What do you think?
Rate this book
Hullu
Hullu on kertomus siitä, kuinka järki lähtee kävelylle ja palaa vasta kuukauden kuluttua takaisin. Suljetulle osastolle nielaistu henkilö tarkastelee maailmaa ja itseään omin särkynein sanoin ja nyrjähtäneen mielensä voimin.
Henkilö päättää kirjoittaa aikansa kuluksi näytelmän hulluuden ylistykseksi Josef Julius Wecksellille, murhenäytelmä Daniel Hjortin luojalle ja Lapinlahden sairaalaelinkautisvangille. Teos kantaesitetään käytettävissä olevin voimin ensimmäisen ja viimeisen kerran lukudraamana suljetun osaston uudenvuodenkekkereissä. Se ei mene niin kuin pitäisi, mutta menee kumminkin.
Juha Hurmeen Hullu ei sure eikä synkistele, vaan kertoo asioista oikeilla ja väärilläkin nimillä. Henkilö romahtaa tutun ja turvallisen läpi pohjalle asti, yhteiskunnan romukellariin. Se ei tunnu mukavalta, mutta pohja on kuitenkin siitä hyvä paikka, että se pitää taas jalkojen alla. Kellarista löytyy sitä paitsi mielenkiintoisia tyyppejä, tarpeeksi hulluja sanoakseen suorat sanat tähän suorasanaiseen kertomukseen.
Henkilö päättää kirjoittaa aikansa kuluksi näytelmän hulluuden ylistykseksi Josef Julius Wecksellille, murhenäytelmä Daniel Hjortin luojalle ja Lapinlahden sairaalaelinkautisvangille. Teos kantaesitetään käytettävissä olevin voimin ensimmäisen ja viimeisen kerran lukudraamana suljetun osaston uudenvuodenkekkereissä. Se ei mene niin kuin pitäisi, mutta menee kumminkin.
Juha Hurmeen Hullu ei sure eikä synkistele, vaan kertoo asioista oikeilla ja väärilläkin nimillä. Henkilö romahtaa tutun ja turvallisen läpi pohjalle asti, yhteiskunnan romukellariin. Se ei tunnu mukavalta, mutta pohja on kuitenkin siitä hyvä paikka, että se pitää taas jalkojen alla. Kellarista löytyy sitä paitsi mielenkiintoisia tyyppejä, tarpeeksi hulluja sanoakseen suorat sanat tähän suorasanaiseen kertomukseen.
248 pages, Hardcover
First published March 28, 2012
10 people are currently reading
208 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 38 reviews
March 13, 2018
Hullu kertoo kirjailijan omakohtaista kokemusta psykoosista faktan ja fiktion keinoin - miltä tuntuu olla ihminen kun todellisuudentaju vääristyy.
Hirtehisellä otteella minäkertoja repii hauskuutta ja huumoria vääristyneestä todellisuudestaan ja kuvaa osaston päivärutiineja. Hän epäilee koko juttua lavasteeksi ja teatteriksi, hoitajia farssin hahmoiksi. Potilaiden joukossa on omalaatuisia filosofeja, jotka saarnaavat omaa profetiaansa. Hiukan toivuttuaan mies tarttuu kynään; hitaasti sujuu aluksi, pikku hiljaa paremmin. Ensiksi ateistimme päätyy kulkemaan käytävillä Raamattu kainalossa ja tekemään vertailevaa tutkimusta eri apostoleiden jouluevankeliumeista. Kirjoittaapa yhden elämäkerran ja vielä näytelmänkin. Niin juhahurmemaista.
Hirtehisellä otteella minäkertoja repii hauskuutta ja huumoria vääristyneestä todellisuudestaan ja kuvaa osaston päivärutiineja. Hän epäilee koko juttua lavasteeksi ja teatteriksi, hoitajia farssin hahmoiksi. Potilaiden joukossa on omalaatuisia filosofeja, jotka saarnaavat omaa profetiaansa. Hiukan toivuttuaan mies tarttuu kynään; hitaasti sujuu aluksi, pikku hiljaa paremmin. Ensiksi ateistimme päätyy kulkemaan käytävillä Raamattu kainalossa ja tekemään vertailevaa tutkimusta eri apostoleiden jouluevankeliumeista. Kirjoittaapa yhden elämäkerran ja vielä näytelmänkin. Niin juhahurmemaista.
March 20, 2016
Lähti hyvin, mutta jonkin verran lopahti loppua kohti. Kiinnostavinta minusta tässä oli minä-kertojan kuvaus siitä, mitä "hullun" päässä liikkuu, mutta sitä ei loppupuolella enää juuri ollut. Huipennukseksi tarkoitettu näytelmän luku meni minulta ohi, mikä tietysti voi olla enemmän omani kuin kirjan vika.
