahtumia on sen verran etäännytetty ja väritetty, ettei dokumentista varsinaisesti voi puhua. Ehkä parhaimmillaan kirja on tapahtumien kuvausta vangin näkökulmasta, miten esitutkinta toimii ja miten vankilahierarkia rakentuu kaltereiden takana ja miten ”ryssänappeja” eli venäläisiä steroideja kiskotaan, jotta muutamassa kuukaudessa penkiltä nousee 50 kiloa lisää. Sen sijaan sitä gansterimaisuutta ei juuri ole, vaan rikollisuus keskittyy lähinnä hämärän rakennusbisneksen erilaisiin viritelmiin, huumeiden välitykseen ja välienselvittelyihin Bandidosien kanssa. Suurin osa kirjan muisteluista on katkelmia sieltä täältä, ja lähinnä eniten esille tulevat viinanhuuruiset ja huumeiden täyttämät tapahtumat kuten ulkomaanmatkat, kerhotiloissa päihteiden kanssa läträäminen ja ravintoloissa kännääminen.
Niin kuin elämäkerroissa ja muistelmissa tapaa olla, lähdetään lapsuudesta, edetään nuoruuteen, kunnes tullaan nykyhetkeen. Niin tapahtuu tässäkin, ja jo nuoresta iästä lähtien taipumukset ovat rikollisille poluille. Isää ihaillaan, sillä onhan hän väkivahva ja iskee miehen jos toisenkin pitkin pituuttaan ryypätessään pääkaupunkiseudun ravintoloissa. Naiset on lähes häivytetty, lukuun ottamatta kerhotiloissa pyöriviä hutsuja ja bikereiden muijia ja puolalaista vaimoa Marielia, joka vaikuttaa kirjan perusteella samantyyppiseltä kapinalliselta kuin päähenkilökin.
Sopeutumattomuus ja ylimielisyys tulee jatkuvasti kirjan edetessä esille, ja se kohdistuu niin yhteiskuntaan kuin omaan yhteisöönkin. Ensimmäisestä kuvaavaa on asenne rikollisuuteen ja liiketoimintakieltoon, jonka hän on saanut ikään kuin kiusaksi pitää itseään ”ansioituneena yrittäjänä”. Rikollisjengin toimintaa avataan suppeasti, ja se jää aika pitkälti sanaston tasolle, eli keitä ovat hängärit, prospektit ja miten edetään ja missä tahdissa niitä pinssejä ja muita merkkejä liiveihin liimaillaan Bostikilla. Eri chaptereissa eli alueliigoissa liikutaan ja ryypätään tavan takaa.
Sitä disrespektiä tunnutaan hakevan tarkoituksella, kun katsotaan ”Täydellisiä naisia” kerhotiloissa ja puukotetaan yhtä johtohahmoista. Lopulta eletään sosiaalitukien varassa pienessä vuokra-asunnossa vaimon ja kahden pikkulapsen kanssa, ja välillä piipahdetaan Thaimaassa ja muualla palmun alla. Kronologisesti edetään, ja kerrotaan, miten entisestä pornoliikkeen myyjästä ja huumediileristä tuleekin Bandidos-pomon kamu Sörkassa. Sympatiaa ei herunut, vaikka kirjan loppupuolella vaimo jättää ja terveys pettää. Sopiviin väleihin pannaan mietelauseita Nykäsen ja Halmeen tapaan: ”Monopoli-lautapelissa vankilaan mennään suoraan kulkematta lähtöruudun kautta. Tosielämässä vankilaan mennään kulkemalla poliisitalon kautta.”
June 26, 2018
Ex-cannonballilaisen löyhä elämänkerta, jonka tyyli on ärsyttävän poukkoileva ja yksipuolinen. Kirjaa on rasittava lukea, kun alaotsikoidut anekdootit tuntuvat niin irrallisilta ja irrelevanteilta. "Kerronpas tähän väliin hassun anekdootin, joka ei liity mihinkään oleellisesti ja jolla ei ole mitään lisäarvoa minkään kannalta".
Toivottavasti en saa Cannonball-jäseniä tai ex-jäseniä kimppuuni, mutta ei vaikuta olevan penaalin terävämpiä kyniä monikaan kirjan hahmoista. Kirjan kirjoittaja kuoli hiljattain keväällä (ei rikoksen uhrina), rest in peace ja kaikkea, mutta kovin tervettä ei ole kokkelin vetäminen ja steroideilla bodaaminen. En suoraan sanottuna voinut sietää jätkän tyyliä ja jeesustelua sekä pillujutuilla kerskaamista, noloa ja säälittävää suorastaan.
Kirjana juuri ja juuri luettava, mutta tahattoman pitkään prosessissa meni. Vasta viimeisen osan vankilatarinat henkilökuvailuineen ilman naisilla ja lihaksilla rehentelyä alkoivat kiinnostamaan, muuten aika turha jätkä ja turha kerho loppupeleissä. Sorry not sorry.
