Riipaiseva tarina yksinäisen lapsen peloista ja salaisuuksista Eletään sodanjälkeistä aikaa pienessä kylässä lähellä itärajaa. Inga on luokan kummajainen. Isovanhempien hoivissa kasvanut yksinäinen tyttö lukee paljon ja on kiinnostunut avaruuden ilmiöistä, mutta on lakannut puhumasta ja hoitaa koulutehtävänsä kirjoittamalla. Esiliinantaskuvihko täyttyy kysymyksistä ja vastauksista.
Opettajalta ei riitä ymmärrystä, luokkatoverit pilkkaavat Nilkku-Inkuksi. Päiväkirja ja mielikuvitusmaailma ovat tytön pakopaikka ja pelastus. Kesävieraaksi saapunut poika lohduttaa ja auttaa viimein kohtaamaan menneisyyden kauhut.
Pitkään vaietuista sota-ajan tapahtumista lähtenyt tarina saa yllättävän lopun.
FI: Laila Ellen Kaarina Hirvisaari (vuosina 1958–2004 Hietamies) on suomalainen kirjailija. Hänen tuotantoonsa kuuluu laajoja romaanisarjoja sekä näytelmiä ja televisiosarjoja, joissa liikutaan niin Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa kuin Venäjällä, Intiassa ja Roomassakin. Syksyyn 2008 mennessä Laila Hirvisaaren kirjoja oli painettu yli 4 miljoonaa.
Hirvisaaren isä Aarne kaatui jatkosodassa Lailan ollessa vasta kolmevuotias. Laila Hirvisaari avioitui vuonna 1958 kirjailija Heikki Hietamiehen kanssa ja otti samalla käyttöön miehensä sukunimen Hietamies. Heillä on kolme tytärtä: Kristiina (s. 1958), Eveliina (s. 1964) ja Anuliina (s. 1968). Tyttäristä Eve on myös kirjailija ja käsikirjoittaja. Laila ja Heikki Hietamies erosivat vuonna 1985 asumuseron kautta, virallisesti he erosivat vuonna 1991. Laila Hietamies otti 9. joulukuuta 2004 yhdessä kolmen serkkunsa kanssa tyttönimensä takaisin ja on siitä pitäen julkaissut romaaninsa nimellä Laila Hirvisaari.
Hirvisaaren ensimmäinen romaani Lehmusten kaupunki ilmestyi 1972 (nimellä Hietamies) ja aloitti Lappeenrannasta kertovan romaanisarjan, jonka seitsemäs osa ilmestyi syksyllä 2004. Sarja kertoo Lappeenrannasta ja lappeenrantalaisista aina 1920-luvulta lähtien. Toinen tunnettu romaanisarja, Kannas-sarja (1980–1984) kertoo Kannaksella sijaitsevan Suontaan kylän asukkaiden vaiheista 1920–1940-luvuilla. Sarja sisältää muun muassa evakkokokemuksia Länsi-Suomessa. Lehmusten kaupunki ja Kannas-sarjojen välissä ilmestynyt kaksiosainen Hamina-sarja kuvaa ensiksi pienen kylän ihmisten elämää ja sen jälkeen elämää Haminassa. Kuusiosainen Laatokka-sarja (1986–1991) kertoo Vienan Karjalasta ja vallankumouksen kokemasta Venäjästä. Sonja-sarja (1993–1997) pureutuu yläluokkaisen venäläistytön Sonjan ja hänen lähipiirinsä elämään edellisessä vuosisadanvaihteessa ja antaa toisenlaisen näkökulman Venäjän vallankumouksesta. Kolmiosainen Anni-sarja kuvaa pientä Metsäkylän kylää sekä sen asukkaiden värikästä elämää, joka heittelee ihmisiä Viipuriin sekä sodan jälkeen Virolahdelle.
Laila Hirvisaari asui vuoteen 1974 saakka Lappeella ja Lappeenrannassa, kunnes muutti Helsingin Vuosaareen. Vuonna 1985 hän muutti Tuusulan Rantatielle, jossa asuu nykyisin.
EN: Laila Ellen Kaarina Hirvisaari, known between the years 1958 and 2004 as Laila Hietamies, is a Finnish author and writer. She has published 35 novel under her married name Hietamies. December 9, 2004 Laila Hietamies, along with her three cousins, changed her name back to the maiden name Hirvisaari, and from that on her books are being published under the name of Laila Hirvisaari.
Laila Hirvisaare's first novel Lehmusten kaupunki ('City of the Lindens') was published in 1972 (under the name Hietamies) and started a series of novels about Lappeenranta, of which the seventh part was published 2004. Hietamies has written many other novel series, mostly telling about Karelia and the consequences of the wars of Finland in the 1940s. She has written also books about a Russian princess Sonja at the time of the Russian Revolution.
Laila Hirvisaari has been granted many respected literature awards but never the most respected, Finlandia Prize. By autumn of 2008 her books had been printed over 4 million times.
