Mädän elämän alkeet

by Heikki A. Kovalainen

Mykkä rakastaja kuskaa Petruksensa laitokseen. Alkaa ihmiskoe, jossa Petrus tahtoo tulla kokonaiseksi. Häntä liikutellaan talosta toiseen, ja pian Petrus alkaa itse juoksennella ympäriinsä.

Petruksen kuvitelmissa kaikki muut laitoksen asukit ovat alaluokan äijiä, jokaisella on vamma, herkkyys tai haitta. Petrus on hölmö ja hänen haaveensa mahdoton: nousta kaikkien muiden yläpuolelle. Sinne pääsee helposti, kun antautuu äijistä yhdelle.

Mädän elämän alkeet on häikäilemätön epäkirja, räkäinen ja uhmakas kehitysromaani, joka rakastaa ja rienaa yhtä aikaa.

238 pages, Hardcover

First published January 1, 2016

Reviews

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Kirjassa oli paljon mielenkiintoista. Rakenne johon aluksi ei päässyt mukaan. Tai kieli. Kuinka se nyt sanotaan. Ihan ekana tartuin kirjaan sen muodon ja kannen takia. Mun suosikki. Aihe myös kiinnosti. Pidin tästä tosi paljon ja silti tiedän että monelle tämä voi olla ihan mitä ihmettä -kirja. Onneksi saa olla mitä mieltä haluaa. Ehkä kuitenkin loppua kohti vähän liian ilmeinen. Vielä jotain olisin kaivannut lisää. Nyt jäin pohtimaan omaa lukuhistoriaani ja sitä millainen lukukokemus olisi ollut esim 15 vuotta sitten. Olisin todennäköisesti rakastunut vielä enemmän tähän kirjaan. Tämä kirja jää mieleen ja varmasti tähän tartun vielä turvakirjana uudelleen.

[Amu · Rating 5 out of 5]

Tämä on taitavasti kirjoitettu romaani vakavasti mielenterveyshäiriöisen nuoren miehen laitosjaksosta. Minä hahmotin aivan erilaisen pääteeman kuin takakansi antaa ymmärtää. En usko, että se johtuu tyhmyydestäni, vaan siitä että tässä kirjassa on monta tasoa. Teksti ei päästä helpolla, vaan sitä saa miettiä ja tulkita. Ei varmaankaan ole sattumaa, että on lainattu Raamattua. Puhekielisyydestään huolimatta kieli on ymmärrettävää ja vahvaa. Se luo voimakkaita tunnelmia.

Käytin naurettavan paljon aikaa miettimällä, miksi kirjassa ei ole lainkaan isoja alkukirjaimia - paitsi yhdessä luvussa, jossa tämä selitetään. Ehkä en olisi jäänyt jumittamaan, jos en yhdistäisi tapaa aivan johonkin muuhun.