Maaret Kallio ohjaa Lujasti lempeä -kirjassaan hyväksymään elämän epätäydellisyyden. Muutos sitä kohti käy omien rajojemme ja epämukavuuden hyväksymisen kautta. Hyvän olon pohjavire löytyy viisaasta vaativuudesta, myötätuntoisuudesta ja avoimesta yhteydestä muihin. Inhimilliseen elämään tarvitaan sekä lujuutta että lempeyttä.
Maaret Kallion sanat antavat tilaa lukijankin vastalauseille. Ne asettavat arkipäivän askareemme oikeankokoiseen muottiin.
Maaret Kallion sanomalle on kiireisessä ajassamme kysyntää. Vaativuuden sijasta lempeyttä, enemmän sijasta viisaammin.
Kirjan melko yksinkertaiset teesit ja näiden dialektiikka on helpohkosti kiteytettävissä muutamaan kappaleeseen ja sellaisenaan teos on turhan pitkä sekä toistaa itseään useissa kohtaa. Maaret kirjoittaa kuvailevasti mutta samalla teksti on valitettavan raskasta. Tyyli on usein melodramaattinen, ja värikkäät, luettelomaiset lauseet venyvät todella pitkiksi. Kirja on mielestäni myös hyvin kliseinen, mikä häiritsi lukukokemusta.
Parasta antia kirjassa ovat Maaretin samannimisen blogin oivaltavat tekstit, joihin hänen mielikuvituksekas tapa käyttää kieltä sopii sen sijaan erinomaisesti.
Maaret Kallion "Lujasti lempeä" on pumpulinpehmeä myötätunto- ja voimaantumiskirja ihan kaikille. Asiat olivat oikeita mutta toteutus väärä.
Itselleni kirja ei kertonut oikeastaan mitään uutta joitain käyttökelpoisia vertauksia ja harjoituksia lukuunottamatta. Ehkä siinä oltiin niin perusasioiden äärellä; näitä teemoja kun on hinkattu hyväksymis- ja omistautumisterapian kursseilla yliopistossa niin paljon, ettei kertausta enää tarvitsisi. Asiaan vihkiytymättömälle kirja antaneekin kelpo annoksen hyväksyntää ja kauniita ajatuksia.
Kirja on myyntimenestys. Yksi syy sille lienee kirjailijan tapa kertoa asioista; Kallio pukee ajatuksensa toinen toistaan (muka)kauniimpien vertauksien muotoon. Itseäni vertaukset alkoivat kuitenkin lähinnä ärsyttää. Niitä tuntui tulevan kliseisten tsemppiajatusten kanssa aivan liikaa. Tuloksena makeaöverit. Teksti myös toisti itseään kohtuuttoman paljon.
"Lujasti lempeän" pääviesti oli, ettei elämän tarvitse olla täydellistä ja että itseä (sekä muita) kohtaan on hyvä olla "lujasti lempeä". Tunteita tulee ja menee, leimat eivät kuvaa todellisuutta ja itsellekin saa olla armollinen. Kolmannen tähden myönnyn antamaan käsiteltävien asioiden takia, ne ovat tärkeitä ja oikeita, mutta niiden toimitus oli itsestäni liian hattarainen, hempeä ja pinnallinen.
Itselleni tämä ei ollut erikoinen lukukokemus, mutta uskon, että jotain toista kirja voi auttaa elämään hiukan miellyttävämpää elämää.
Ik kan dit boek aan iedereen aanraden. Ongelofelijk veel wijsheden omtrent succes, de maakbaarheid van het leven, interactie met mensen, discipline en emotieregulatie. Dit boek is niet zoals andere zelfhulpboeken. Dit boek is reëel en ongekend leerzaam. Genoeg stof tot nadenken.
Tästä kirjasta jäi ristiriitainen olo: toisaalta se kannustaa ottamaan rennosti, toisaalta siinä korostetaan että kaikki elämänalat vaativat kamalasti työtä. Vaivaa pitää nähdä menestyksen, työn, parisuhteen, vanhemmuuden ja fyysisen hyvinvoinnin eteen. Teos on minun makuuni turhan yksinkertaistettu, jopa vähän saarnaava.
