Avaruuskissojen leikkikalu: tutkielma ihmisyyden valtavirrasta

by Susinukke Kosola

Sinä olet ihminen. Kuvittele ympärillesi kotoisa huone. Kuvittele syliisi pehmeä kissanpentu, tämän nappisilmät puoliksi kiinni taidokkaasta rapsutuksestasi. Kuvittele kahvi sopivan lähelle, kätesi ulottuville. Kuvittele herätyskellosi ja huominen viikonpäivä. Naurahda jääkaappimagneettirunojasi. Sinä olet ihminen. Se on ihan okei. Nyt minä jatkan puolestasi: Kuvittelen ikkunasi taakse tulenpunaisen taivaan, kahvia havittelevat trombit ja avaruuskissan leipomassa pilvipeitettä. Sinä näet tämän ja lukitset itsesi vessaan. Se on ihan okei. Olethan ihminen. Olen tehnyt sinulle kirjan.

Avaruuskissojen leikkikalu on Susinukke Kosolan toinen runoteos. Se on runollinen tutkielma ihmisyyden valtavirrasta. Se on kuvaus kahvin juomisesta, paranoiasta rakennetuissa kerrostaloissa ja tragikoominen ooppera taskukalentereihin uskomisesta päivinä, kun aurinko jättää nousematta. Se on kansantarina sinusta tiskaamassa astioitasi Bambin pyöriessä taustalla. Avaruuskissojen leikkikalun terävät säkeet kuljettavat ommeltaan aamupalan syömisestä jokaisen nurkan takana väijyvään maailmanloppuun.

Anarkistilyyrikoksikin tituleerattu Susinukke Kosola, oikealta nimeltään Daniil Kozlov (s.1991), on turkulainen kirjoittaja, kustantaja ja opettaja. Hänen esiintymisiään on nähty niin Turun hylättyjen talojen halkeilevilla betonilattioilla kuin Lontoon kirjallisuusfestivaaleillakin. Hän on myös yksi Kolera-kollektiivin perustajajäsenistä, ja hän on ollut mukana järjestämässä useita runotapahtumia. Hänen edellinen runoteoksensa .tik. oli arvostelumenestys, joka palkittiin Silja Hiidenheimon muistostipendillä. Teos myös sijoittui toiseksi Indie Book Awardseissa.

Genres: Poetry, Finnish Literature, Adult, Fiction

80 pages, Paperback

First published January 1, 2016

About the author

Oikea nimi Daniil Kozlov

Reviews

[Laura · Rating 4 out of 5]

Pidin tästä hurjasti. Rappioromanttiset runot ovat hetken näennäisesti vain runoja, mutta kuten Kosola itsekin lopussa kirjoittaa, "Sinä tiesit näin käyvän. Kerroin siitä jo ensimmäisellä sivulla. Mutta sinä jatkoit eteenpäin sana kerrallaan. Sinä halusit toisen lopun. Oman loppusi."

Sinä, tai minä, sillä minullehan nämä runot on kirjoitettu, sillä illuusiolla Kosola leikitteli hienosti. Sai tuntemaan tärkeäksi, mutta muistutti ironisesti, että sinä ja minä olemme lopulta vain yhtä ja samaa, vaikka miten meistä jokainen pitääkin itseään ihan hippusen toistaan parempana.

Hieno runokokoelma, pitää lukea pian Kosolan esikoinenkin.

[Kirja Vieköön! · Rating 4 out of 5]

Pidin kovasti!

[Jenna · Rating 2 out of 5]

Halusin pitää tästä. Takakansi, ensimmäiset sivut, ensimmäiset runot nostattivat odotusta, halusin kliimaksin läsähtäen vain naamalleni kuralammikkoon. Vai oliko se lammikko kuolleiden torakoiden jätenesteitä - mene ja tiedä.

Ensimmäiset runot olivat kokoelman vahvimpia; liitä lukiessa kuulin hänen suorastaan laulavan ajatuksiaan minulle, minun illuusiolle, kenelle tahansa lukijalle, kuulijalle, ajattelijalle. Lukiessani teoksia eteenpäin, sanat karkasivat, ajatus hävisi ja jokin vain hävisi kokonaan. Idea, ydin, kliimaksi jota kaipasin jäi uupumaan.

