Korkea aika

by Laura Lähteenmäki

Sodan jälkeen Anna ja Olavi Otson evakkoperhe saa Pihlajan tilalta maata sen verran, että voi rakentaa oman talon. Ahkera pariskunta on kylällä pidetty, lapsia syntyy ja rakkaus kukoistaa. Myötätuntoinen Anna tuntee kaikennielevää kiitollisuutta Pihlajan emäntää Heljää kohtaan, jonka mies on vammautunut sodassa. Lopulta hän keksii epäsovinnaisen keinon Pihlajan auttamiseen. Heljä ei osaa ottaa ystävällisyyttä vastaan, mutta vuosien mittaan perheiden välille kehittyy salattu side, joka yhdistää jälkipolvet toisiinsa. Elämän kolhima Anna odottaa viimeiseen asti viestiä Olavilta, joka pakeni kodin ristiriitoja Australiaan. Mutta pienintäkään viestiä ei tule.

Jokaisella teolla on seurauksensa ja hyvää tekemällä voi tehdä myös pahaa. Annan lapsenlapsi Saana elää yhtä elämänsä käännekohdista ja miettii, miksi itsekkyys loukkaa. Miksi hän rakastuu isänsä kaltaiseen mieheen?

Genres: Fiction, Finnish Literature, Historical Fiction, Adult

280 pages, Hardcover

Published January 1, 2016

Reviews

[Mai Laakso · Rating 4 out of 5]

Perhetarina karjalaisesta evakkoperheestä, joka yritti sopeutua uudelle paikkakunnalle. Elämä ei ollut aina kovin helppoa, mutta ei ollut naapurissakaan helppoa, sillä mies oli vammautunut sodassa, eikä heillä ollut edes lapsia. Otson ja Pihlajan perheiden välillä kulkee kuitenkin side, joka jatkuu nykyaikaan asti.
Otson Annan ja Olavin rakkaus loppui nopeaan. Minne katosi Otson Olavi? Päätyikö Australiaan veljensä luokse? Kirja kertoo perheiden salaisuuksista, joita piilotellaan loppuun asti.

[Johanna · Rating 5 out of 5]

Huh. Niin pakahduttava kirja, etten ihan vähään aikaan ole vastaavaa lukenut. Joka sivulla vähän ihon alle pyrkivää ahdistusta, joka lopulta purskahti ulos kyyneleinä. Tarina vei niin mukanaan, että oli vaikea lopettaa kesken. Rakenne toimi upeasti, ja tarina soljui henkilöltä toiselle kuin voittoisa viestikapula. Huh!

[Erja Linnonmaa · Rating 4 out of 5]

Tiheätunnelmainen suvun tarina. Koskettava. Aiheet eivät ole uusia, on sodankäyneitä miehiä, Karjalan evakkoja, perheristiriitoja monessa sukupolvessa. Kirjailija kykenee kuitenkin luomaan elävän ja tuoreen tuntuisen kudoksen aineksista, jotka oikeastaan on käytetty jo moneen kertaan. Pidin erikoisesti avoimesta lopusta.Niin Saanan, Laurin, Annan kuin Olavinkin tarina jatkuu, kun kirjan kannet sulkeutuvat. Tämän kirjavuoden helmiä.

[Helena · Rating 4 out of 5]

Pidin lukemastani kovasti, rauhallinen, surusävyinen kirja. Sukupolvien ketjuja auottiin tavalla, jota oli helppo seurata, ja joka herätti ajatuksia siitä, kuinka menneet sukupolvet vaikuttavat meihin vahvasti, vaikka emme kaikkea tapahtunutta tietäisikään.

[Janne Typpi · Rating 4 out of 5]

Hieno kakkosromaani lupaavan esikoisen perään. Tiivis, lumoava sukupolvitarina perheiden sisäisistä salaisuuksista. Elämänkulusta, kuinka ”asiat vain olivat vyöryneet kuin itsekseen eteenpäin, kuin päätä vailla, omalla tahdollaan ja toisiinsa merkillisesti ketjuuntuen.” Sotien jälkeisiin vuosiin sijoittuvia sukupolviromaaneja on aika paljon, mutta se ei mitenkään himmennä Laura Lähteenmäen tarinan hienoutta.

[Minna Pietiläinen · Rating 5 out of 5]

Aivan ihana, pakahduttava sukutarina. Siitä miten salaisuudet ja puhumattomuus periytyy sukupolvilta toisille. Miten se on niin paljon helpompaa jättää sanomatta kuin sanoa? Miten Olavin ja Annan suhde kuihtui ja kuoli? Miten ne ei tajunneet vaalia sitä? Eivät osanneet, eivät ehtineet. Tuo tekeminen ja rakentaminen on niin tuttua, kaikkea materiaa on niin kiire saada että lapsilla eikä puolisolla sitten ole niin väliä. Huh, itkettävä ja koskettava.