Kirjassa on monia käyttökelpoisia ajatuksia ja muistamisen arvoisia ohjeita, mutta olisin kyllä jättänyt kehottamatta ihmisiä seisomaan kahdella jalalla.
Dit is echt een aanrader voor iedereen. Zo eerlijk, zo prettig geschreven. Heel veel uit overgeschreven.
Keihard zijn, alles weten, alles kunnen, alles verdragen en geen genade kennen zijn allemaal beschermingsmechanismen die de aan de kant geschoven menselijkheid moeten vervangen. Maar wat hard is, is niet flexibel: hoe harder, hoe onbuigzamer. Wie hard is, kan misschien veel hebben, blijft overeind in razende stormen en loopt geen enkel deukje op, maar buigen, meebewegen en vergeven kan hij niet. Hoe strenger de regels en hoe onvoorwaardelijker de eisen van de geest, hoe sterker het karakter. Geen greintje pijn! Ik kan alles aan! Ik heb niemand nodig! Het is gewoon een kwestie van instelling! Maar uiteindelijk rest er niets dan breken, opbranden, kapotgaan.
Hardheid kent zijn eigen grenzen niet, maar zachtheid is zich niet bewust van zijn eigen kracht, weet niet wat verstandige eisen zouden zijn, beschikt niet over de vastberadenheid om verandering te verlangen. Terwijl hard genadeloos straft, is zacht niet kritisch genoeg.
Maar dat is menselijkheid: geen strijd om de winst, maar een evenwichtsoefening tussen kracht en krachteloosheid.
Het ik-verhaal is, ondanks zijn ontelbare verleidingen, ook ons meest destructieve verhaal, dat alle deuren en vensters sluit.
ETIKETTEN ZIJN NIETS MEER DAN GEDACHTEN
Etiketten comprimeren de oneindige complexiteit van de mens tot een klein pakketje.
De mens is altijd meer dan zijn gedrag, en wie dat als leidraad neemt en streeft naar groei, laat die groei ook toe. Het groeiperspectief is ook vergevingsgezinder: je bent niet één met je successen en mislukkingen, maar staat open voor nieuwe doelen, pogingen en fouten, en hebt ruimte voor meerdere rollen, ervaringen en emoties.
We zijn vergeten dat we er niet altijd tiptop uit hoeven te zien, lekker hoeven te ruiken, en leuk en aardig hoeven te zijn als we anderen ontmoeten. We zijn vergeten dat een rommelig huis, een gehaast avondmaal, vermoeide vaders en moeders en plukken stof in de hoeken tekenen zijn van leven, niet van falen.
We vinden het vaak moeilijk om toe te geven, zowel aan onszelf als aan onze omgeving, dat we weer eens ruzie hebben gemaakt om iets onbenulligs, ons voor niets in het zweet hebben gewerkt, te laat op school aankwamen, wanhopig hulp nodig hadden, ons huis niet volgens de laatste trends hebben ingericht en een kant-en-klaarmaaltijd hebben opgewarmd. En dat we ons kind niet konden helpen, het niet konden opbrengen om naar onze partner te luisteren, dat seks in de vergeethoek geraakt is en dat ons huis een zwijnenstal is. Op ons werk lopen we achter of presteren we ondermaats, en ook in de tuin schittert dat geplande ton sur ton bloembed door afwezigheid. Gevoelens komen en gaan, maar zijn lang niet alleen maar positief.
Dus feliciteer jezelf met de dag waarop je in staat was om los te laten, bang te zijn, op te geven of over te koken van woede. Feliciteer jezelf met een leven dat er in al zijn facetten mag zijn. Feliciteer jezelf met het lef om het leven vol te omarmen, ook al doet het soms pijn.
Het leven is niet goed of slecht, het is niet gemakkelijk of moeilijk – het is dat allemaal en alles daartussenin. Vooral als je het in al zijn facetten durft toe te laten.
