Jonain keväänä herään

by Katri Rauanjoki

Missä vaiheessa pimeästä tulee hämärä?

”Kaupunki oli täynnä legendaarisia houkutuksia: korkealle mustan veden ylle käkättäen selkänsä köyristäviä siltoja, kiiltäviä moottoriteitä kahden riemukkaan kallioleikkauksen välissä tai köysitehdas, jonka tuotteet olivat lopettaneet monen muunkin haikailevan elämän. Keinoja kyllä löytyi, kunhan saisin rohkeuteni rippeet kerättyä.”

Kerttu on pärjääjä. Hänellä on mies, kaksi lasta, opettajan työ ja unelmiensa talo, mutta. Sitten on se mutta. Kertulla on unikkovihko, johon suunnittelee salaa itsemurhapäiväänsä. Sitten kun perhe ei ole kotona. Sitten kun on sopiva päivä.
Mikä alkoi viirata elämän vinoon, mikä saa ympyröimään päivämääriä kalenterista, mitä tapahtui kun hän oli pieni, mitä tapahtui viime syksynä?

Psykologisesti rikkaasta aineistosta ammentava Katri Rauanjoki tarttuu romaanissaan nykyelämän armottomiin vaatimuksiin, työelämän seksuaaliseen häirintään, parisuhde- ja perheongelmiin sekä riittämättömyyden tuntoihin. Kun maailma ympärillä säröilee, saattaa terävin särö ja lempein
lääke silti löytyä hämmästyttävän läheltä. Jonain keväänä herään käy kohti valoa ja toivoa saaden pohjoisen luonnon välkkymään lohduttavissa väreissä.

Genres: Fiction, Finnish Literature

249 pages, Hardcover

First published January 1, 2016

Reviews

[Tiia · Rating 5 out of 5]

Nyt kyllä tykkäsin. Kerttu käy oikeasti eläväksi, aidoksi, epätäydelliseksi, heikoksi, vahvaksi, erittäin paljon naiseksi - omaksi naisekseen. Teksti soljuu: kaikki tärkeä kuvailu vain tulee kysymättä, saumattomasti Kertun havainnoista kertomukseksi kasvaen. Kielikuvat ovat hetkestä riippuen raskaita tai hauraita, Kertusta, masentuneesta naisesta kypsyneitä ajatuksia eikä ulkopuolella viljeltyjä sanakollaaseja. Tulee tunne, että kirjailija todella uskaltaa kirjoittaa päähenkilönsä nahoista käsin, ja silti tämä ei ole omaelämäkerralliseen tapaan hekumoiva tarina. Ja sitten, juuri sopivina annoksina, toisten läheisten näkökulmia. Nekin on tavoitettu, mutta vähemmän intensiivisesti, koska Kerttu on se kulmikas hahmo.

Kerronta tulee iholle ja joku lukija saattaa siitä ahdistuakin.

Aiemmin keväällä luin Vanhatalon Keskivaikea vuosi : muistiinpanoja masennuksesta. Vaikka aihe oli sama, molemmat päähenkilöt tahoillaan "vahvuuteen sairastuneita", niin Rauanjoen omakohtaisesti koettua sisältävä fiktiivinen teos tuli minulle enemmän todeksi kuin Vanhatalon muistelmat.

[Emilie · Rating 3 out of 5]

Kirjan alussa tunnelma oli aito ja riipaiseva, selvästi henkilökohtainen, mutta juonen edetessä tämä tunnelma laantui ja esiin työntyi rakennettuja juonenkäänteitä. Päähenkilön pysäyttävä paha olo laantui, eikä tunnelma ollut syy ja seuraussuhteineen täysin vakuuttava.

Kirjan taustalla on selvästi aitoa masennusta, joka on tässä kääritty kaunokirjalliseen muotoon. Jäin kaipaamaan alun henkeäsalpaavaa pahan olon aaltoa ja sen selvittelyä, juoni kun ei itsessään ollut kovin innostava.

[Helena · Rating 4 out of 5]

Hieno kirja, joka toi oman äänensä aiheeseen, jota on toki käsitelty useammassa muussakin hiljattain ilmestyneessä kirjassa, masennukseen ja siitä toipumiseen. Fiktiivisestä kirjoitusasusta huolimatta teksti huokui omakohtaista ja elettyä elämää, nousua depression syövereistä. Toivon elementti oli mukavasti läsnä, ja tämä kirja varmaan helpottaa monen depressiopotilaan hakeutumista terapiaan.

[Aino Mäki · Rating 4 out of 5]

Aito, kiertelemätön ja selvästi henkilökohtainen kuvaelma, joka käsittelee masennusta sen syvimmistä vesistä aina toipumiseen saakka. Fiktiivisyydestään huolimatta kirja huokui omakohtaista kokemusta, ja tarinankerronta oli ihanan soljuvaa ja mukaansa imaisevaa.

[Perato · Rating 2 out of 5]

Lukupiirissä luettua.

Hämmentävästi rakennettu kirja joka alkaa kohtalaisen hyvin, mutta lässähtää loppua kohden. Sisältää outoja tyylillisiä valintoja, jotka jäävät usein hyvin irrallisiksi tai jopa epäonnistuneiksi ja sitä myöten jää vaikutelma, että kirja ei ole käynyt läpi minkäänlaista editointia.

