What do you think?
Rate this book
1966: My World Cup Story
Wembley, 1966. England wins the World Cup to roars of a euphoric home crowd.Sir Bobby Charlton, England’s greatest ever player, was there on the pitch. In 1966, he looks back on the most glorious moment of his life and England's greatest sporting achievement.He takes us through the build-up to the tournament and to the final itself - what he saw, what he heard, what he felt. He tells us what it was like to be part of Sir Alf Ramsey’s team, his memories of his teammates, the matches, the atmosphere; the emotion of being carried on the wave of a nation’s euphoria and how it felt to go toe-to-toe with some of the foremost footballers to ever play the game.His life was forever defined by a single one day when a man stood side-by-side with his best friends, united in a single aim in front of a watching nation. This is his story.‘It’s gripping stuff… This is a mellow book, the product of many years’ contemplation, and emotional in a way that may surprise you…He has a wonderful story to tell’ Daily Mail
313 pages, Kindle Edition
Published June 2, 2016
9 people are currently reading
44 people want to read
About the author
Bobby Charlton
45 books5 followersSir Robert "Bobby" Charlton CBE (born 11 October 1937 in Ashington, Northumberland) is a former English professional football player who won the World Cup and was named the European Footballer of the Year in 1966. He played almost all of his club football at Manchester United, where he became renowned for his attacking instincts from midfield and his ferocious long-range shot.
He began to play for United's first team in 1956, and over the next two seasons gained a regular place in the team, during which time he survived the Munich air disaster of 1958. After helping United to win the Football League in 1965, he won a World Cup medal with England in 1966 and another Football League title with United the following year. In 1968, he captained the Manchester United team that won the European Cup, scoring two goals in the final to help his team be the first English side to win the competition. He has scored more goals for England and United than any other player. He had made more appearances for Manchester United than any other player (758), a record superseded by Ryan Giggs at the Champions League Final in Moscow on 21 May 2008. Charlton is considered by many to be one of the greatest English players of all time.
At the time of his retirement from the England team in 1970, he was the nation's most capped player, having turned out 106 times at the highest level. This record has since been eclipsed by Bobby Moore, Peter Shilton and then David Beckham.
He left Manchester United in 1973, becoming player-manager of Preston North End, but decided management was not for him and left after one season. After assuming the post of the director at Wigan Athletic F.C. for some time, he became a member of Manchester United's board of directors in 1984 and remains one as of May 2009. He set goalscoring records for both the England team and Manchester United, with both records remaining intact some 35 years after the end of his playing career. He was knighted in 1994.
He began to play for United's first team in 1956, and over the next two seasons gained a regular place in the team, during which time he survived the Munich air disaster of 1958. After helping United to win the Football League in 1965, he won a World Cup medal with England in 1966 and another Football League title with United the following year. In 1968, he captained the Manchester United team that won the European Cup, scoring two goals in the final to help his team be the first English side to win the competition. He has scored more goals for England and United than any other player. He had made more appearances for Manchester United than any other player (758), a record superseded by Ryan Giggs at the Champions League Final in Moscow on 21 May 2008. Charlton is considered by many to be one of the greatest English players of all time.
At the time of his retirement from the England team in 1970, he was the nation's most capped player, having turned out 106 times at the highest level. This record has since been eclipsed by Bobby Moore, Peter Shilton and then David Beckham.
He left Manchester United in 1973, becoming player-manager of Preston North End, but decided management was not for him and left after one season. After assuming the post of the director at Wigan Athletic F.C. for some time, he became a member of Manchester United's board of directors in 1984 and remains one as of May 2009. He set goalscoring records for both the England team and Manchester United, with both records remaining intact some 35 years after the end of his playing career. He was knighted in 1994.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 3 of 3 reviews
July 4, 2018
Kuten kirjan nimestä saattaa päätellä, käsittelee Bobby Charltonin "1966: My World Cup Story" (Yellow Jersey Press, 2016) Englannin maajoukkueen taivalta kohti kotiyleisön edessä pelattua Wembleylla pelattua finaalia, joka päättyi historialliseen maailmanmestaruuteen.
Charlton on Englannin maajoukkueen parhaita maalintekijöitä kautta aikain ja yksi mestarijoukkueen kiistattomista kulmakivistä tehdessään tärkeitä osumia ja pimentäessään finaalissa Franz Beckenbauerin, mutta kirjassa hän käsittelee omaa rooliaan turhankin nöyrästi ja vaatimattomasti. Valokeilaan hän nostaa sen sijasta Nobby Stilesin, Alan Ballin ja ennen kaikkea manageri Alf Ramseyn kaltaisia hahmoja. Myös velipoika Jack saa osakseen huomiota.
