Tankkien kesä

Kuopio #7

by Sirpa Kähkönen

Vahva romaani muutamasta kuohuvasta viikosta Euroopan hulluna vuonna, valheista ja hylkäämisistä mutta myös uudelleen viriävästä toivosta

Elokuussa 1968 arkkitehti Juho Tiihonen palaa kotikaupunkiinsa Kuopioon, joka on muutoksen kourissa. Elementtikerrostalot kohoavat, vanhat puutalokorttelit häviävät. Niin katoavat myös kaupunkilaisten muistot, joita poliittisesti herännyt Stella Mertanen nauhureineen tallentaa. Eläkkeelle jäänyt Lassi Tuomi hoitaa pientä lapsenlastaan. Annaa masentaa siirtolapuutarhamökin jyrääminen moottoritien alle. Mitä tapahtui keväällä 1945? Juho tajuaa, että hänelle on valehdeltu vuosikaudet. Minne lapsuudenystävä katosi? Kun maailma järkkyy, eniten kärsivät lapset.

Genres: Historical Fiction, Finnish Literature, Fiction

412 pages, Hardcover

First published August 15, 2016

Reviews

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Vähän erottui edellisistä osista tämä tuorein, mutta tekipä se toki aika ison hypyn ajassakin eteenpäin. Nyt ollaan vuoden 1968 loppukesässä, Kuopiossa jossa vanhaa puretaan uuden tieltä, monessakin mielessä.

Tarinaa kerrotaan monesta näkökulmasta, on sarjan vanhoja päähenkilöitä, mutta pääasiassa nuorempaa polvea – aikuiseksi kasvanut arkkitehti Juho Tiihonen ja 1960-luvun nuori Stella Mertanen – ja varsinaisena väriläikkänä pieni Hilla Tuomi, jonka pikkulapsen näkökulma tuo tervetullutta vaihtelua kirjan tietynasteiseen synkkyyteen.

Omalta kannaltani sarjan huippukohdaksi jää kyllä Hietakehto, se oli kaikkiaan todella upea teos. Mutta ei hullumpi tämäkään, ja kokonaisuutena sarja nousee kyllä todella hyväksi.

[Annika · Rating 4 out of 5]

Hyvä jatko Kuopio-sarjalle! Olisin antanut 5 tähteä mutta jäi häiritsemään että yksi edellisessä kirjassa esiintynyt lapsihahmo oli unohdettu kokonaan. Ei ollut mitään mainintaa hänen kohtalostaan eikä myöskään hahmoluettelossa. Jos joku hoksaa missä asiaa on avattu, kertokaa ihmeessä =)

[Anneli Renfors · Rating 5 out of 5]

Yksi parhaista Kuopio-sarjan kirjoista on tämä Tankkien kesä. Tankit vyöryvät Tsekkoslovakiaan, lapset kuolevat nälkään Biafrassa, on kesä vuonna 1968. En tiennyt, että Suomessa pelättiin niin paljon sodan syttymistä Tsekkoslovakian tapahtumien vuoksi. Kaikki vanhat haavat aukeavat, menneistä uskalletaan pikku hiljaa puhua. Kaiken yllä hento suru, menetetyistä rakkaista, vääristä mielipiteistä, virheistä, vääryydestä ja julmuudesta. Ja silti on kesä kukkeimmillaan, kääntymässä syksyksi.

[Annamanna · Rating 5 out of 5]

"Kukaan ei koskaan ole antanut minulle niin paljon anteeksi kuin tämä lapsi; joka päivä on ollut armo uus."

Kuinka iloiseksi tulinkaan, kun luin, että Sirpa Kähkönen kirjoittaa Kuopio-sarjaan uuden, nyt jo seitsemännen osan. Nautin jokaisesta sivusta ja toivoin, ettei kirja loppuisi liian pian. Aloitin sarjan lukemisen yli kymmenen vuotta sitten, ehkäpä silloin kun 19-vuotiaana olin eräässä lähikirjastossa harjoittelijana. Vuosien mittaan kuopiolaiset henkilöt ja heidän elämänvaiheensa ovat tulleet tutuiksi. Sirpa Kähkönen kirjoittaa niin hienolla lauseella niin tarkkaa ajankuvaa.

Kunpa sarja saisi vielä jatkoa.