Yllättävän paljon minua myös häiritsi se, kun en tiennyt, missä määrin tämä perustuu todellisuuteen. Tämähän on romaani, mitä väliä sillä on?
Yllättävän paljon minua myös häiritsi se, kun en tiennyt, missä määrin tämä perustuu todellisuuteen. Tämähän on romaani, mitä väliä sillä on?
February 8, 2018
Kun palikat alkaa putoilla, kaikki tavanomainen muuttuu vieraaksi. Julkinen vessa on käsittämättömän monimutkainen sokkelo, teeveden keitto vaatii buddhalaismunkin hermoja, ja aika tuntuu valuvan kadoksiin prakaavasta saumasta. Järjen katoaminen on realistista, osuvaa ja samaistuttavaa. Sitten palikat alkaa palailla pinoihinsa ja homma luisuu liialliseen nokkeluuteen. Päähenkilö käsittelee omaa tarinaansa kirjoittamalla elämänkertoja hulluuteen suistuneista kirjailijoista. Tässä kohtaa on vaikea kuvitella lukevansa fiktiota enemmän kuin poikkifiktiivistä dokumentaatiota taiteilijan omasta elämästä.
Yhteenvedoksi ja oopperan huipennukseksi kirjoitetun näytelmän puolivälissä meinasin luovuttaa koko kirjan kesken, älyllistä ilotulitusta oli heikomman hankala seurata, etenkin Weckselliä lukemattoman. Profeetta Amoksen sanoin: "Tuossa näytelmässä oli liian monta ongelmaa minun makuuni. Käsittelen mieluummin yksinkertaisempia filosofisia ongelmia, ja yhtä kerrallaan. --- Esimerkiksi tätä tuolia. Sillä on neljä jalkaa. Mutta myös koiralla on neljä jalkaa. Mistä tietää, kumpi on kumpi? --- Ihmisellä on kaksi kättä. Onko hänet siitä syystä aina naulittava ristille?"
Yhteenvedoksi ja oopperan huipennukseksi kirjoitetun näytelmän puolivälissä meinasin luovuttaa koko kirjan kesken, älyllistä ilotulitusta oli heikomman hankala seurata, etenkin Weckselliä lukemattoman. Profeetta Amoksen sanoin: "Tuossa näytelmässä oli liian monta ongelmaa minun makuuni. Käsittelen mieluummin yksinkertaisempia filosofisia ongelmia, ja yhtä kerrallaan. --- Esimerkiksi tätä tuolia. Sillä on neljä jalkaa. Mutta myös koiralla on neljä jalkaa. Mistä tietää, kumpi on kumpi? --- Ihmisellä on kaksi kättä. Onko hänet siitä syystä aina naulittava ristille?"
February 5, 2016
Intensiivinen kertomus ajautumisesta akuuttiin psykoosiin. Teos alkaa siitä, kuinka keskushenkilö päätyy psykoosiin ja suljetulle osastolle, ja päättyy siihen, kun osaston ovet taas aukeavat ulkomaailmaan. Tässä välissä käydään syvällä järkkyvän mielen sisällä. Lukijalle hahmottuu kohtaus kohtaukselta, miltä tuntuu romahtaa maailman ja sen arjen läpi, tasapainon ja terveyden tuolle puolen.
Hurmeen romaanissa vetoaa sen suorasanaisuus, kauhistelemattomuus ja kaunistelemattomuus. Ja se, kuinka kirjallisuus, kirjoittaminen ja toiset ihmiset pitävät elämässä kiinni silloinkin, kun ote lipsuu. Hurmeella on ainutlaatuinen taito kaapata elämää mukaan tekstiin, vinksahtaneena ja sellaisenaan!
Hurmeen romaanissa vetoaa sen suorasanaisuus, kauhistelemattomuus ja kaunistelemattomuus. Ja se, kuinka kirjallisuus, kirjoittaminen ja toiset ihmiset pitävät elämässä kiinni silloinkin, kun ote lipsuu. Hurmeella on ainutlaatuinen taito kaapata elämää mukaan tekstiin, vinksahtaneena ja sellaisenaan!
August 18, 2025
hyvin kirjoitettu, mutta omalle kohdalle kävi liian sekavaksi vähän yli puolenvälin ja tuli sen verran epämukava olo etten tähän väliin pystynyt kuuntelemaan loppuun. voimakkaan reaktio aiheuttavat kirjat kuitenkin itselle vastaavat onnistunutta kirjallisuutta joten siksi 4/5. kuvaus järjen menemisestä on niin immersiivinen että alkaa itsekin kyseenalaistamaan maailman yleiskäsityksiä. ehkä voin palata tähän uudelleen myöhemmin.