Te vaak vergeten we dat het oké is dat niet altijd alles oké is. Het is heel normaal dat het leven slechts sporadisch geweldig is en slechts bij vlagen verschrikkelijk.
Respecteer je vreugde, respecteer je verdriet
Ooit zal ook deze periode nog slechts een herinnering zijn, minder zwart dan nu.
niemand is zo sterk dat hij geen medeleven en positieve feedback nodig heeft of geen gebreken mag hebben. Hoe zelfredzaam iemand ook is, hij zal altijd blijven verlangen naar de nabijheid van anderen. Ook wie sterk is kent momenten waarop hij het niet meer in zijn eentje aankan.
Iedereen die zich zonder anderen redt doet dat vanuit een gebrek aan keuze, niet vanuit zijn diepste verlangen.
Ware onafhankelijkheid is gebaseerd op het vermogen om afhankelijk te zijn van een ander.
Uiteindelijk moet je het leven gewoon durven leven, in plaats van ervoor te studeren. Je moet je handen in de modder steken.
Terwijl discipline gebaseerd is op externe doelen en normen, komen barmhartigheid, mededogen en wijze eisen voort uit contact met jezelf en ware verbinding met de ander.
Nonzeker
Wat zou je doen als je niet bang was? Je zou eindelijk de regie over je eigen leven nemen. Je zou het leven omarmen, in plaats van ervoor weg te lopen. Je zou durven dromen en fouten durven maken, durven proberen en mislukken. Je zou de verantwoordelijkheid voor je eigen geluk nemen en niet de veilige weg van zelfonderschatting kiezen. Zou je iets meer in jezelf geloven als je niet zo bang was? Wat zou je doen als je niet bang was? Je zou je niet zo druk maken om wat anderen van je denken. Je zou niet meer voor anderen invullen hoe zij jou zien. Je zou niet meer naar hun meningen en gevoelens gissen, je niet meer naar hun wensen voegen. Je zou je emoties niet meer onderdrukken met bergen chocola. Je zou de moed hebben om in de spiegel te kijken en goed te onderzoeken wie je volgens jezelf nu echt bent. Wat zou je doen als je niet bang was? Je zou voor één dag geen controlefreak zijn. Je zou je speelse kant toelaten, jezelf een knuffel geven, je lichaam en geest verwennen en je lekker laten gaan, gewoon voor de lol. Wat zou er gebeuren als je je overgaf aan ontspanning, warmte en compassie? Wat zou je doen als je niet bang was? Zou je vertellen over je eenzaamste momenten, over je diepste afgronden? Zou je je tranen tonen, je medicijnen, je verslavingen, je misselijkheid, je trillende handen of je tics?
Als je het contact met je eigen nietigheid, behoeftigheid en menselijke begrensdheid verliest, verlies je ook het contact met het leven en je medemens.
Een mooi boekje, ze legt alles goed uit aan de hand van herkenbare voorbeelden. Dat is wel eens anders, maar hierin dus heel fijn. Verder vond ik het niet heel vernieuwend.
niet mijn soort boek maar wel goed geschreven. werkt beter om fysiek te lezen dan als luisterboek en het meer als cursus dan als luitstervoer tijdens het puin/opruimen
Ik heb opgegeven rond pagina 75. Ik weet niet of het aan de vertaling lag, of het boek zelf, maar ik vond het onleesbaar. Als je vijf keer over een stroeve zin moet lezen om hem te laten doordringen en je je verschrikkelijk ergert aan de lay-out (verschillende fonts en achtergronden), dan is het het niet waard. Bovendien werd er ook niets nieuws verteld. Er zijn genoeg zelfhulpboeken in de wereld.
Periaatteessa pidin, mutta ehkä jossain toisessa elämäntilanteessa tai mielentilassa olisi voinut sykähdyttää enemmänkin. Jostain syystä itseni on helpompi lukea tämänkaltaisia elämäntaitoteoksia englanniksi. Suomeksi ne tulevat jotenkin liian iholle ja alkaa helposti ärsyttää. :D Ehkä pinnan alle jäikin siis kuplimaan enemmän kuin vielä tässä vaiheessa tiedostan!