Näin mielenterveystyöntekijän näkökulmasta ei ehkä ihan uskottavin tai dramaattisin kirja, joskin kirjan tyylilliset ongelmat saattoivat vaikuttaa siihen, ettei tarina saavuttanut kovin jännää vaihetta missään vaiheessa.

Kielellisesti aika yksinkertainen, joka olisi ollut ehkä perusteltua jos koko kirja olisi oikeasti ollut päiväkirjamuotoon tehty, mutta siinäkään ei tyylillisesti maltettu pysyä.

Helppolukuinen, yhden/kahden illan pikarykäsy. Ei tarjonnut juuri uusia näkökulmia.

[Arja-täti · Rating 3 out of 5]

Ei aivan niin loistava kuin odotin.
Tarina kyllä hyvä, mutta jotenkin lattea, olisin odottanut vielä jotain lisää.
Eniten ihmetytti kerronnallinen ratkaisu, jossa välillä Kertun sijasta kertoja oli joku muu. Jäi hiukan hämäräksi, oliko tarkoitus olla kaikkitietäväkertoja vai lapsi, mutta ei erottunut tarpeeksi tuo kertojan vaihto ja teki hiukan sekavan ja ehkä turhankin lisän.

Helppolukuinen ja monelle tärkeä kirja, joten hyvä, että on kirjoitettu ja hyvä oli lukea.

[Laika · Rating 4 out of 5]

I think this book made me a bit upset. Not sure why it happened. A quick read, nice flow, recommended.

Helmet reading challenge 2017 1: A book that has a beautiful name

[Annukka · Rating 5 out of 5]

Erittäin hyvä kuvaus masentuneesta perheenäidistä.

Todentuntuista kerrontaa ajatuksen, tunteiden, käytöksen, tapahtumien ja asioiden tulkinnan tasolla. Aiheen raskaudesta huolimatta helppolukuista tekstiä, ainakin itselleni. Tarina sinällään ei vastaa osaan takakannen tekstin kysymyksistä, mutta ei niihin välttämättä löydykään vastausta. Kirjassa on hvyää myös se, että siinä käsitellä aihetta myös muiden osapuolien; puolison, vanhempien ja osin esi-murrosikäisen lapsenkin näkökulmasta.

Kirja ja sen tarina imaisi mukaansa ja luin kirjan tietyllä tavalla ahmien. Ja silti tai ehkä juuri siksi, se myös kosketti syvältä.

[anuelina · Rating 3 out of 5]

Alku oli lupaava. Masennusta ja uupumusta kuvattiin aidosti. Kuitenkin tuntui, ettei tarina kantanut ihan loppuun asti.

[Sisuhukka · Rating 3 out of 5]

Nopealukuinen ja rehellisen tuntuinen kuvaus aiheestaan. Turhan tuntuisista loppupaljastuksista pientä miinusta, lukijalle olisi saanut jättää pohdintavaraa. Kerrontaratkaisut toisaalta toimivia, mutta toisaalta niitä oli hyvin monta erilaista, jolloin poikkeavan kerronnan teho laimeni.

[Iina · Rating 4 out of 5]

Työuupumuksen ja masennuksen kuvaus tuntuu kovin todelta, vaikka jotkin juonenkäänteet kenties ovatkin epärealistisen huikentelevaisia. Pidin paljon!

[Taina Virsula · Rating 3 out of 5]

Odotin enemmän. Ajoittain tarina oli todella koskettava. Kokonaisuudesta puuttui mielestäni silti jotain - harmi.

[Jaana V · Rating 3 out of 5]

Koskettava, helppolukuinen romaani masennuksesta, muistamisesta ja ihmissuhteista. Hivenen häiritsivät jotkut kaavamaiset stereotypiat (erityisesti liittyen esimerkiksi miehen ja naisen rooleihin) mutta hahmot, etenkin päähenkilö, rakentuivat kuitenkin uskottaviksi ja heitä pääsi lähelle.

Tiiviit luvut toimivat ja teos jättää jälkeensä lohdullisia ajatuksia, vaikka yksi "tarinan paha"ei aivan täyslaidallisesti saakaan palkkaansa...

[Mari · Rating 2 out of 5]

"Pitkään jaksoin olla reipas, mutta jossain vaiheessa olin eksynyt metsään, unohtanut pudotella pullanmuruja. Ulospäin olin toimelias, mutta salassa nakertanut liikaa piparkakkutalon seiniä. Ja niin minusta oli tullut väsynyt noita-akka."

[Pauliina Lassila · Rating 4 out of 5]

Tätäkin jonotin melkein puoli vuotta, johtunee kirjailijan paikallisuudesta. Koskapa päähenkilöllä on sama ammatti kuin itselläni, samaistumispintaa oli runsaasti. Jotkut tapahtumat tuntuivat turhankin raflaavilta, mutta semmoistahan elämä on, usein kirjojakin oudompaa :) Tykkäsin kovasti.

[Katja Tormanen · Rating 4 out of 5]

Aihe (masennus) oli raskas, mutta kirjassa oli vastaansanomattomasti kuvattujen varjojen lisäksi haurasta valoa. Kaunista kieltä ja huikeita lauseita, joilla lukija kiedottiin Kertun maailmaan. Suosittelen.

[Irene Piipponen · Rating 5 out of 5]

Aidon tuntuinen kuvaus masentuneen mielen maisemista. Sekä siitä miten masennus näkyy läheisille ja juurtaa joskus aikojen takaa. Hieno kirja.