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-2015: 220/220)
2016: 1/6
(2017: 2/6)
1984-2023: 223/268

4+/5. Kolmas Finlandia-ehdokkuus Sirpa Kähköselle (Lakanasiivet 2007, Graniittimies 2014). Ajattelin pitkään, että tälle teokselle täytyy antaa 4,5 – ja sitten hankkia se omaan kirjahyllyynkin myöhempää uusintalukua varten. Rakenne oli hieno. Luvut oli nimetty aina yhden henkilön mukaan, jonka näkökulmasta tapahtumia sitten seurattiin. Erityisen hienoina, osuvina ja hauskoinakin pidin pikkuvanhan pikkutytön (Hillan?) omia lukuja. Romaani oli parhaimmillaan, fiksuimmillaan, taiteellisimmillaan ja kauneimmillaan silloin, kun se yritti sitä kaikista vähiten. Mutta mielestäni loppua kohti sorruttiin sitten pakotettuun yliyrittämiseen, vaikeuttamiseen ja hämärtämiseen [mitä vaikkapa Lakanasiivet oli kokonaisuudessaan] – ikään kuin epäillen sitä, ettei se alun yksinkertaisuus riittäisikään. Olisi hyvin, hienosti ja hyvin hienosti riittänyt!

[Aksu Piippo · Rating 4 out of 5]

Osittain ristiriitainen olo. Kerrontatekniikan muutos tuo teokseen sinne tänne pientä tyhjäkäyntiä. Historiallinen konteksti ei tunnu yhtä painavalta kuin aiemmissa osissa. Toisaalta siinä on joitain huikeita lauseita, kappaleita, lukuja. Synnyinkaupungin kuvaus tuo tietysti lisämerkityksiä, nyt on mukana paikkoja ja rakennuksia, joita on itse nähnyt ja kokenut.

[Terttu Mäkinen · Rating 3 out of 5]

Vaikea kirja, koska sisälsi niin paljon oletusta siitä, että Kuopio-sarja on luettu. Ja kun ei ole, oli vaikea päästä sisään kaupunkiin, joka ei ole minulle erityisen tuttu. Tämä on Graniittimiehen jälkeen vasta toinen Kähkönen.
Kähkönen ottaa aikamoisen riskin, vaikka pääsikin 2016-Finlandia-ehdokkaaksi.
Petyin aluksi, koska Prahan tunnelmat olivat vielä kaukana.
Henkilöitä oli paljon ja kaikkien pään sisään mentiin. Kauniisti ja syvällisesti kirjoitettuja mietteitä ja kantoja eri ihmisiin ja pikku-tapahtumiin. Tapahtumia oli tosin niukasti, joten piti keskittyä ihmiskuvaukseen, joka on taitavaa - pienin vedoin piirrettyjä elementtejä sodan repimistä mielistä sekä uuden sukupolven tulevaisuuden uskosta paljastetuista perhedraamoista huolimatta.
Jopa purkutalon ja tankkien ajatusmaailma tuli esiin.
Pieni Hilla-tyttönen oli kaikkein symppiksin tyyppi. Juho Tiihonen, Lassi Tuomi ja Stella Mertanen olivat eniten 'äänessä'.

[Essi · Rating 4 out of 5]

Arvoin pitkään 3 ja 4 tähden välillä. Olen tavallaan Kähkösen fani ja olen pitänyt Kuopio-sarjan aiemmista osista. Tosin tätä edeltävä osa, Hietakehto, on minulta lukematta, mitä harmittelin tätä uutuutta lukiessani. Vaikka kirja on tarkoitettu itsenäiseksi jatko-osaksi, välillä oli vaikeaa päästä kärryille henkilökavalkadin kanssa. Muutenkin olisin halunnut pitää kirjasta enemmän. Sen aiheet olivat kiinnostavia ja Kähkönen kirjoitti sujuvasti, mutten jotenkaan osannut keskittyä kirjan lukemiseen.