Kallion ystäville taattua ja jopa kaltaiselleni satunnaisseuraajalle tuttua. Elämätaito-opus, joka kehottaa unohtamaan elämätaito-oppaat ja mantrat, tarjoten mantrantapaisia välähdyksiä lujasti lempeästä tavasta elää ja katsoa maailmaa, itseä ja muita.
Bij de aankondiging van dit boek werd ik gelijk nieuwsgierig. Ik ben dol op non-fictie en met name boeken over persoonlijke ontwikkeling vind ik onwijs interessant. Daarnaast weet deze subtiele, lieve en simplistische cover gelijk mijn aandacht te trekken. De kleuren en typografie spreken me enorm aan. Ik heb goede en hoge verwachtingen. Hopelijk ga ik nog mooie inzichten opdoen.
Een bijzonder, mooi en helder boek om compassievol naar jezelf te leren kijken in het leven. Ze biedt je geen kant-en-klaar geluk, geen nieuwe en betere versie van jezelf of een fantastisch geweldig leven. Maaret Kallio biedt je inzichten en concrete handvatten waarmee je kan werken aan een duurzamere en sterkere versie van jezelf met meer veerkracht. Leer al je emoties voelen en deze er te laten zijn, dat is de enige weg om geluk te vinden. Neem je leven onder de loep en leer te zien wat jou geluk en liefde brengt in het leven.
Maaret Kallio begint het verhaal met een welkom op deze ontdekkingsreis. Hierdoor wordt je als lezer gelijk nieuwsgierig gemaakt en overtuigd waarom en op welke wijze Maaret je gaat helpen om liefdevoller met jezelf om te gaan. Haar verhaal is helder, vol compassie en uitnodigend waardoor ik echt aan haar lippen hang.
Het boek bestaat uit zes delen waarbij ze stap voor stap je meeneemt in het proces van liefdevol met jezelf omgaan. Ieder deel begint met een inspirerend verhaal dat op onderscheidende wijze is vormgegeven. Daarna komt haar heldere en duidelijke uitleg, kennis, handvatten en inzichten en dat gecombineerd met pakkende quotes, uitspraken en inzichten. Haar woorden waren zo op mij van toepassing, wisten me te raken, maar daarnaast ook liefdevol te inspireren en motiveren om dingen in het leven anders aan te gaan aanpakken.
Wees eens lief voor jezelf is een prachtig, helder en inspirerend verhaal dat je echt eye-openers geeft, soms confronteert, maar tegelijk ook je liefde- en compassievol inspireert en motiveert om dingen in het leven anders te gaan aanpakken. Het boek heeft me echt geraakt en dit is zeker een boek dat ik in de toekomst nog vaker ga lezen. Voor iedereen die geïnteresseerd is in persoonlijke ontwikkeling en zelfliefde een dikke aanrader!
Kalliolla on helposti ymmärrettävä, miellyttävä tapa käsitellä mieleen ja ajatuksiin liittyviä asioita. Hyvä kirja ja paljon ajattelemisen aihetta helposti pureksittavassa muodossa. Tämä tosiaan on ”työkirja” eli mukana on harjoituksia. Idea olisi lukea pätkissä ja tehdä sitten rauhassa niitä harjoituksia, joita en nyt sitten tehnyt, mutta ehkäpä palaan myöhemmin. Se ehkä sanottakoon, että parissa kohtaa pohdin, että tämä on vähän sellainen hyväosaisen ihmisen self-help -kirja, joka Maslowin tarvehierarkian näkökulmasta osuu aika suurelta osin sinne kolmion ylimpään kärkeen - itsensä toteuttamiseen. Se ei tee kirjasta missään nimessä huonoa eikä neuvoista vähäpätöisiä, mutta psykologiaa syvemmin kaipaavalle voi olla vähän kevyttä.