Toivottavasti en saa Cannonball-jäseniä tai ex-jäseniä kimppuuni, mutta ei vaikuta olevan penaalin terävämpiä kyniä monikaan kirjan hahmoista. Kirjan kirjoittaja kuoli hiljattain keväällä (ei rikoksen uhrina), rest in peace ja kaikkea, mutta kovin tervettä ei ole kokkelin vetäminen ja steroideilla bodaaminen. En suoraan sanottuna voinut sietää jätkän tyyliä ja jeesustelua sekä pillujutuilla kerskaamista, noloa ja säälittävää suorastaan.
Kirjana juuri ja juuri luettava, mutta tahattoman pitkään prosessissa meni. Vasta viimeisen osan vankilatarinat henkilökuvailuineen ilman naisilla ja lihaksilla rehentelyä alkoivat kiinnostamaan, muuten aika turha jätkä ja turha kerho loppupeleissä. Sorry not sorry.
January 20, 2021
Huonoin kirja, mitä on tullut vähään aikaan käpisteltyä. Toisaalta tulipa rikottua oma kupla perehtymällä tämmöiseenkin elämään. Päähenkilön kirjan ajatukset, teot ja arvot pyörivät pillun, pyörien, vaatteiden ja toheloinnin ympärillä ja kirjan sisältö on siis jatkuvaa näiden asioiden soutamista ja huopaamista. Kirja sisältää jatkuvaa noloa machoilua ja oman erinomaisuuden korostamista; mitä itse tehdään on oikein ja muut ovat aina väärässä. Jos kaipaa kirjaa, mikä kertoo normaalin konnan typerästä ajatuksen juoksusta niin tässä on, mutta ei kannata odottaa kirjan päähenkilön olevan mikään älykkö tai kirjan tarjoavan mitään sen suurempia oivalluksia. Hämmästyttävää on esimerkiksi, että päähenkilö muistaa luetella mitä vaatteita on missäkin tilanteessa pitänyt yllään ja mikä auto tai moottoripyörä on ollut käytössä.
January 3, 2018
Alkaa koukuttavasti, mutta lässähtää pian. Huonosti editoitu. Teksti on lähinnä puhtaaksi kirjoitettua puhetta, mikä alkaa sekä toistaa itseään että käydä puuduttavaksi. Muutamia maukkaita tarinoita on mukana. Paremmalla toimittamisella olisi voinut ehkä saada paremman kirjan.
May 14, 2017
Hieno muistutus, että tällaisiakin adrenaliininarkkareita on olemassa. Palaan takaisin tasaisen elämän kuplaani.
January 7, 2021
Lightweight collection of amusing anecdotes from a thug's life, depicting the thug as some kind of a champion.
Marko was a petty criminal who went to jail, and came back with a connection to organized crime, i.e. motorbiker's club Cannonballs. He joined the club, worked with another member in the construction business, annoyed too many people, and ended up in prison after a shoot out. This is his autobiography or actually a miscellanious collection of events as he recalls them.
Entertaining but repetitive. Similar to other rascal stories. For example, "Et kuitenkaan usko..." : Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä comes to mind as a more interesting example of the genre...
Marko's life is kind of interesting, and there could be material for a better book. He is an active actor and doesn't seem to worry about tomorrow, which makes things interesting. The downside is that based on the stories he is a selfish thug who feels entitled to "respect" from others just because he .. bench presses more than most. He uses other people to get what he wants now. And when it eventually fails, he's angry for not getting money from the welfare office, to which he never contributed. People grow up, so there's hope and I wish him good luck.
Marko was a petty criminal who went to jail, and came back with a connection to organized crime, i.e. motorbiker's club Cannonballs. He joined the club, worked with another member in the construction business, annoyed too many people, and ended up in prison after a shoot out. This is his autobiography or actually a miscellanious collection of events as he recalls them.
Entertaining but repetitive. Similar to other rascal stories. For example, "Et kuitenkaan usko..." : Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä comes to mind as a more interesting example of the genre...
Marko's life is kind of interesting, and there could be material for a better book. He is an active actor and doesn't seem to worry about tomorrow, which makes things interesting. The downside is that based on the stories he is a selfish thug who feels entitled to "respect" from others just because he .. bench presses more than most. He uses other people to get what he wants now. And when it eventually fails, he's angry for not getting money from the welfare office, to which he never contributed. People grow up, so there's hope and I wish him good luck.
August 16, 2018
Sinänsä kiinnostava tarina rikollisen omasta päästä kuvattuna. Jotenkin kirjoittaja piti itseään edelleen yli-ihmisenä, eikä katunut tekojaan. Jotenkin tämä yhdistelmä vei paljon uskottavuutta myös sisällöltä. Mikä kirjassa oli oikeasti totta ja mikä ei.
January 18, 2024
Ihan hauskaa lukemista.
Muutama päivä sitten pölyisestä kaapista löytyi viellä pölyisempi kirja. Tylsyyttäni päätin kirjan luke iman sen suurempia odotuksia. Lukukokemus oli nopea ja mukava, ei mitään ihmeellistä.
