Annan ja Hilman jälkeläiset, nuori ja itsepäinen luomuviljelijä sekä Brysselistä palannut EU-tarkastaja, kohtaavat 2000-luvun Suomessa.
Tommi Saarinen uurastaa Petäjäniemen kartanon mailla – niillä jotka jätettiin suvulle torpparivapautuksen jälkeen isoisän äidin, Anna Sofian perintönä. Paikalliseksi luomutarkastajaksi pestattu agronomi Salla Hartikainen on nuori nainen, jonka topakkuus muistuttaa kansanedustajana vaikuttaneesta esiäidistä Hilmasta.
Kesästä tulee ennennäkemättömän raju: peltoja koettelevat ilmastonmuutoksen riehaannuttamat säät ja kiristyvä EU-byrokratia, tunteita loukataan puolin ja toisin. Näyttää jo siltä, että joku jää auttamatta paripuoleksi.
Tämä osa olisi melkein saanut jäädä kirjoittamatta tai sitten ilmestyä ihan omana kirjanaan, sillä tämä kiinnittyi varsin löyhästi sarjan aiempiin osiin, joiden tapahtumat sijoittuvat lähes sadan vuoden päähän kirjan nykyhetkestä. Enemmän tämä oli maalaisromanttista chick-littiä. Enemmän olisi saanut vielä kertoa kirjan sivuilla Annan ja Hilman vaiheista edellisen kirjan jälkeen, jotta olisin voinut nauttia tästä lukukokemuksesta yhtä paljon.
Järjen ja tunteen tarinoita -kirjasarjan päätösosa, joka linkittyy hyvin heikosti muuhun sarjaan. Tässä teoksessa eletään teoksen ilmestymisajankohdan mukaisessa nykyhetkessä eli 2000-luvun alkupuolella. Sarjan aiemmissa kirjoissa jännite pysyi vielä yllä historiallisten tapahtumien ja vahvojen hahmojen avulla, mutta tämä teos sortuu kliseiseen maaseuturomantiikkaan ja ennalta-arvattaviin juonenkäänteisiin. Olisin kaivannut toisenlaista päätösosaa.
Ihan kiva kesäpäivän luettava. Jos olisin lukenut tämän heti perään sarjan edellisen osan jälkeen en olisi pitänyt kirjasta, sillä se linkittyi tyylillisesti huonosti sarjaan ja oli sidottu siihen runsain sukuselityksin. Maalaisarjen kuvaus oli nautittavaa seurattavaa ja kirja toimi ihan kivana viihteenä kun siihen virittäyti niin kuin yksittäiseen Mustosen nykypäivään sijoittuvaa kevyeen kirjaan. 2,5 tähteä.
Mielestäni tämä sukutarinoiden päivitys 2000-luvulle olisi voinut jäädä kirjoittamatta. Siinä mielessä kirjoittamatta, että kirja ei tuonut mitään lisäinfoa tämän kirjasarjan sukutarinoihin. Oli mukava seurata kahden suvun tarinoita, kun ne tarinat oli sijoitettu Suomen historian merkkivuosien ja -tapahtumien lomaan, kuvaamaan ihmisten arkea noiden vuosien ja tapahtumien lomassa. Tämä viimeinen osa sarjasta tuntui lähinnä hupaisan kiusalliselta.
Kirja on viihdyttävä rakkaustarina agronomi Salla Hartikaisen ja luomuviljelijä Tommi Saarisen välillä. Sallan ja Tommi isoisovanhemmat ovat keskenään tuttuja kansanedustajat Hilma ja Anna Sofia. Ollaan 2000-luvulla ja sodat ovat takanapäin. Nykypäivää ovat EU-tarkastukset, joita Salla tekee työkseen. Tommi on ahdingossa luomuvilelytilansa kanssa. Hän on perinyt Petäjämäen tilan. Salla on topakka kuin isoisoäitinsä Hilma. Kirjan alussa olisin toivonut enemmän sukutarinaa ja yhteyksiä kirjasarjan voimanaisiin Hilmaan ja Anna Sofiaan, koska ajallinen hyppy kansalaissodasta 2000-luvulle on niin suuri. Kirjassa ympyrä sulkeutuu kahden suvun kesken Sallan ja Tommin löydettyä toisensa.
Pettymys oli vähintään lievä, kun sain kirjan käsiini ekan kerran. Olin tosiaan ollut siinä luulossa, että kuten sarjan neljä aiempaa osaa, kertoisi myös tämä Hilmasta ja Anna Sofiasta. Kirjan sain nopeasti luettua mutta siinä ei vaan ollut sitä samaa fiilistä kuin sarjan muissa kirjoissa. En ollut Sallasta juuri mitään mieltä, oli hän sitten kuinka Hilman jälkeläinen. Tommi oli hahmona vieläkin laimeampi.
