"Ihon todellisuus on läsnä ainoastaan katsojan ollessa läsnä."
Iho sopii niin ravinnoksi kuin painotuotteeksikin. Sen voi pukea ylleen kuin vaatteen, mutta riisuminen on vaikeampaa. Se kuumottaa, polttelee, roihahtaa liekkeihin. Se muistaa silloinkin kun ihminen itse unohtaa.
Marraskesi tarjoaa spekulatiivisia novelleja kahdeltatoista eri kirjoittajalta. Ihon alta paljastuu scifiä, fantasiaa, kauhua, uuskummaa ja ripaus erotiikkaakin.
Iho on ihmisen suurin ja kaunein elin, kehon suojelija, mutta se voi kääntyä myös kantajaansa vastaan.
I am a Finnish author, translator, medical writer, journalist and playwright, focusing primarily on writing both fiction and non-fiction (from both medical and social perspectives) about chronic illnesses. I invented the genre "cripfic" to describe my first three novels: a genre where disabled people are seen neither as villains nor inspiring heroes, but normal people with normal dreams and faults.
I am very much looking to sell translation rights of my books!
Anu Holopainen Aukkoja sielun peileissä. Kiehtova ja yllättävä. Katselen mandaloita nyt uusin silmin, melkein saa itsekin ideoita.
Mia Myllymäki Piikikäs Matilda. Kaunis ja surullinen tarina niinkin arkisista asioista, kuin nuoren tytön iho-ongelmat, koulukiusaaminen, ystävyys, perhe ja ihastuminen, hyvin erilailla kerrottuna ja mites muuten kuin kovin spefimäisin twistein. Matildasta ja muista, joille Solution LIV teki kokeita olisi kiehtova lukea lisää!
Maija Haavisto Rakkaudella kasvatettu. Vaihtoehtohoitoa äärimmillään. Karmiva ja mielenkiintoinen. Livian intohimo on tarttuvaa.
Taru Kumara-Moisio Menninkäistwist. Kovin erilainen, kuin odotin. Alku oli hieman kankea, mutta lopulta vuosien mittainen tarina piti niin paljon sisällään. Auta-ai-annikki jäi kummittelemaan päähäni niin hyvässä kuin pahassa. Todella kaunis ja upea kertomus.
M. A. Tyrskyluoto Muiston muoto. Huh huh, tämä osasi yllättää. Suuresti nautin kirjoitustyylistä ja kuvailusta. Tulee mieleen Dan Brown. Tahtoo tätä lisää.
J.S. Meresmaa Noitahousut. En kyllä tiedä osaako Meresmaa kirjoittaakaan huonosti. Tämä oli suosikkini kaikista. Tunnelmallinen, aito ja kiehtova. Moraali, uskonnolliset elementit ja pienen kyläyhteisön mielenliikkeet ja tottakai noitahousut itsessään pitivät otteessaan niin mieleni, kuin sydämeni.
En ikinä osaa sanoa mitä haluan novellikokoelmista, mutta suosittelen lämpimästi tarttumaan tähän omituiseen ja kiehtovaan kokoelmaan. Osa tarinoista meni suoraan sanottuna ihan yli hilseen, mutta en voi väittää, että uuskumma olisi mitenkään vanha tuttu. Kokoelma oli niin erilainen, kuin etukäteen odotin ja kerronta oli jotain, mitä en ole koskaan ennen kokenut.
“Ihon todellisuus on läsnä ainoastaan katsojan ollessa läsnä”
Juha Jyrkkään ja Maija Haaviston toimittama novellikokoelma Marraskesi kertoo tarinoita iholta ja ihon alta. Yhdentoista novellin ja yhden runon kokoelma pitää sisällään katsauksen toisenlaiseen maailmaan, joka on silti lähempänä meitä kuin mikään muu. Tarinat kumpuavat scifiä, fantasiaa tai muuten vain uuttakummaa.
Antologia on huolella koottu ja toimitettu. Vaikka jokainen osa toimii täysin itsenäisenä kokonaisuutena, alkavat tarinat kuitenkin keskustella keskenään – ainakin tällaiselle lukijalle, joka lukee kokonaisuuden lähestulkoon kertaistumalta. Lukija löytää punaisen langan tarinoiden moninaisuudesta huolimatta. Toinen tapa toki lukea novellikokoelmia on yksi tarina kerrallaan ja palata seuraavaan novelliin myöhemmässä vaiheessa. Uskon, että Marraskesi toimii myös tällaisena hajautettuna lukukokemuksena mainiosti. Harmi vain, että antologian osat ovat vain hieman epätasaisia laadultaan. Osa novelleista on kieleltään herkullisia ja soljuvia, joita tekee mieli ahmia eteenpäin, mutta joukossa on muutama, jotka puolestaan hieman takkuavat ja joiden yli tekee mieli lähinnä hypätä.
Kaikkia tarinoita yhdistää se, ettei mikään ole sitä, miltä se ensisilmäyksellä näyttää. Eivätkä kaikki tarinat muutu siihen suuntaan, mihin oivaltava lukija olettaa niiden muuttuvan – odottaessaan sitä ei-niin-ilmeistä ratkaisua.
Pitkästä aikaa oli mukava lukea myös hiukan fantasiaa. Tosin joskus kymmenen vuotta sitten hankittu fantasiayliannostus vaikuttaa yhä, vaikka Nupponen ja Meresmaa kirjoittajina olivatkin ihan hyviä. Taru Kumara-Moision Menninkäistwist puolestaan avasi karkealla tavalla sen, miten paljon ulkonäöllä on merkitystä ja miten konkreettisesti se on kiinni ihosta.
Kokoelman avaa Juha Jyrkkään kalevalamittainen runo Keräilijä. Miten piristävää sitä olikaan lukea näin tuoreessa teoksessa! Ehkei tämä kansallispoljentomme olekaan täysin menetettyä kansanperinnettä, vaan elää yhä taitavien runoniekkojen kynissä.
Antologiassa mukana: Maria Carole, Maija Haavisto, Anu Holopainen, Juha Jyrkäs, Taru Kumara-Moisio, J. S. Meresmaa, Mia Myllymäki, Nina Niskanen, Anni Nupponen, Minna Roininen, Tarja Sipiläinen, M. A. Tyrskyluoto.
Hyviä novelleja: vaihtelevia näkökulmia ja maailmoja, jouhevaa kerrontaa, kiehtovia spekulaatioita. Iho yhdistää ja erottaa, se on selvää. Suosittelen!
Argh! Novellit ovat sinänsä ihan hyviä, mutta varsinkin antologian alkupäätä lukiessa kutisi koko ajan niin tuhottomasti, että suorastaan inhotti. Herkkähipiäiset olkoot tältä osin tarkkana.