Kirjoitustyyli oli vähän kummallista, alussa oli selvä juoni mutta muuten kirja pomppi aiheesta toiseen. Pomppiminen ei itseäni haitannut, sillä luin kirjaa ihan ajankulukseni, ilman sen suurempaa agendaa. Ymmärrän kuitenkin että asiasta ja kirjasta kiinnostunutta voi ketuttaa kummallinen kerronta.
Kirjassa oli huumoria ja huvittavia kohtia, vaikkakin aihe oli synkkä. Mielestäni tämä teki lukukokemuksesta miellyttävämmän, rennomman. En olisi jaksanutkaan lukea synkkää ja pitkästyttävää teosta.
Kaikin puolin teos oli mukavaa ja rentoa lukemista, kunnon aivotnarikkaan tyylillä.
Muutama päivä sitten pölyisestä kaapista löytyi viellä pölyisempi kirja. Tylsyyttäni päätin kirjan luke iman sen suurempia odotuksia. Lukukokemus oli nopea ja mukava, ei mitään ihmeellistä.
Kirjoitustyyli oli vähän kummallista, alussa oli selvä juoni mutta muuten kirja pomppi aiheesta toiseen. Pomppiminen ei itseäni haitannut, sillä luin kirjaa ihan ajankulukseni, ilman sen suurempaa agendaa. Ymmärrän kuitenkin että asiasta ja kirjasta kiinnostunutta voi ketuttaa kummallinen kerronta.
Kirjassa oli huumoria ja huvittavia kohtia, vaikkakin aihe oli synkkä. Mielestäni tämä teki lukukokemuksesta miellyttävämmän, rennomman. En olisi jaksanutkaan lukea synkkää ja pitkästyttävää teosta.
Kaikin puolin teos oli mukavaa ja rentoa lukemista, kunnon aivotnarikkaan tyylillä.
October 18, 2017
Ilmestymisestä saakka silloin tällöin yrittänyt kirjastosta tätä lainata. Varausjono ei tunnu hälvenevän, joten kurkistelu rikollisten elämään kiinnostaa. Sattumalta viikon lainoista käteen ja yhdestätoista aamuneljään meni hujauksessa.
Kiinnostava kirja, tosin vähän yksitoikkoiseksi ylinopeudet ja autot meni.
Kiinnostava kirja, tosin vähän yksitoikkoiseksi ylinopeudet ja autot meni.
June 16, 2017
Sain kirjan ilmaiseksi jostain Elisan kilpailusta.
Helppolukuista settiä. Valtaosa kirjasta tuntui olevan sitä, että ajettiin ylinopeutta vaihtelevilla autoilla ja moottoripyörillä. Minkään suurien salaisuuksien paljastumista on turha odottaa. Ihan kelpoa iltalukemista.
Helppolukuista settiä. Valtaosa kirjasta tuntui olevan sitä, että ajettiin ylinopeutta vaihtelevilla autoilla ja moottoripyörillä. Minkään suurien salaisuuksien paljastumista on turha odottaa. Ihan kelpoa iltalukemista.
June 9, 2019
Ohoh, aikamoisia kalajuttuja. Näistä kalajutuista vaan aika moni taitaa olla totta... Kirjan tyyli ei oikein uponnut minuun mutta sisältö on siitä huolimatta kiinnostavaa: Kurkistus suomalaiseen alamaailmaan.
July 3, 2017
No tota... mitä tästä nyt sanoisi? Aika pliisu kuva jäi käteen koko jengistä.
January 17, 2018
Omakehuista machoilua ja kuvausta suomalaisesta biker-elämästä. Viihdyttävä kuunneltava kuitenkin.
October 21, 2020
Viihdyttävä
December 9, 2020
2,5 stars
Ihan viihdyttävä.
Ihan viihdyttävä.
December 29, 2020
Ihan ok jengi- ja vankila-aikakertomus
November 4, 2021
Hämmästyttävä läpileikkaus moottoripyöräjengiläisen sielunmaisemaan ja ympäröivään todellisuuteen. On avartavaa nähdä miten eri todellisuuksissa ihmiset voi elää samalla maantieteellisellä alueella. Kirjan tyylikeinona on tapahtumasta toiseen poukkoilevat tarinat, mutta punainen lanka löytyy etenemisestä jengihierarkiassa. Kirja kuvaa myös rakennusalan alihankkijayrityksen toimintaa niin talouden kuin toiminnan näkökulmasta.
November 17, 2016
Henkilökuva. Ei ehkä sitä, miten oli markkinoitu, mutta ihan miellyttävä lukukokemus. Toki kuva rikollisuudesta oli ruusuinen ja luvatut paljastukset moottoripyöräkerhon sisältä olivat aika niukkoja. Ei kuitenkaan mennyt aika hukkaan tätä lukiessani. En tosin esikuvaksi ota.
Displaying 1 - 19 of 19 reviews