Itämeren Auri on kirja historiallista fiktiota ja ensimmäinen osa Metsän ja Meren Suku- sarjaa.
Kirjassa eletään rautakauden Pohjolassa ja viikinkiaikaa. Sen pääosassa on Auri, nuori parantajien sukua oleva neito Hämeestä, joka haluaa itsekin parantajaksi.
Eräänä päivänä Auri löytää metsästä loukkaantuneen miehen ja tästä alkaa kertomus, josta löytyy seikkailutarinaa, rakkaustarinaa ja kasvutarinaa.
Parantajan tie ei ole vaimon tie, mutta Auri ei saa mielestään meren takaa saapunutta komeaa Haakonia.
Pidin kirjan tavasta kuvata miljöötä Hämeen soilta viikinkien kauppapaikoille. Kaikki oli yksityiskohtaisesti ja elävästi kirjoitettu aina vaatteista ja tavoista historiaan, sekä pohjolan ja Skandinavian mytologiaan.
Tarina ei ollut monimutkainen. Juonen salaisuudet paljastuivat tiputellen kirjan loppua kohden.
Alussa tarina etenee hyvinkin hitaasti ja loppua kohden tahti kiihtyy, mutta ei niinkään kohti loppuhuipennusta, vaan sen sijaan käteen jää vähän kiirehtimisen maku.
(Tiedän, että tarinalle on kirjoitettu jatkoa, muuten tämä lopetus ei olisi ollut muuta kuin kliseinen).
Olisin ehkä itse kaivannut hieman dramaattisempia tapahtumia. Enemmän seikkailun tuomaa jännitystä kuin rakkauskertomusta. Mutta toisaalta pidin siitä että viikinkiajasta kertova kirja ei tarvitse olla raakuudella ja väkivallalla kyllästetty, vaan ihmisten loppupelissä melko vähäeleisen ja realistisen arjen kuvaus toimii myös kuvaamaan tätä ajanjaksoa.