November 3, 2014
Häkellyttävän hieno kuvaus mielen järkkymisestä. Hurme käsittelee aihetta inhimillisesti ja ymmärtäväisesti, tahatonta tai tahallista huumoria unohtamatta. Välillä nauroin ääneen, välillä oli pala kurkussa. Rikas kieli ja tajunnanvirtamaisuus tekevät lukemisesta vauhdikasta ja lukukokemuksesta nautittavan.
December 1, 2017
Upealla kielellä kirjoitettu psykoosikuvaus.
October 15, 2024
Omituinen, hullunkurinen, epälooginen, kieleltään kirkas, jotenkin toiveikas kertomus psykoosiin sairastuneen mielestä.
Etenkin rakenne on huisi — ajassa ja paikassa poukkoillaan tiuhaa tahtia eikä kertojakaan ole aina varma, missä on. Silti lukija pysyy aina tarpeeksi kärryillä, mikä tekee tekstistä varsin upottavan ja helppolukuisen epäloogisuudessaankin. Poikkeuksena tässä toimivat kertojan kirjoittaman näytelmä, jonka käsikirjoitus on teoksessa kokonaan. Siitä ei saa tuon taivaallista selvää enkä ainakaan itse ensimmäisten kohtausten jälkeen enää yrittänytkään. Sekin kuitenkin viihdyttää, sillä muiden suljetun osaston potilaiden innostus ja vakava suhtautuminen näyttelemiseen hymyilyttää.
Juha Hurme kirjoitti Hullun omasta kokemuksestaan enkä ihmettele — tarina tuntuu erittäin uskottavalta ja realistiselta. Kerrontatyyli onkin varsin neutraali eikä lainkaan paatoksellinen, tapahtumat puhuvat traagisuudessaan puolestaan eikä kertojan tarvitse erikseen synkistellä tilannettaan. Tämä tuntuu jotenkin viisaalta.
Olisin voinut antaa viisi tähteä mikäli näytelmä olisi avautunut minulle paremmin.
Etenkin rakenne on huisi — ajassa ja paikassa poukkoillaan tiuhaa tahtia eikä kertojakaan ole aina varma, missä on. Silti lukija pysyy aina tarpeeksi kärryillä, mikä tekee tekstistä varsin upottavan ja helppolukuisen epäloogisuudessaankin. Poikkeuksena tässä toimivat kertojan kirjoittaman näytelmä, jonka käsikirjoitus on teoksessa kokonaan. Siitä ei saa tuon taivaallista selvää enkä ainakaan itse ensimmäisten kohtausten jälkeen enää yrittänytkään. Sekin kuitenkin viihdyttää, sillä muiden suljetun osaston potilaiden innostus ja vakava suhtautuminen näyttelemiseen hymyilyttää.
Juha Hurme kirjoitti Hullun omasta kokemuksestaan enkä ihmettele — tarina tuntuu erittäin uskottavalta ja realistiselta. Kerrontatyyli onkin varsin neutraali eikä lainkaan paatoksellinen, tapahtumat puhuvat traagisuudessaan puolestaan eikä kertojan tarvitse erikseen synkistellä tilannettaan. Tämä tuntuu jotenkin viisaalta.
Olisin voinut antaa viisi tähteä mikäli näytelmä olisi avautunut minulle paremmin.
December 6, 2019
Juha Hurmeen Hullu alkaa putoamisella: minäkertojan mieli putoaa todellisuudesta hulluuteen. Kaikkea on ollut paljon, ja äidin lähestyvä kuolema on lopulta liikaa. Kertojan oma elämä hajoaa.
Hurme kertoo kirjassa sairastumisestaan ja paranemisestaan. Paranemiseen tarvitaan lukemista, kynää ja paperia, kiinnostavia kanssasisaria ja -veljiä sekä tarinoita. Hurmeen huumori on päätöntä (kuten aiheeseen sopii) ja syvää. Äidin ja pojan suhteesta kirja puolestaan kertoo niin kauniisti, että piti itkeä. Hurmeella on rehellinen into ja hillitön mielikuvitus, joka lentää kirjallisuudenlajien ja historian yli ja ympäri. Aleksis Kiven rönsyilevä kerronta tulee mieleen.