Ramseyn merkitystä ei Charltonin mukaan voi väheksyä. Hän kokosi turnaukseen joukkueen, jossa kokonaisuus oli aina tärkeämpi kuin yksilö, ja jonka toimivuuden eteen hän oli valmis tekemään myös kovia päätöksiä (maalitykki Jimmy Greavesin pudottaminen penkille) sekä asettamaan itsensä alttiiksi (alkusarjassa pelatun Ranska-ottelun jälkeen kritiikkiä saaneen Stilesin puolustaminen jalkapalloliiton edustajia vastaan).
Mikä muuten on sir Bobbyn näkemys Geoff Hurstin kuuluisaan maalilaukaukseen? Ei hän enää ole lainkaan varma asiasta, mutta toteaa Beckenbaueria siteeraten, että Englanti oli kuitenkin parempi joukkue.
Vuonna 1966 jalkapalloileva maailma oli monessa mielessä toisenlainen: pelaajat eivät tienanneet miljoonia puntia viikossa, ja avasipa eräs heistä uransa jälkeen fish&chips-ravintolan. Liittokaan ei heitä kovin suuresti muistanut, eikä pelaajien vaimoja ja tyttöystäviä edes kutsuttu juhlalounaalle, siinä missä heitä nykyään lennätetään luksushotelleihin eri puolille maapalloa. Charltonin mukaan kukaan joukkueen jäsenistä ei ole asiasta katkera: aika oli toisenlainen, ja saavuttivathan he yhdessä kuitenkin jotain sellaista, mitä yksikään englantilainen jalkapalloilija ei ole sen jälkeen koskaan kyennyt saavuttamaan.
"1966" on hyvin (haamu)kirjoitettu teos, joka tarjoaa lukijalleen kiehtovan sisäpiiriläisen näkökulman erääseen kaikkien aikojen kuuluisimmista MM-joukkueista ja -turnauksista. Ehdottoman suositeltavaa luettavaa kaikille lajiniiloille.
Charlton on Englannin maajoukkueen parhaita maalintekijöitä kautta aikain ja yksi mestarijoukkueen kiistattomista kulmakivistä tehdessään tärkeitä osumia ja pimentäessään finaalissa Franz Beckenbauerin, mutta kirjassa hän käsittelee omaa rooliaan turhankin nöyrästi ja vaatimattomasti. Valokeilaan hän nostaa sen sijasta Nobby Stilesin, Alan Ballin ja ennen kaikkea manageri Alf Ramseyn kaltaisia hahmoja. Myös velipoika Jack saa osakseen huomiota.
Ramseyn merkitystä ei Charltonin mukaan voi väheksyä. Hän kokosi turnaukseen joukkueen, jossa kokonaisuus oli aina tärkeämpi kuin yksilö, ja jonka toimivuuden eteen hän oli valmis tekemään myös kovia päätöksiä (maalitykki Jimmy Greavesin pudottaminen penkille) sekä asettamaan itsensä alttiiksi (alkusarjassa pelatun Ranska-ottelun jälkeen kritiikkiä saaneen Stilesin puolustaminen jalkapalloliiton edustajia vastaan).
Mikä muuten on sir Bobbyn näkemys Geoff Hurstin kuuluisaan maalilaukaukseen? Ei hän enää ole lainkaan varma asiasta, mutta toteaa Beckenbaueria siteeraten, että Englanti oli kuitenkin parempi joukkue.
Vuonna 1966 jalkapalloileva maailma oli monessa mielessä toisenlainen: pelaajat eivät tienanneet miljoonia puntia viikossa, ja avasipa eräs heistä uransa jälkeen fish&chips-ravintolan. Liittokaan ei heitä kovin suuresti muistanut, eikä pelaajien vaimoja ja tyttöystäviä edes kutsuttu juhlalounaalle, siinä missä heitä nykyään lennätetään luksushotelleihin eri puolille maapalloa. Charltonin mukaan kukaan joukkueen jäsenistä ei ole asiasta katkera: aika oli toisenlainen, ja saavuttivathan he yhdessä kuitenkin jotain sellaista, mitä yksikään englantilainen jalkapalloilija ei ole sen jälkeen koskaan kyennyt saavuttamaan.
"1966" on hyvin (haamu)kirjoitettu teos, joka tarjoaa lukijalleen kiehtovan sisäpiiriläisen näkökulman erääseen kaikkien aikojen kuuluisimmista MM-joukkueista ja -turnauksista. Ehdottoman suositeltavaa luettavaa kaikille lajiniiloille.
April 29, 2025
Fascinating first hand insight into the world cup story
April 17, 2024
1966 happened long before I was born but that does not mean, especially after reading this book, I cannot imagine as if I was along for the ride as many of the fans who were around at the time for that epic World Cup victory for England so long ago.
I still hold out hope that I will one day see England, in my lifetime, lift a cup. It might not happen this year but who's to say it won't ever happen again?
I still hold out hope that I will one day see England, in my lifetime, lift a cup. It might not happen this year but who's to say it won't ever happen again?
Displaying 1 - 3 of 3 reviews