Laila Hirvisaari has written 35 novels and lots of short stories and plays. A movie has been filmed based on Hirvisaari's novel Hylätyt talot, autiot pihat ('Abandoned houses, empty yards') in 2000. Some of her books have been translated into other languages.
Laila Hirvisaaren Hiljaisuus teos kertoo 9-vuotiaan Ingan tarinan. Inga on orpo ja asuu isovanhempiensa luona. Kirja sijoittuu 1940-luvulle ja kertoo meille sodan traumatisoivasta vaikutuksesta. Jokaisesta perheestä ja suvusta on joku perheenjäsen kaatunut sodan aikana. Inga menetti molemmat vanhempansa 4-vuotiaana. Sen jälkeen hän ei ole puhunut. Puhumattomuus on kuin punainen vaate kiusaajille. Kiusaajia ovat sekä aikuiset että lapset. Ingan lyhyt elämä on tullut kirjassa taitekohtaansa ja isovanhemmat pelkäävät tytön mielenterveyden puolesta. Inga on herkkä ja syvästi tunteva tyttö, joka on kokenut vaikean trauman. Eläminen pienessä maalaisyhteisössä ei ole ollut hyvä kokemus, varsinkin kun paikka, missä trauma tapahtui on koko ajan lähellä muistuttamassa tapahtuneesta. Lopulta isovanhemmat haluavat lapsenlapselleen apua. Vai onko jo liian myöhäistä? Viisi vuotta on pitkä aika.
Ihan kohtalainen kirja jonka luki mutta en oikein tiedä pidinkö siitä vai en. Paikoitellen ihan mukavaa kerrontaa ja kiva loppu kaikin puolin. Kirjoitustyyli oli ihan sujuvaa mutta tämä perus negatiivinen kirjoitustyyli on alkanut kyllästyttää. En oikein osaa selittääkään sitä. Vaikkei tässäkään kirjassa silti vain negatiivisuutta ollut mutta tuntuu että tietty ikäpolvi kirjoittajina - niin tietää millaista kerrontaa se on. Aika lyhyt oli ja vähän pinnalliseksi jäi varsinkin se tärkein kohtaus jota olisi voinut käydä läpi enemmänkin. Nyt siitä kirjoitettiin muutama rivi ja jäi olo että tässäkö tämä nyt oli.
Laitan tämän kirjan Helmet- haasteessa kohtaan numero 47. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun. Parina tälle kirjalle luin Eve Hietamiehen Tarhapäivän.
Tämä kirja osui sattumalta käteeni kirjakaupassa. En ollut ennen lukenut Laila Hirvisaaren tuotantoa, joten ei ollut ennakko-käsityksiä.
Kirjassa oli monia asioita, joista pidin. Se oli mm. helppolukuinen, siinä kuvataan tarinaa yhdeksänvuotiaan tytön silmin ja ajatuksin kuvattuna. Koskettava tarina, jossa ehkä jotain omaelämäkerrallisiakin piirteitä tai vähintäänkin vaikutteita. Näin ainakin aavistin olevan, luettuani yhden lehtihaastattelun tästä kirjailijasta, tehtynä tämän kirjan julkaisuajankohdan liepeillä.
Pidin kirjasta. Tarina on koskettava ja surullinen. Tarinan kertojana on 9-vuotias Inga, joka ei sodan kauhuja nähneenä pysty enää puhumaan. Hänellä on myös muutamia piirteitä, jotka antavat muille koululaiselle aihetta kiusata Ingaa. Lukiessa välillä ihan kurkkua kuristi, kun pääsin niin hyvin sisään Ingan maailmaan lukiessani. Onneksi kirjan loppu antoi kuitenkin toivetta muutoksesta parempaan!
There are a few details, like a discussion that just doesn't sound like it's coming out of a schoolboy's mouth, regardless of the era, and the ending which made my eyes turn backwards so fast I heard them crack, that drop this novel hard from four stars. But given that I never expected to like Hirvisaari/Hietamies for more than two's worth at best...
Kirja tempaisi mukaansa ja luin sen melkein kerralla. Tarinaa olisi pystynyt vedättämään pidempäänkin, ja ainoa miinus olikin, että kirja oli niin lyhyt!
Hirvisaari osaa 40-luvun kuvauksen. Normaalin tiiliskiven sijaan tämä oli kuitenkin melko ohut ja nopealukuinen. Tällä kertaa ei vellottu maailmanhistorian suurissa tapahtumissa, pienen ihmisen pieni, vaikkakin traaginen, elämä oli keskiössä. Aivan kelpo luettava.
Pieni kertomus vanhempansa menettäneen, sodan kauheuksien mykistäneen tytön elämästä isovanhempiensa luona ja siitä, miten hiljalleen hän kohtaa pelkonsa ja hiljaisuus alkaa murtua. Aavistuksen epäuskottava kertomus, mutta taiten kirjoitettu.