Hurme kertoo kirjassa sairastumisestaan ja paranemisestaan. Paranemiseen tarvitaan lukemista, kynää ja paperia, kiinnostavia kanssasisaria ja -veljiä sekä tarinoita. Hurmeen huumori on päätöntä (kuten aiheeseen sopii) ja syvää. Äidin ja pojan suhteesta kirja puolestaan kertoo niin kauniisti, että piti itkeä. Hurmeella on rehellinen into ja hillitön mielikuvitus, joka lentää kirjallisuudenlajien ja historian yli ja ympäri. Aleksis Kiven rönsyilevä kerronta tulee mieleen.
Read
September 22, 2024Tuntuu hassulta antaa tälle kolme tähteä, koska tykkäsin kyllä tästä kirjasta kovasti. Näin se kuitenkin on. Ei se ollut mitään mullistavaa, mutta mä nauroin usein ja kiinnyin hahmoihin kuten Puupposeen sekä 163 ja 1/2:seen. Tää oli uskottava (varmaan, koska totta) kuvaus siitä miltä lyhyt psykoosijakso tuntuu. Sen ohessa kiinnostuin uudestaan ihmiskohtaloista ja J.J. Weckselistä, jonka patsas muuten löytyy Åbo akademin ja tuomiokirkon välistä. Suosittelen tätä. Menee aika mukavasti teen ja kynttilän kanssa tällee vielä aika lämpiminä syyspäivinä.
February 6, 2017
Suotavaa lukemista jokaiselle, joka kaipaa kohtaamisia, stigmojen tai stigmatisoitumisensa työstämistä, vahvistusta, inhimillisyyttä, leikkiä, valoa. Suotavaa lisäksi vastaanpyristelijöille, selviytyjille ja heille, jotka kaipaavat kertomuksia, ehkä jostain kaukaa. Sellaisia, joiden avulla on tarkoitus nähdä lähelle.
April 29, 2012
Kirja toimii parhaiten, kun ei sorru selittämään liikaa. Siitä siis tähdet. Mainiota luettavaa. Myös hulluille.
July 14, 2016
Ajoittain tosi hienoja pätkiä, mutta kokonaisuus hajoilee. Sellaistahan hulluus toisaalta on, mutta kirjallisuudelta toivoo myös muita asioita.
February 26, 2020
Viihdyttävän sekopäinen tarina näytelmäkirjailijasta, joka joutuu runsaaksi kuukaudeksi lataamoon ja kirjoittaa siellä täysin päättömän näytelmän.
December 12, 2023
My first Juha Hurme! And it was good.
I listened to this as an audiobook read by the author which was definitely a good thing in this case. The accent and articulation gave it a perfect twist.
A book about issues with mental health. These things are not the most easy to write as you have to follow the dissociative state of the subject while giving information, it's a bit same than writing from the perspective of a child. Playing a bit dumb, acting along, something like that. But this as simply wonderfully done. At times I got almost scared, had to put it in pause. I guess I was afraid to be suggested to tag along. I'm very tired, I know how these things happen. And also I've suffered from mild attacks of dissociation, they are very scary, though they pass quickly.
The themes of religion and music where simply perfect for this, very believable. And the play in the end was a bit weird, yet still was in the right place, absolutely.
A very good introduction to Hurme.
I listened to this as an audiobook read by the author which was definitely a good thing in this case. The accent and articulation gave it a perfect twist.
A book about issues with mental health. These things are not the most easy to write as you have to follow the dissociative state of the subject while giving information, it's a bit same than writing from the perspective of a child. Playing a bit dumb, acting along, something like that. But this as simply wonderfully done. At times I got almost scared, had to put it in pause. I guess I was afraid to be suggested to tag along. I'm very tired, I know how these things happen. And also I've suffered from mild attacks of dissociation, they are very scary, though they pass quickly.
The themes of religion and music where simply perfect for this, very believable. And the play in the end was a bit weird, yet still was in the right place, absolutely.
A very good introduction to Hurme.
January 16, 2020
Pääosin helppolukuinen kirja, joka sisältää kirjoittajan omakohtaisesti kokemaa kerrontaa ajastaan Auroran sairaalan osastolla 15 5C. On vaikea sanoa, mikä on kirjailijan omakokemaa, mikä sairaalassa kirjoitettua, mikä keksittyä ja mikä totta. Kirjoitetussa tekstissä on kuitenkin jotain Ken Kesey:mäistä "Yksi lensi yli käenpesän"-tyylistä kerrontaa, mikä vie välillä tajunnanvirtamaisuudessaan mukanaan.
Ei varmaankaan ihan kaikkien suosikkiluentaa, eikä aukea kaikille. Itse pidin kuitenkin kirjasta, sen kaikessa rosoisuudessaan ja erikoisuudessaan. Siksi annan sille neljä tähteä.