[Helena · Rating 3 out of 5]

Oli selvästi minun virheeni, että luettuani edeltäneet osat peräjälkeen pidin useita vuosia taukoa ennen siirtymistäni tähän Kuopio-sarjan 7. osaan. Olin unohtanut monet henkilöhahmoista ja se selvästi vaikeutti pääsyä tämän osan imuun. Kirjan lopusta löytyi luettelo sarjan henkilöistä - sen olisi voinut sijoittaa alkuun, jotta lukemaansa olisi hahmottanut helpommin. Joka tapauksessa Kähkönen kirjoittaa -60-luvun Kuopiosta häkellyttävän elävästi ja aidon tuntuisesti. Pidin kielestä, joka oli savolaissyntyiselle ihastuttavan kotoista. Samoin miljöö - minäkin muistan Valion baarin :)

[Tuula Nygård · Rating 5 out of 5]

Sodan loppumisesta on reilut 20 vuotta, elämä on soljunut Kuopiossa eteenpäin, lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, kuka missäkin. On ollut Prahan kevät ja elokuussa Varsovan liiton tankit vyöryvät Prahaan, Tsekkoslovakia miehitetään. Tykkäsin valtavasti tästä kirjasta; kuvauksista miten elämä oli ihmisiä heitellyt että myös kirjan rakenteesta, joka toi eri ihmisten äänen kuuluviin. Kirja kosketti syvästi.

[Sirkkis · Rating 3 out of 5]

Syy kirjan lukemiseen oli niinkin proosallinen, että siinä mainittiin päivämäärä 18.8.1968 - pääsin silloin ripille. Päivä oli kirjan mukaan hyvin lämmin.
En ole lukenut Kähkösen Kuopio-sarjaa, silti pääsin jyvälle, vaikka henkilöiden menneisyyttä en tiennytkään. Pidin kirjan rakenteesta, että eri henkilö kertoi tapahtumien kulusta.

[Riitta]

Sinnittelin puoleenväliin, todellinen pettymys hienon Graniittimiehen jälkeen. En ole lukenut Kuopio-sarjan muita kirjoja, ja lukematta saavat jäädä.

[Anne · Rating 1 out of 5]

Haasteita rakenteen kanssa, oli jätettävä kesken. Odotin myös jotain muuta, ehkä Prahan kevääseen liittyvää enemmän. Ei tuntunut ihan Graniittimiehen veroiselta.

[M-M · Rating 2 out of 5]

Asioista ikään kuin vain vihjailtiin ja olisi pitänyt lukea enemmänkin rivien välistä. Tarina ei imaissut mukaansa.

[Marianne Faas · Rating 4 out of 5]

Sirpan teksti on niin sielua koskettavaa!

[Tuija · Rating 4 out of 5]

Kuopion puukaupunki katoaa vähitellen talo talolta, mikä vaikuttaa kirjan henkilöiden elämään. Löytyy myös niitä, jotka haluavat säilyttää vanhaa - taloja ja aatteita. Kirja etenee useiden kertojien kertomana. Pidin enemmän 30-40-luvuille sijoittuvista kirjoista.

[Liisa · Rating 4 out of 5]

Toinen lukukerta. Tämä on melkeinpä parasta Kähköstä, vaikka henkilögallerian kanssa oli vähän vaikeuksia pysyä perässä. Aikasiirtymä edellisestä kirjasta oli parikymmentä vuotta ja kaikkea välillä tapahtunutta ei tietenkään perinpohjin selitetty. Sen sijaan ihmisten ajatusmaailmaa avattiin enemmän kuin aiemmissa osissa, joissa ihmisiä kuvattiin paljolti lasten silmin.

[Sarileena · Rating 3 out of 5]

Ei ihan aiempien Kuopio-sarjan teosten veroinen.

[Tiina Mahlamäki · Rating 3 out of 5]

Aiempiin sarjan osiin verrattuna Tankkien kes��n tarina avautui hitaasti, jos ollenkaan. Paljon jäi avoimeksi, ja kun edellisten osien lukemisesta on aikaa, henkilöhahmojen aiemmat elämänvaiheet eivät välttämättä heti muistuneet mieleen. Jokaisessa luvussa ollaan eri henkilön ajatuksissa, joten kirjasta jää levoton ja hajanainen vaikutelma. Tai sitten en vain pidä tästä näkökulmatekniikasta. Olen aiemmista osista pitänyt kovasti, mutta tämä jäi pääosin etäiseksi.

[Kristiina · Rating 5 out of 5]

Kipeä mutta sovitteleva. Taas oli pakko itkeskellä.

Edellisestä Kuopioon sijoittuvasta osasta oli jo sen verran aikaa, että lukemisen alkuun pääsy oli vähän hapuilevaa, mutta vauhtiin päästyä tarinat palasivat mieleen. Voi että Kähkönen osaa puhua monella äänellä ja koskettavasti!