Yksin

by Juhani Aho

Pariisin-matkan vaikutelmista syntynyt romaani Yksin kuuluu impressionistisen tyylinsä kirkkaudessa Juhani Ahon kestävimpään tuotantoon. Romaanissa säkenöi ja sykkii vuoden 1889 maailmannäyttelyään juhliva suurkaupunki. Pyörryttävän korkean metallipatsaan, vastavalmistuneen Eiffelin tornin, juurella kiertelee uppo-outona nuori suomalaismies etsien sovitusta kotimaassa kokemalleen rakkaudenpettymykselle.

Genres: Finnish Literature, Classics, Fiction

108 pages, Paperback

First published January 1, 1890

Reviews

[Peony · Rating 4 out of 5]

Aho ei kyllä petä koskaan. Luin yhdeltä istumalta. Kieli on vanhaa, mutta mielestäni asettaa lukijan juuri oikeanlaiseen tunnelmaan. Kiehtovaa lukea, miten joku kuvailee tuttuja paikkoja Helsingissä edellisen vuosisadan vaihteessa. Kielikuvat ovat osuvia, aistivoimaisia ja kuvaavat tehokkaasti kohteitaan. Aholla on myös psykologista silmää ja hän osaa kuvata ihmisen sisäistä maailmaa ja mielialan muutoksia taitavasti. Kuka tahansa rakkauden kokenut voi tunnistaa nämä (pateettisetkin) mielialat ja kummalliset taipumukset analysoida kaikki rakkauden kohteen eleiden ja sanojen merkitykset. Päällimmäinen ajatus kirjan jälkeen on, että ajat muuttuvat, mutta ihmisluonto pysyy samana.

[Heta K · Rating 3 out of 5]

kirjan lopussa aikalaisarvosteluja kirjan "pornograaffisuudesta" jotka huvittavia nykylukijalle

ok läpyskä, kieli ja aihe ajalleen edistyksellisiä

[Elina Mäkitalo · Rating 3 out of 5]

Paikoitellen hieman erikoinen, sekava ja tylsä mutta välillä oli selkeämpää ja mielenkiintoisempaa. Vanhahtavaan kieleen oli jollain tavoin vähän hankala päästä kiinni mutta onneksi tämä ei ihan pahimmasta päästä ole siinäkään mielessä. Ihmeellisen vähän mitään tapahtui ja tunnelma oli jotenkin unelias ja soljuva. Sellainen jännä. Kuitenkin teksti piti otteessaan, vaikka niitä tylsiäkin kohtia tosiaan oli. Mutta silti en oikein osaa sanoa oliko tämä hyvä vai ei, pidinkö vai en.

[Vendedor de rápida · Rating 3 out of 5]

Novela autobiográfica, postromántica y flâneur. Aho es una cumbre de las letras finlandesas pero ha sido poco traducido al castellano. En esta obra narra un viaje poco iniciático a París, intentando olvidar el amo por una joven que queda en Helsinki y que acabará casada con Jean Sibelius. Sus impresiones sensibles al contacto con la gran ciudad parecen suponer el fin de una vida en la que ya no caben muchos planes porque pesa más lo pasado que lo porvenir.

[Tarinankertoja92 · Rating 4 out of 5]

Juhani Ahon Yksin on hieno impressionistinen pienoisromaani. Tarinan läpi kulkeva melankolinen pohjavire ja kaipauksen kuvaus ovat erittäin onnistunutta, mutta paikoitellen kertoja hukkuu pitkäksi venyviksi hetkiksi Pariisin pyörteisiin. Vastakaiuttoman rakkauden kuvaus tuntuu osuvalta ja 1800-luvun lopun maailmankuva on kiehtova.

[Петър Панчев · Rating 4 out of 5]

Сам с невъзможната любов
Цялото ревю тук: http://knijenpetar.blogspot.bg/2015/0...