Ensimmäiset runot olisivat voineet kuvata elämää muistisairaan tai mielisairaan ihmisen kanssa elämisestä. Tai tällainen tulkinta minulle tuli, millainen sinulle?

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

"Tutkielma ihmisyyden valtavirrasta" on tämän kokoelman alaotsikko, ja sitä tässä kokoelmassa tosiaan on: pohdiskelua ihmisenä olemisesta. Runot puhuttelevat lukijaansa ja kertovat, miten vaikea on olla ihminen, olla yhteydessä muihin, tietää paikkansa.

avaat suusi: "—, —, —,"
puhut ruosteen ja koneen kieltä,
kukaan ei ymmärrä sinua,
töissä, taukohuoneessa keksit maistuvat ummehtuneelta petokselta,
yrität kirjoittaa rakkaudestasi, mutta
et saa käsialastasi selvää

Kokoelma koostuu neljästä osiosta. Niistä kolme ensimmäistä ovat lyhyttä, puhuttelevaa, hyvin kekseliäitä havaintoja tekevää säettä. Neljännessä tyylilajiksi vaihtuu pitkistä kappaleista koostuva proosaruno. Kaikkialla yhdistyy mukavalla tavalla runollinen korkealentoisuus arkisuuteen, tavanomaisiin asioihin, jääkaappeihin; toisaalta runoissa on omituinen kuvastonsa, selittämättömät avaruuskissat ja muut yllätykset.

Tämä on jotenkin hyvällä tavalla helposti lähestyttävä kokoelma. Kosolan aivoituksista saa kiinni, tekstit puhuttelevat, niistä saa otetta, mutta hitaammin avautuvia merkityksiäkin löytyy. Hyviä, lainaamaan houkuttelevia säkeitä löytyy yhtenään. Vaikkapa tämä pieni oivallus: "jokainen bussimatka on pakomatka / kunnes jäädään pois / / oikealla pysäkillä".

Helpottaako tämä tieto vai ei, en osaa sanoa, mutta nähtävästi lopulta maailma nojaa varsin huteralle pohjalle:

tuijotamme maailmaa kuin tilataideteosta
tiedämme sen olevan ruuvattu maahan kahdella isolla männyllä
Ahvenanmaan saaristoon

yksi pieni myrsky ja lennämme kaikki
avaruuskissojen leikkikaluiksi

Ehkä sekään ei lopulta ole hullumpi kohtalo.

[Waltteri · Rating 2 out of 5]

Hienosti toteutettu kokonaisuus. Eikä pelätä sylkeä lukijan naamaan. Jollain lailla löysin tästä myös jotain täysin uudenlaista, ainakaan en ole itse kohdannut; kuin jotain post-ekologiaa.

[Susanna Meusel · Rating 2 out of 5]

Tää tuntui kuumeunelta

[Spidermonkey · Rating 4 out of 5]

En oikeastaan tiedä, mitä juuri luin ja suurin osa kirjasta meni vähän ohi, mutta jotenkin silti pidin tästä. Ajankohtaisia ja poliittisiakin runoja, jotka jokainen voi tulkita vähän omalla tavallaan.

Täytyypä pitää Susinukke Kosolan nimi korvan takana, luultavasti luen joskus muitakin hänen teoksiaan, vaikkei hänestä mitään ultimaattista lemppariani kyllä vielä tullutkaan.

[Naava · Rating 4 out of 5]

Halusin pitää tästä enemmän.

muokkaus päivää myöhemmin
Pidin tästä enemmän kuin heti lukemisen jälkeen vaikuttikaan. Runot pyörivät mielessäni, tulivat uniini, ja lopulta päädyin lisäämään arvosteluuni yhden tähden. Neljä viidestä, not bad.

[Katarina · Rating 4 out of 5]

Tämän kuuntelin äänikirjana, joka oli todella kiinnostava runoilijan itsensä lukemana. Täytyisi vielä ihan lukemalla lukea tämä uudelleen. Tykkäsin.

[Ville Verkkapuro · Rating 3 out of 5]

Interesting and entertaining, some great rememberable parts and a great audiobook with some creative execution. But as a whole nothing that spoke to me very much. The cover and the name was very misleading to me, this was nothing what I expected.