[Heli · Rating 3 out of 5]

Korkea aika on tasaisen varmasti kirjoitettu sukuromaani, jossa neljä sukupolvea vaikenee salaisuuksistaan. Nimi viittaa saksan kielen häitä tarkoittavaan sanaan die Hochzeit. Yksiäkään häitä ei kirjassa vietetä, mutta tulee selväksi, että versovan rakkauden aika on sitä onnellisinta, mieltä ylentävää ja muistelemisen arvoista. Muuten saatetaan liitää tavallisen matalalla.

Mutkistuvien sukulaissuhteitten tarina alkaa, kun evakkoperhe asettuu Hämeeseen. Heidän muistoissaan Karjalan käet kukkuvat kauniimmin kuin mikään, joten talon oven päälle pannaan käki. Tällaiset pienet ja joittenkin mielestä tarpeettomat koristukset erottavat heidät paikallisista. Taitavan ja taiteellisen Olavi-miehen ahkerat kä(d)et saavuttavat silti arvostusta, eikä kylään opettajaksi ryhtyvä Anna-vaimo iloisine pälpätyksineen ja lauluineen jää häntä huonommaksi. Lapsetkin ovat niin reippaita, että naapurin lapseton emäntä Heljä tulee kateelliseksi. Anna ei kestä seurata vierestä toisen onnettomuutta vaan haluaa auttaa kaikin mahdollisin tavoin. Heljä ja Olavi puolestaan pitävät Annan avunantoja toisten elämään sekaantumisena. Käki on kuitenkin sellainen lintu, että se munii toisten pesiin.

Henkilöitä ja aikatasoja on kirjassa runsaasti, mutta onnistuin (poikkeuksellisesti) pysymään kärryillä. Yleensä tuskastun, jos etunimiä pitää muistaa venäläisklassikon verran. Lukemista helpotti, ettei eri ajoissa hypitä liian tiuhaan. Vaikutti suht selvältä, kenen näkökulmasta milloinkin kerrotaan.

Tästä romaanista ei oikeastaan ole moitteita mainittavaksi, joten se saakoon kolme tähteä ja pitämisen maininnan.

[Heli · Rating 4 out of 5]

Tämä oli kaunis, mutta aika surullinenkin sukutarina. Tapahtumat sijoittuvat eri aikakausiin ja niistä kerrotaan eri henkilöiden näkökulmista. Kirjasta tuli mieleeni Tommi Kinnusen Neljäntienristeys, näissä on jotain samaa.

[Koivula]

Usean sukupolven ajan seuraa. Tummasävyinen.
BCHelmet: 2 (kertoo lapsesta ja isovanhemmasta)

[Kirjasieppo · Rating 5 out of 5]

Tästä tykkäsin tosi paljon. Ehkä olin jollain lailla positiivisesti yllättynyt: kun tyttäreni ei ollut ollenkaan tykännyt Iskelmiä-kirjasta niin jotenkin en osannut odottaa tältäkään paljon.

Lähteenmäen teksti on kaunista, mutta ei siirappista tai pitkäpiimäistä. Hän tuntuu saavan henkilöihinsä eloa nimenomaan näiden sisäisen pohdiskelun kautta; dialogit sen sijaan ovat välillä vähän tönkköjä. Jotenkin elämän makuinen romaani: tästä jäi todella hyvä mieli.

[Sanna · Rating 5 out of 5]

Syyllisyys, kiitollisuus, haikeus ja kaipaus. Kirjaston hyllyltä sattumalta napattu kirja osoittautui todelliseksi helmeksi. Kirja muistutti osittain Tommi Kinnusen Neljäntienristeystä, mutta oli kuitenkin oma viehättävä tarinansa. Soljuva kerronta, hyvä rakenne ja elämänmakuiset henkilöhahmot.

Tämä menee Helmetin lukuhaasteen kohtaan 26: sukutarina

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Itkettävän ihana kirja. En kuitenkaan itkenyt. Ehkä Neljäntienristeyksen jälkeen tämä tuntui hiukan tutulta. Ehkä siksi ei musertanut liikaa.

[Ullalin · Rating 5 out of 5]

Hieno sukutarina, pidin todella paljon.

[Freija · Rating 5 out of 5]

Tämä oli hurmaava sukutarina. Tuntui todella virkistävältä lukea tekstiä, joka ei pomppinut aikakaudesta toiseen koko ajan. Lisää tällaista, kiitos! Nautin tekstistä, joka oli vivahteikasta ja kaunista suomea. Mun asteikollani tämä kirja sijoittuu korkealle. Tasokas, laadukas, mielenkiintoinen.