От една страна е хубаво човек да е в тон с времето и да прочете някой нов бестселър, но това едва ли може да изгради истински вкус към определена стойностна литература. Трябва да се хвърли и поглед назад, към класическите произведения, които са оформили повечето съвременни писатели, творящи към ден днешен. Това важи особено много за любовните романи. Днешните любовни романи са в повечето случаи блудкави и повтарящи се, сякаш писани на конвейер, без да се търси нещо повече от чисто физическото описание на сплетените тела и невероятно простоватите диалози, произведени сякаш от „машината за клишета“. Ако пък се търси „задълбочаване“ на сюжета, се включва и „тежката артилерия“, т.е. откровената порнография. Далеч съм от мисълта да изказвам мнение, че натуралистичните сцени нямат място в съвременния любовен роман, но някак са приети като самодостатъчни си, ако се търси по различен нюанс в едно произведение. В една любовна връзка има далеч по-сложни проявления на различните чувства и усещания, но понеже е доста трудно да се опишат спецификите им, се избира по-лесния път – посредствените диалози и описание на физиологичните напъни на тялото.

Затова и „Сам“ („Персей“, 2014, с превод от фински на Росица Цветанова) е толкова специална книга. Тя е написана в далечната 1889/90 година и се гордее съвсем заслужено с жанровото си определение – модерна класика. Докато тогавашните модни тенденции гласят, че стойностните романи са дебели и изчерпателни, Юхани Ахо стъпва на друга плоскост и поднася на читателите си една модерна и сбита версия на животоописателен роман, наситен с психологически размишления и катарзиси.

Героят на Ахо в „Сам“ е нещо като Хумберт Хумберт при Набоков, но без „крещящите“ сексуални щения и специално влечение към така наречените „лолитки“. Неговата възлюбена расте пред очите му, което довежда и до нарастването на желанията му към нея. (Продължава в блога: http://knijenpetar.blogspot.bg/2015/0...)

[Ville Verkkapuro · Rating 4 out of 5]

I absolutely loved it, every single word. I would've never imagined that a book written in 1890 would feel so relevant today, but such is the case of the human psyche. The language was funny and beautiful, same goes for the main character.
The imagery felt vivid, every picture I saw in my head when reading this was very clear.
Will read more of Juhani Aho for sure!
Read this as an e-book.

[Aikku · Rating 1 out of 5]

En nauttinut enkä ymmärtänyt. Koulun pakolliset kirjat voi ryömiä helvetin syvimpään perukkaan.

[Ville · Rating 4 out of 5]

Juhani Aholta olen aiemmin lukenut erinomaisen ja kiihkeän Juhan, sympaattisen leppoisan Rautatien ja Papin tyttären josta ei jäänyt minkäänlaista muistijälkeä. Yksin edustaa lähinnä psykologista realismia ja impressionismia, juonellisesti ei tapahdu paljon mutta sisäisesti kyllä. Idealisoivaa rakastumista ja torjutuksi tulemisen tuskaa Aho kuvaa uskottavasti ja samaistuttavasti (vaikkakin märehtimistä on välillä turhauttavaa lukea), samoin päähenkilön yleistä elämäntuskaa ja merkityksettömyyden kokemusta. Paljon on myös muistelua ja koti-ikävää.

Kieli on kaunista ja kirkasta sekä teoksen iästä huolimatta hyvin helppolukuista. Melankolinen, epätoivoonkin taipuvainen mutta kaunis teos. Lasken tämän Juhan ohella Ahon parhaimmistoon kuuluvaksi, niistä jotka olen lukenut.

[Käärme · Rating 4 out of 5]

Yksin Pariisissa. Kaipuu, apatia, valtion apuraha. Punainen mylly, hetken lohtu. Painajainen ja paluu alkuun. Puhdas profiili ja kihara korvan juuressa, kihlattunsa säveltää. Muttei kirjoita.
Juurensa todellisuudessa, X:n nimi muutettu.

[Ruchy · Rating 2 out of 5]

Es de esas novelas que cuando termino no sé exactamente lo que opino... No es mala, pero tampoco buenísima. El argumento se resume en una línea, y es el enamoramiento del protagonista por una muchacha 15 años menor y su casi obsesión en silencio por ella, narrado en primera persona es entonces una descripción minuciosa de sus sentimientos, de su Finlandia natal y principalmente del París de la Exposición Universal. Rescato el Paris bohemio detallado de tal forma que casi lo sientes, lo hueles, lo tocas... por lo demás libro totalmente prescindible.

