Turkulaiskapakan lattialla makaa luotien rei´ittämä ruumis: pelätty ja vihattu kulmien kingi on kuollut. Oranssihuppuinen asemies poistuu sanaakaan sanomatta.Kolme vuotta myöhemmin yksityisetsivä Jussi Vares kohtaa kesäfestivaalin pyörteissä vanhan tuttunsa, ex-poliisi Eero Prännin, jolla on uutta tietoa selvittämättömäksi jääneestä veriteosta. Sitten Pränni katoaa jälkiä jättämättä.Kun Vares uppoutuu vyyhtiin, on vastassa vaikka mitä. Kohtalokas performanssitaiteilijatar, kurikkalainen gangsteritrio, grillijuhlat joissa käsikranaatti korvaa maissintähkät. Ja neljä senttiä jäänkylmää terästä kohtalokkaan herkässä paikassa.
Design of the Cover Image/Kannen suunnittelu: Timo Numminen The Photos of Cover Image/Kannen kuvat: Ingimage The Photo of the Author/Pertti Nisonen
Kuten täällä on todettu kirja on perus Varesta, mutta kohtuullisen hauskaa sanankäyttöä. Tarina ei kovinkaan kummoinen, mutta Vareksen ympärille luotu turkulainen miljöö ja komiikka toimii. Pisteet 8/10.
Tämän kirjan kuuntelun tarkoitus oli tarjota helppoa viihdettä parin illan luumusavotan ratoksi. Tässä kontekstissa homma toimi aivan kuten aiempien kokemusten perusteella odotinkin. Saatoin jonkun hillon tai mehun keittämiseen liittyvän katastrofin uhatessa missata, mitä tässä tarinassa oikeastaan lopulta tapahtui, mutta toisaalta jonkun täältä lukemani arvion perusteella ongelman ydin ei tainnut ollat pelkästään luumuissa tai minun kyökkisohlaamisessani. Ja eipä tuolla niin väliä, koska juoni nyt näissä on aika pitkälti sivuseikka, sillä päähuomion vievät kuitenkin ryypiskely ja novellikirjailija Luusalmen huonot jutut.
Minä edelleenkin voisin elää ilman Mäen persulaisen maailmakuvan hyökymistä Vareksiin, mutta näiden varsinaista kohderyhmää se tuskin isommin haittaa.
Lukija Ville Tiihonen teki ihan peruspätevää työtä ja kirjaston poistohyllyn CD:tkin tällä kertaa toimivat ongelmitta. Kokonaisuus täytti täysin tehtävänsä, eli 3,5/5 pyöristyen neljään tähteen. Ja luumuhillot & -mehutkin tuntuvat ihan onnistuneen.
Kesällä sain lomalla aikaiseksi mennä uusimaan kirjastokorttini, koska se hävisi muutossa. Ja uusimaan pin-koodini, koska sen olin totaalisesti unohtanut. Kummankin tarkoitus oli lisätä mahdollisuutta lukea e-kirjoja ja -kuunnelmia. Suomalainen kirjastojärjestelmä on ihan huippu! Ikävä kyllä kirjastoni e-kirjavalikoima on aika suppea. Vares on ollut pitkäaikainen suosikkini, häveten myönnän etten ole lukenut ainuttakaan, vaan katsonut vain leffana joten nyt leipomisen siivittäjäksi oli hyvä ottaa Vares seuraksi. Loistavaa viihdettä, ehkä vähän monotoninen luenta, mutta tykkäsin kirjasta. Jotkut "säikeet" kerronnassa jäivät jotenkin ilmaan, odotin selitystä hahmojen poukkoilulle tarinassa sitä oikeastaan koskaan saamatta ja olisihan se ollut kiva tietää mitä kuolleelle ex-poliisille nyt sitten oikeasti viime hetkinään kävi.