Nykyhetken politiikan ongelmana on usein arkisuus ja näennäinen vaihtoehdottomuus. Politiikan teorian klassikot palauttavat näkyviin sen moninaisuuden, joka on vallinnut ihmisten tavoissa käsittää poliittiset yhteisönsä ja yhteiskunnalliset suhteensa. Samalla klassikot muistuttavat, kuinka politiikka ja poliittinen ajattelu muiden inhimillisten toimintojen lailla ovat aikaan sidottuja ja muuttuvia. Poliittisen ajattelun historia näyttää, että kaikki ihmisen luoma voisi olla toisinkin.
Tämä teos esittelee 16 keskeistä poliittista ajattelijaa antiikista 1900-luvun alkuun. Kukin ajattelijoista kirjoitti oman aikansa erityisongelmia vasten, mutta heidän työnsä kautta avautuu näköaloja myös poliittisen ajattelun pitkäkestoisiin teemoihin, kuten kysymykseen ihmisluonnosta, uskonnon ja politiikan eroon tai kansainvälisiin suhteisiin. Niiden, jotka kaipaavat politiikkaan enemmän keskustelua arvoista ja päämääristä ja vaativat paradoksaaliselta kuulostavasti politiikan palauttamista politiikkaan, on hyvä suunnata katseensa poliittisen ajattelun historiaan.
Klassiset poliittiset ajattelijat on jokaisen poliittisesta filosofiasta kiinnostuneen perusteos, jonka artikkelit perustuvat uusimpaan poliittisen ajattelun historian ja filosofian tutkimukseen. Teoksen kirjoittajat ovat tunnettuja suomalaisia tutkijoita.
Sekalainen valikoima joka olisi kaivannut enemmän kustannustoimittamista ja yhtenäistämistä, mikäli tämä on tarkoitettu oppikirjaksi (jollaisena sitä käytetään). Sääliksi käy heitä, joiden ensikosketus vaikkapa Nietzscheen tai Marxiin tulee näiden artikkelien kautta. Myös artikkeli Cicerosta tuntui kirjoitetun toisille antiikin Rooman asiantuntijoille. Hegel-artikkeli taas kiiruhti sanomaan mahdollisimman paljon ymmärrettävyyden kustannuksella, mutta hänen kohdallaan jommasta kummasta täytyy ilmeisesti aina tinkiä.
Parhaita artikkeleita sekä kirjoitustyylinsä että asiasisältönsä kautta olivat Machiavelli, Rousseau ja Burke. Varsinkin Rousseauhun minulle aukeni aivan uusia näkökulmia. Burke taas oli entuudestaan minulle oikeastaan täysin tuntematon.
Niteen viimeinen, Tuusvuoren artikkeli Nietzschestä oli kirjoitettu erikoisesti. Arvostan Tuusvuoren yritystä kirjoittaa muutenkin kuin tappavan kuivasti ja akateemis-teknisesti, mutta Tuusvuori tuntui sen sijaan tavoittelevan itsetarkoituksellisen erikoista ja runsasta ilmaisua, ikään kuin hän olisi pysähtynyt jokaisen verbin kohdalla miettimään, kuinka tämän voisi ilmaista toisin.
Luin aikanaan politiikkaa ja viestintää opiskelevan ystäväni suosituksesta. Erittäin tarpeellinen ja selkeä kokoelma suuria ajattelijoita ja heidän ajatustensa vaikutuksia. Auttoi myös kirjallisuushistorian kursseilla. Suosittelen kaikille!
Ei ihan se paras kirja luettavaksi kesäksi, mutta työttömänä opiskelijana sitä on opiskeltava kesätenteille. Aika hyviä tiivistelmiä kansikuvassa mainituista jätkistä, mutta puuduttavan tylsää. Sitä huomaa miksi valtiotiede ja filosofia eivät ole oma juttunsa.
Jostain luin arvostelun mihin voi samaistua, että huolettaa heidän puolestaan joiden ensimmäinen kosketus tiettyihin teoreetikkoihin tulee tämän kirjan artikkelien kautta. Muutaman klassikon kohdalla oli kuitenkin erittäin mielenkiintoisia asetteluja
Opettajakin varoitteli että saattaa olla vähän tylsä kirja, mutta ihan kiinnostavastihan artikkelit oli kirjoitettu. Lopussa meinasi pari artikkelia lähteä vähän laukalle, mutta kokonaisuutena ihan hyvä paketti.