[Lee · Rating 2 out of 5]

suurin osa meni vähän pään yli, loput oli ihan okei

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Susinukke Kosola: Avaruuskissojen leikkikalu - tutkielma ihmisyyden valtavirrasta (2016 Sammakkokustannus ) En ole samaa mieltä runoilijan väitteistä, en tunnista ihmisyyden valtavirtaa ja maailma jäi vieraaksi. Kadotin kuvat, tilan tunnun. Liukas. Ja runous tekee hyvää vaikka sen kanssa ei ole samaa mieltä. Lempisäkeeni: "11. Olet maltillinen keskitienkulkija". Tämä on lempisäkeeni, koska se jäi vaivaamaan minua. Minkälainen on ei-maltillinen keskitienkulkija?

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Ihastuin tähän täysin. En tiedä miksi. Löysin itseni niin useasti.

[Neo · Rating 4 out of 5]

--
kun totuudesta tuli yleisnimi me kävelimme palloa
lyijy raskautti lumihiutaleitamme
ja seurasimme karkaavaa radiumin hohdetta
kuin hiipuvaa olympialiekkiä
kohti maaliviivaa
s. 70

Avaruuskissojen leikkikalu eli ihminen jaksaa, koska kahvi. Koska jääkaappirunot torjuvat sitä jotakin mitä ei saa sanottua, joka jää hiljaisuuteen ja vastaamattomuuteen. Koska listat, koska ihmisyyden tavoite ja tarkoitus, kunnes lopulta istutaan pimeässä katsomassa, miten maailmanpyörä peittyy kitiinikuoreen ja kasvattaa jalat.

Runoja siitä, mitä on olla ihminen. Runoja apokalypsista, runoja uudesta alusta. Runoja Bambista ja Metsän ruhtinaasta, sekä Pikku Prinssin kaipuusta tuntea sammal varpaissaan.

Paranee loppuunsa. Kylmäävä, silti lohtua täynnä.

[Jade · Rating 2 out of 5]

Tämä ei oikein auennut minulle toiveikkaista odotuksista huolimatta. Takakannen ja alun runoilusta pidin, mutta varsinkin proosamaiset runot lopussa pääosin ärsyttivät. Hymyilyttikin välillä, esim. otsikko "Maailma on sadun painajainen mutta ruoka on ihan ok".

[Sara]

Jaa-a. En osaa oikein sanoa muuta kuin että mun kantsii varmaan pitää vähän taukoa runojen lukemisesta. En oo vähään aikaan saanut oikeen mitään irti nykylyriikasta. Huomaan, että jos ei heti puhuttele, en jaksa keskittyä kunnolla enkä lukea sillä hartaudella, jota runot vaatis.

[Hanna · Rating 3 out of 5]

Yh haluaisin sanoa tästä jotain, mutten vaan osaa sanoa runoista edelleenkään mitään. Joku päivä ehkä vielä.

[Suvi · Rating 4 out of 5]

”Yritin olla hyvä mutta olinkin ihminen” on voimaannuttavin väliotsikko naismuistiin. Hienoa sanataiteilua kaikin puolin, tykkäsin tästä kovasti.

[JadeSerena · Rating 5 out of 5]

Toimi erittäin hyvin äänikirjana kirjailijan itsensä lukemana. Piti jälkeenpäin lainata fyysinenkin kirja ja lukea lempikohdat uudestaan.

[Maaria Sainio · Rating 4 out of 5]

Huokaavan arkinen, mutta tarkka kuvaus ympärillä olevista maailmoista

[Anniliina · Rating 4 out of 5]

Kummallinen, hupsu, käsittämätön ja silti jotain ihanan ihmisyydellinen kokoelma!

[Sara · Rating 4 out of 5]

Tosi samaistuttavasti ihmisyyttä koskettavia runoja. Mä nautin.

[maiju · Rating 3 out of 5]

en ikinä lue runoja ku en ymmärrä niitä mut tästä oikeesti vähän ymmärsinkin ku tuli luettua tätä vähän liiankin paljon runoanalyysia varten

[Antaugeia · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen kokonaisuus, joka ei huonone lukukertojen kasvaessa.
Tarina avautuu pikkuhiljaa vieden mukanaan.

[Jussi Valonen · Rating 3 out of 5]

Luen harvemmin runoja niin en oikein osaa sanoa mitään hienoa niistä. Tässä oli jänniä aivoituksia ja sanailuja.