This book is a DNF for me. The title attracted me, because I want to be nicer to myself. So... hoping to find some inspiration or insights, I started listening to this book.
That I will not finish it (at this moment in time) does NOT mean that it's a bad book, badly written or whatnot. It simply means, that this book is not for me right now. It triggered a lot of subjects I'm addressing and listening to this was too much. Too close to home, making me feel anxious, I'm not sure how to call it, but I do know it was a horrible feeling. So I put this book aside. Maybe I'll get back to it someday, maybe its subjects will be addressed in another way. I don't exactly know yet, but I'm surely not running away from this.
Maaret Kallion teos Lujasti lempeä antaa ajattelemisen aiheita lukijoille, jotka haluavat ymmärtää itseään ja muita. Kallio opastaa lempeästi havainnoimaan vuorovaikutustilanteita ja omia tunteita sekä kehittämään tarpeen mukaan joko lujuutta tai lempeyttä. Kirja ei ole perinteinen ”tämän opuksen lukemisen jälkeen elämäsi muuttuu menestystarinaksi” -tyyppinen kirja. Kallio pyrkii antamaan ohjeita myös vaikeiden tilanteiden ja tunteiden käsittelyyn, koska niitä on poikkeuksetta kaikkien elämässä.
Kuuntelin teoksen äänikirjana. On hienoa, että Kallio lukee itse oman teoksensa.
Kirja sisälsi lähinnä rasittavaa jaarittelua ja kömpelöitä kielikuvia. En varmasti ole kirjan kohderyhmää, mutta mietin kuka sitten mahtaa olla - Kallio tuntuu kohdistavan sanomansa kuvitteellisille ääritapauksille, joilla on elämä ja tunnesäätely joko aivan liian tiukassa hallinnassa tai sitten ei mitään otetta mistään. Harva varmaan näin kärjistetyistä esimerkeistä itseään tunnistaa, ja ainakin itsessäni mustavalkoisuus ja paapova sävy herättivät vain ärtymystä. Kirjan tärkein sanoma kiteytyy jo nimessä, eikä sen avaamiseen olisi tarvittu kuin neljännes käytetystä sivumäärästä.
Self-help-kirjat eivät ole minun juttuni, mutta halusin perehtyä tähän ammatillisista syistä. Tekstistä löytyi paljon hyvää ja tärkeää, mutta ärsyynnyin kirjan tyylistä - pitkistä lauseista ja moneen kertaan toistuvista 'viisauksista'. Olisin mielelläni nähnyt oleellisen tiivistettynä paljon yksinkertaisempaan ja kompaktimpaan pakettiin. Ymmärrän,että ajassamme tälle kirjalle on kysyntää niin kuin elämäntaito-oppaille muutenkin.
Lämminhenkinen ja pohdiskelevaan sävyyn kirjoitettu teos. Oisin kaivannut tiiviimpiä kiteytyksiä enemmän, välillä sitä haluaa vain poimia rusinat pullasta ;)
(Kirjaston ellibs-sovelluksen kautta e-kirjana luettu. Ellibs-app ei ole kovin hyvä alusta koska useimmissa kirjoissa se ei erottele lukuja toisistaan tarpeeksi selkeästi eikä selkeää sivunumerointia ei ole - jos haluaisi käyttää teosta esim. lähteenä, lähdemerkinnässä ei voisi antaa tarkkaa sivunumeroa).
Tarjosi paljon ahaa-elämyksiä perfektionismiin taipuvaiselle lukijalle. Alkuun kirja vaikutti hieman pitkäveteiseltä, sillä olen seurannut Maaretin Lujasti lempeä -blogia tiuhaan ja osa kirjan teksteistä oli blogista entuudestaan tuttuja. Mitä pidemmälle kirjaa luki, sitä paremmaksi se kuitenkin muuttui ja lopulta tempaisi minutkin mukaansa.