Mikä pettymys oli, kun tämä ei ollutkaan suoraa jatkoa edellisten kirjojen tarinalle. Ihan hyvä tämäkin oli, ei siinä mitään, mutta ei mielestäni ihan sopinut samaan sarjaan muiden kirjojen kanssa. Kokonaan erillisenä kirjana tämä olisi ollut parempi. Mielelläni olisin lukenut vielä lisää siitä, miten Annan ja Hilman tarina olisi jatkunut.
Pidin sarjan historiaan sijoittuvista osista enemmän, mutta kyllä tämä oli kiva ja suloinen lopetus tälle tarinalle. Voisin lukea lisääkin Mustosen kirjoja varsinkin jos äänikirjoina löytyy, helpolle päänsärkyviihteelle on aina tilausta.
Vaikka aluksi järkytyin, kun aikahyppy oli niin suuri eikä Hilman ja Anna-Sofian tarina sinällään jatkunutkaan, nappasi tarina silti heti mukaansa. Joku tässä Mustosen tavassa kirjoittaa on kiehtovaa :D
Tämä oli ihana, romanttinen kesäkirja. Reissussa luettu kahdelta istumalta. Jostain syystä Mustosen kirjat uppoavat minuun aina, vaikka tarinat ovat ennalta-arvattavia ja suht kevyitä. Silti-nautin lukemastani!
Pettymys oli suuri, kun rupesin lukemaan tätä suoraan edellisen osan perään. Tuli vähän huijattu olo, kun edellinen kirja loppui niin jännään kohtaan ja en saanut niihin tapahtumiin ratkaisua.
Löyhästi aiempiin osiin kytköksissä oleva irrallinen tarina 2000-luvulta piika Annan lapsenlapsen Tommin nykypäivän maaseutu elämästä, jossa EU myös mukana.
Tämä kirja muistuttaa henkilöhahmoiltaan, miljööltään ja juonenkäänteiltään kovasti Virpi Hämeen-Anttilan pari vuotta aikaisemmin ilmestynyttä romaania Perijät. Maalaisidylli ja maanviljelys ovat molemmissa romaaneissa voimakkaasti läsnä. Molemmissa on kaksi sukua, joiden historiat ovat vuosikymmeniä sivunneet toisiaan, ja päähenkilönä nuori, vasta parisuhteensa päättänyt nainen, jonka työura on nousukiidossa. Kummankin päähenkilön äiti on vähintäänkin eriskummallinen ja haluaa sekaantua tyttärensä elämään, mutta kummassakin tytär muuttaa väliaikaisesti iäkkään yksinasuvan sukulaisnaisen luo. Sukulaistäti sattumoisin asuu lähellä tämän toisen suvun perillistä, nuorta miestä, jonka parisuhde niinikään on juuri päättynyt. Tämän miespuolisen päähenkilön (jonka nimikirjaimet molemmissa romaaneissa ovat TS) suhde omiin vanhempiinsa on ongelmallinen, ja bisnekset heikoilla kantimilla. Kumpikin TS tahollaan käyttäytyy umpimielisesti, kipuilee parisuhteensa päättymisen takia ja uppoutuu työhönsä pelastaakseen yrityksensä. Kummassakin kirjassa naispuolinen päähenkilö (tässä Salla, Perijöissä Veera) puuttuu asioiden kulkuun ratkaisevalla tavalla, ja kas kummaa, romanssihan siitä kummassakin tapauksessa syntyy, joskaan ei tietenkään täysin ilman kapuloita rattaissa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
This last book wasn't as OMGfascinating! as the historicals in the series, but a much more comfortable read. (Or listen.) And, as a romance, more emotionally satisfying. (I do so love an HEA.) It was also satisfying in the way it gave information, as family histories, about the later years of the protagonists of the first four books.
Vaikka kirja kuuluukin Järjen ja tunteen tarinoihin, on side aikaisempiin kirjoihin todella ohut. Itse teos olisi toiminut paljon paremmin erillisenä osana. Kirja on aika perinteinen älykäs tyttö tapaa maalaispojan-tarina. Kiva lisä oli päähahmon byrokratian tunteminen. Suosittelen lukemaan mutta älä odota samaa fiilistä kuin neljästä aikaisemmasta kirjasta.
Didn't like this as much. :-/ All seemed a bit too convenient and they changed the name of Hilma's son for some reason. An easy read and a nice story but that's it.
Pidin enemmän tämän sarjan aikaisemmista kirjoista. Niissä oli kiinnostavaa taustatietoa. Tämä oli lähinnä sellainen... hmm... tyttöromaani. Romantiikkaa tyyliin poika-kohtaa-tytön.