Ei varmaankaan ihan kaikkien suosikkiluentaa, eikä aukea kaikille. Itse pidin kuitenkin kirjasta, sen kaikessa rosoisuudessaan ja erikoisuudessaan. Siksi annan sille neljä tähteä.
September 14, 2022
Vaikka ei ole täsmälleen samoja ajatuksia, niin silloin kun on energiat ihan nollilla ja tuntuu että hajoaa ja kaikki alkaa vaikuttaa epätodelliselta ja miettii että tuleekohan hulluksi, niin samaistun siihen kun päähenkilön psykoosi alkaa, se on todella taitavasti ja todentuntuisesti kirjoitettu, niin hyvin, että ahdistaa lukiessa, kun miettii, että päädynkö minäkin joskus tuohon pisteeseen.
December 4, 2023
En ole ollut Hurmeen kielen tai kerronnan fani. Nyt toisin. Ehkä, koska hän kertoo itse, itsestään, ja aihe on kolkutellut omankin elämän rajamailla - Yritän tässä sanoa, että pidin tästä kovasti. Klisheiset sananparret olisivat häirinneet, jos ne eivät olisi tuntuneet tosilta. Tässä ne tuntuivat, tosilta.
May 9, 2017
Tämä hullu tahtoi muutakin kuin, että ding-dong-kello soittaa saa pimpelipom. Oliphan erikoinen kirja, mutta niin ne Hurmeet taitaa aina olla. Meinasin laittaa että jollakin tavalla vinksahtanut, mutta kyllä tämä oli ihan joka tavalla vinksahtanut.
October 17, 2022
Nautin tästä mielen niksahtamisen kuvauksesta. Varsinkin monella tasolla "hullu" loppuhuipennus viisiosaisen tragediaoopperan ensiharjoitusten muodossa vei jalat alta. Lohduttaa ajatus, että mieli voi lähteä pahastikin omille poluilleen ja palata esim. luomaan Finlandia-palkitun kirjan.
August 16, 2024
Ristiriitainen teos. Pidin aluksi ihan tosi hyvänä, hymähtelin useampaan kertaan, mm. "minäkin sitten vissiin olen homo" jne. Mutta sitten alkoi pitkäpiimäinen Maiju Lassilan elämäkerta, J. J. Wecksellin näytelmä ynnä muut. Meinasin jättää kesken. Äänikirjan lukijana kirjailija itse.
June 21, 2017
Uskomatonta ajatuksen juoksua, pelottavan tarkka kuvaus mielen sairastumisesta.
October 15, 2017
Kolme ja puoli tähteä. Hurme on eittämättä lahjakas kirjoittaja, ja suljetun osaston asukit taas hauskaa porukkaa.
April 19, 2018
Kamalan kaunis, hersyvän hyvä ja tavattoman nerokas.
August 28, 2018
En pitänyt potilaiden näytelmästä. Se oli ahdistava lopetus, siksi tuntui kivalta, että Juha pääsi pois.
This entire review has been hidden because of spoilers.
December 14, 2021
Oon vahvasti sitä mieltä, että Hurme ansaitsi Finlandia-palkintonsa - hän vain sai sen väärästä kirjasta: sekä Hullu että Nyljetyt ajatukset ovat kerrassaan erinomaisia kirjoja!
June 9, 2022
Luin kirjan ennen kuin näin Teatteri Telakan näytelmän, joka oli mielestäni parempi kuin kirja.
December 16, 2023
Psykoottista juhlintaa, teatraalista pahoinvointia. Ahdistaa, mutta samalla Hurmeen surrealismi teki Hullusta jollakin tapaa lystikkään kokemuksen.
February 23, 2025
Taattua Hurmetta, mutta en oikein jaksanut innostua. Toimisi varmaan paremmin luettuna kuin äänikirjana.
May 11, 2017
Luin kirjan päivä sen jälkeen, kun olin nähnyt unohtumattoman hienon näytelmäversion Teatteri Jurkassa. Kävin jo Hesarilla kirjadivari Punaisessa Planeetassa, Olympiastadionin pururadalla juoksemassa sekä Katajanokalla katsomassa ulappaa. Juha Hurme kävi näissä samoissa paikoissa ennen ja jälkeen Auroran suljetun osaston jaksoaan. Hullu on kertomus siitä tapahtumasarjasta. Se on rehellinen ja avoin kertomus hulluudesta, toveruudesta, toipumisesta, luovuudesta sekä mielenterveyshoitomme nykytilasta.
Displaying 1 - 30 of 38 reviews