[Reggie · Rating 3 out of 5]

«Comienzo a entender la simpatía de los franceses por París. Comprendo su añoranza de la patria en cuanto no ven estos Grands Boulevards coloridos, los ventanales iluminados de los cafés, el paso de los vagones del ómnibus, tan pronto como no sienten bajo sus pies ese asfalto donde resulta sencillo caminar y escuchan los gritos de los vendedores de periódicos. Comprendo muy bien cuánto se puede caminar así, horas enteras, ida y vuelta, e imaginar ser el centro del mundo.»

[Anni · Rating 5 out of 5]

Ihana! Vuoden 2013 perspektiivistä sekä kieli että aiheen käsittelytapa antavat toki vanhahtavassa muodollisuudessaan jopa koomisen vaikutelman. Vaan kun teosta lukee antamalla sen piirtyä rauhassa omaa aikakauttaan vasten, niin kokonaisuus on sanalla sanoen hieno. Kuvaukset kotikaupungistani Helsingistä ja tutusta Pariisista ovat erityisen koskettavia, koska sittenkin niin vähän on muuttunut yli 100 vuoden aikana. Nuori ihminenkin riuduttavine tunteineen on aika lailla samanlainen.

Vuoden 2013 lukuhaasteenani on lukea kotimaisen kirjallisuuden klassikoita. Yksin-teos opetti minulle, kuinka taitava, rohkea, herkkä ja kirjallisuuden kansanvälisissä virtauksissa sujuvasti liikkuva kirjailija Aho olikaan. Onneksi hyllyssäni on vaarilta peritty Ahon kootut.

[Sonja · Rating 4 out of 5]

I read this because of my literature studies and I liked it very much. It reminded me a bit of Goethe's Werther and main characters feelings were described perfectly. I also liked how Aho described Helsinki and Paris, very interesting!

[Xabier Cid · Rating 3 out of 5]

This is an interesting story, but perhaps more because of its historical content than of the plot itself. A mature man (nowadays, his age would be that of a young man) suffers from being in love with a teenage girl, the sister of his best friend. I can't tell much more, because the main character's overthinking covers much more pages than the events themselves.

There are also a couple of brilliant descriptions, and this is it. Perhaps his writing was also interesting, but it's hard to tell in that translation. The translator is, they say, an experienced one, but the result is barely readable. Too verbatim sometimes, in occasions indecipherable, most times rushed and clumsy. A pity, as I am not too sure whether I was actually reading Aho or someone else, but the experience may not lead me to give him another go.

[Milja · Rating 2 out of 5]

Mielenkiintoisia lauseita:

Vuoteellani yliskammarissa, joka on juuri hänen huoneensa kohdalla, en saa unta pitkään aikaan. Aurinko on jo noussut ja paistaa sisään aukinaisesta ikkunasta. Järveltä kuuluu soutamista ja niityllä teroitetaan viikatetta. Pihamaalla askeleita hiekassa, ja kyökin ovi käy. Varpuset alkavat rähistä räystäällä, päivän puolella kattoa.

"Siellä se on minullakin, loitolla täältä, tuo Suomen surullinen taivaan ranta, pohjatuuli paneutuu juuri levolle, laineet lipattavat purren laitaan, purjeet tuskin vetävät ja Anna istuu kokassa, selin minuun, hyräillen hiukan."

[tomasawyer · Rating 3 out of 5]

Je l'ai lu dans des conditions difficiles à la médiathèque, assis entre un gros ronfleur et deux vieux bavards dont un qui tousse. Et malgré tout ce chantier, je n'ai eu aucun mal à suivre, c'est vous dire si c'est fluide. Ca raconte la vie d'un finlandais qui après moultes histoires tombe amoureux de la jeune soeur de son meilleur ami. Malheureusement, il lui reste peu de temps pour tenter de la séduire vu qu'il doit bientôt quitter la Finlande pour assister à l'expo universelle de Paris. Y avait de quoi faire une histoire bien romantique mais je reste sur ma faim, ça manque de passion et de jusqu’au boutisme dans le pathétisme.