Olen ehkä lukenut liikaa näitä tämän tyylisiä self-help-opuksia, koska tuntui, että olin kuullut tai lukenut kaikki kirjan ajatukset aiemminkin. Toki armollisuuden korostaminen ja sen opettelu on tainnut olla niin pinnalla, että se oli yksi syy tarttua tähän kirjaan. Äänikirjana tämä rauhoitti mukavasti. Ikävänä yksityiskohtana korvaan otti paikoittain kompastelevat ja kömpelöt kielikuvat.
Ik zag dit boek liggen en was meteen geïnteresseerd. Normaal lees ik nooit boeken, maar ik merk dat ik meer over mezelf wil leren en beter wil begrijpen hoe mensen soms in elkaar zitten. Dit was super makkelijk weg te lezen en heel interessant. Ik kan het iedereen aanraden die een beetje meer wilt leren over hóe je dan wat gelukkiger zou kunnen leven.
🎧 mun teki välillä mieli itkeä kun kuuntelin tätä. maaret kallio on ehkä maailman sympaattisin ihminen. hänen sanojaan kuunnellessa olo on todella turvallinen, hyväksytty, kohdattu. monia niin hyviä kohtia jotka yritän tallentaa omaan mieleen. erityisesti sanat liittyen reippauteen sekä haavoittuvuuden ja avun tarpeen näyttämisen vaikeuteen kolahtivat.
Tässä(kään) self-help-teoksessa ei ole varsinaista uutta, mitä en olisi tiennyt. Tarvitsin kuitenkin tähän hetkeen nimenomaan tällaista kevyttä ja viipyilevää (itse)myötätunnon pohdiskelua oman reflektoinnin taustaksi. Pidän Kallion kiireettömästä tyylistä vastapainona välillä kiireiselle arjelle mutta tavoiteorientoituneella lukijalla menee taatusti teoksen kanssa tukkoon.
Monenlaista ajatusta, ja siltikin ehkä vähän höttöiseksi jäävä lopputulos. Alun pari lukua innostuin, mutta lopussa toistavuus alkoi maistua vähän liikaa. Jos en olisi kahlannut tätä parissa päivässä se tuskin olisi niin lujasti haitannut ja siksi 4/5 arvio. Tämän kirjan ääreen tarvitsee ehkä pysähtyä enemmän että se toimittaa parhaiten.
Pidin tästä kyllä, sen voi päätellä kolmesta tähdestä mutta kirjasta tuli välillä kumman syyllinen olo samalla, kun se tarjosi lohtua ja ajateltavaa. Välillä kuvittelinkin istuvani kuin kunnon luterilainen ikään kirkonpenkissä kuuntelemassa naispapin päivän saarnaa.
Lujasti lempeä sopi omaan elämäntilanteeseen oikein hyvin. Vaikka hetkittäin kieli oli mielestäni vähän naiivia, niin asia oli isoa, painavaa ja tarjoillaan kuulijalle lempeästi. Minun kohdalla kirja antoi eniten palikoita omaan itsensä tutustumiseen ja löytämiseen.
Tämänkin kirjan lukemisesta on jo tovi vierähtänyt. Tämä toi ajattelemisen aihetta omaan elämään, mutta ei mitään suurta ja mullistavaa. Helppo ja miellyttävä lukukokemus erityisesti kirjan myötätuntoisen tunnelman takia.
Kallio avaa perusasiat ihan fiksusti ja ymmärrettävästi, mutta kaikkea ymmärtävä elämänfilosofinen lässytys olisi kaivannut vastapainoksi enemmän psykologian tutkimuksellisia näkemyksiä. Kirjassa on liikaa toistoa ja esimerkkeinä liikaa stereotyyppisiä naisia.
Tarjouskirjana Elisa Kirjasta luettu. Parempi kuin odotin, joskin myös hyvin haastava päästä tarttumaan oikein mihinkään tekstin osaan, niin että sitä kykenisi soveltamaan arkeen tai olemiseen. Nimensä mukaisesti kuitenkin lempeä kirja lukea, vaikka hieman ohueksi kyllä jäi.