[Taneli AH · Rating 3 out of 5]

Hienoa aikalaista kaupunkikuvausta, niin Helsingissä, kuin Pariisissa. Tumppujen saaminen on kova paikka. Päähenkilön riutuminen lemmentuskien ja uuden (entistä epätoivoisemman) toivon heräämisen välillä ovat varsin tunnistettavia piirteitä. Voi olla ettei sen suurempia teemoja olisi tämän kokoiseen teokseen mahtunutkaan, vaikka olisin hyvän kerronnan puitteissa voinut jäädä kuuntelemaan Aholta lisääkin huomioita alkavan modernin ajan ja sen uuden tulokkaan, tavallisen yksilön, elämästä suurkaupungissa ja sen kaduilla.

[Sonja O. · Rating 3 out of 5]

3.5 stars.

I think I would have loved this book in my late teens when I was into Camus and Sartre. With all its existential undertones, Aho's writing really reminds me of theirs (and I mean this in a good way). In my current state of mind though, I found his musings a bit of a slog to get through. Don't get me wrong, I enjoy melodramatic pining as much as the next gal, but after fifty-or-so pages it starts to get a bit old.

[Tarmo Syvapuro · Rating 3 out of 5]

Hienoa luonnon ja ihmisten kuvausta kautta tarinan. Yksinäisyyttä, rakkautta, unelmointia. Päähenkilönä suomalainen nyhverömies; unelmoi eikä saa mitään aikaiseksi. Ei parasta Ahoa, mutta hyvä kuitenkin 3,5 tähteä.

[Jeremy · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava valinta kun Anna oli ainoa nimetty henkilö tarinassa, ja kuka ei voi ymmärtää päähenkilön suru, hänen epävarmuus kun koko tarina voisi perutettu jos hän vain kysyi Annaa? Luin helpon luettavan version ja varmasti palaan tänne kirjalle kun mun taso on tarpeeks hyvä.

[ireevttimo · Rating 3 out of 5]

3.5 ⭐️

Me gustó mucho la escenografía en la que se narra el libro, Paris en el siglo xix. Al ser un libro viejo, la forma de estar escrita es medio antigua (la cual no estoy acostumbrada) pero el libro tiene frases muy bonitas y muestra los sentimientos de una forma muy poética.
Me costaba entender las edades de los personajes y algunos pensamientos del protagonista pero a su vez me identificaba con todo lo referido al primer amor y al no poder dejarlo ir. Que se te va la vida pensando en una persona no correspondida…

[Toni Silvennoinen · Rating 5 out of 5]

Toiseksi paras tarina mitä olen lukenut (Hessen Narkissus & Kultasuu pitää kärkisijaa). Täydellinen kuvaus yksinäisyydestä ja kaipuusta. Itkin.

[Jassu]

Varhaista modernismia. Olisi varmaan noussut eurooppalaiseksi klassikoksi, jos olisi kirjoitettu suuremmalle kieliyleisölle.

[Maria Bergman · Rating 3 out of 5]

Un libro interesante de Juhani Aho

[Helmi · Rating 3 out of 5]

Ihan hyvä kirja, mielenkiintoisinta kuitenkin tieto siitä, että kirja perustuu ahon yksipuoliseen rakkauteen Aino Järnefeltiin/Sibeliukseen

[Angel · Rating 3 out of 5]

Atormentado protagonista.
Mejor la segunda parte.
Conservar.

[frida · Rating 2 out of 5]

Paikotellen very weird. Nukuin myös noin yhden neljäsosan ajan. Kaksi tähteä lähinnä kerronnan vuoksi joka oli wau

[sofia · Rating 2 out of 5]

2,5

[Jonne · Rating 1 out of 5]

en henkilökohtaisesti pitänyt mutta ok