Talvisodan varjo ei väisty ihmisten yltä; hautausmaan kummut ovat ristien peittämät. Lesket käyvät haudoilla miltei päivittäin, sillä on vaikea unohtaa ja aloittaa uusi elämä.
Myös Vehmaksilla on edessään paljon opittavaa. Ilona ja Mikael saivat kymmenen vuoden odotuksen jälkeen Veikosta miehen ja isän, mutta tämä ei ole unohtanut pommituksissa kuollutta vaimoaan. Ja aina kauniin naisen nähdessään hän tempautuu yhä tunteidensa mukaan. Tukevan ja Iitan koti Antreassa on jäänyt vihollisen puolelle, ja heidän on aloitettava uudelleen aivan tyhjästä. Ja juuri kun vähän valkenee, tulee miehille käsky kertausharjoituksiin, kohti tuntematonta päämäärää.
FI: Laila Ellen Kaarina Hirvisaari (vuosina 1958–2004 Hietamies) on suomalainen kirjailija. Hänen tuotantoonsa kuuluu laajoja romaanisarjoja sekä näytelmiä ja televisiosarjoja, joissa liikutaan niin Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa kuin Venäjällä, Intiassa ja Roomassakin. Syksyyn 2008 mennessä Laila Hirvisaaren kirjoja oli painettu yli 4 miljoonaa.
Hirvisaaren isä Aarne kaatui jatkosodassa Lailan ollessa vasta kolmevuotias. Laila Hirvisaari avioitui vuonna 1958 kirjailija Heikki Hietamiehen kanssa ja otti samalla käyttöön miehensä sukunimen Hietamies. Heillä on kolme tytärtä: Kristiina (s. 1958), Eveliina (s. 1964) ja Anuliina (s. 1968). Tyttäristä Eve on myös kirjailija ja käsikirjoittaja. Laila ja Heikki Hietamies erosivat vuonna 1985 asumuseron kautta, virallisesti he erosivat vuonna 1991. Laila Hietamies otti 9. joulukuuta 2004 yhdessä kolmen serkkunsa kanssa tyttönimensä takaisin ja on siitä pitäen julkaissut romaaninsa nimellä Laila Hirvisaari.
Hirvisaaren ensimmäinen romaani Lehmusten kaupunki ilmestyi 1972 (nimellä Hietamies) ja aloitti Lappeenrannasta kertovan romaanisarjan, jonka seitsemäs osa ilmestyi syksyllä 2004. Sarja kertoo Lappeenrannasta ja lappeenrantalaisista aina 1920-luvulta lähtien. Toinen tunnettu romaanisarja, Kannas-sarja (1980–1984) kertoo Kannaksella sijaitsevan Suontaan kylän asukkaiden vaiheista 1920–1940-luvuilla. Sarja sisältää muun muassa evakkokokemuksia Länsi-Suomessa. Lehmusten kaupunki ja Kannas-sarjojen välissä ilmestynyt kaksiosainen Hamina-sarja kuvaa ensiksi pienen kylän ihmisten elämää ja sen jälkeen elämää Haminassa. Kuusiosainen Laatokka-sarja (1986–1991) kertoo Vienan Karjalasta ja vallankumouksen kokemasta Venäjästä. Sonja-sarja (1993–1997) pureutuu yläluokkaisen venäläistytön Sonjan ja hänen lähipiirinsä elämään edellisessä vuosisadanvaihteessa ja antaa toisenlaisen näkökulman Venäjän vallankumouksesta. Kolmiosainen Anni-sarja kuvaa pientä Metsäkylän kylää sekä sen asukkaiden värikästä elämää, joka heittelee ihmisiä Viipuriin sekä sodan jälkeen Virolahdelle.
Laila Hirvisaari asui vuoteen 1974 saakka Lappeella ja Lappeenrannassa, kunnes muutti Helsingin Vuosaareen. Vuonna 1985 hän muutti Tuusulan Rantatielle, jossa asuu nykyisin.
EN: Laila Ellen Kaarina Hirvisaari, known between the years 1958 and 2004 as Laila Hietamies, is a Finnish author and writer. She has published 35 novel under her married name Hietamies. December 9, 2004 Laila Hietamies, along with her three cousins, changed her name back to the maiden name Hirvisaari, and from that on her books are being published under the name of Laila Hirvisaari.
Laila Hietamies' first novel Lehmusten kaupunki ('City of the Lindens') was published in 1972 and started a series of novels about Lappeenranta, of which the seventh part was published 2004. Hietamies has written many other novel series, mostly telling about Karelia and the consequences of the wars of Finland in the 1940s. She has written also books about a Russian princess Sonja at the time of the Russian Revolution.
Laila Hirvisaari has been granted many respected literature awards but never the most respected, Finlandia Prize. By autumn of 2008 her books had been printed over 4 million times.
Laila Hirvisaari has written 35 novels and lots of short stories and plays. A movie has been filmed based on Hirvisaari's novel Hylätyt talot, autiot pihat ('Abandoned houses, empty yards') in 2000. Some of her books have been translated into other languages.
Talvi- ja Jatkosodasta puhuttaessa harvemmin käydään läpi millaista elämä välirauhan aikana oli. Tästä kirjasta saa jo aika hyvän kuvan siitä. Elämää pitäisi jatkaa, vaikka niin paljon on muuttunut. Puolisoita ja isiä kuollut, koteja tuhoutunut. Edellisen kirjan lopussa sitä jäi jo toivomaan, että lopultakin Ilona ja Vehmaskin saisivat onnen, mutta kovin kummoisesti ei siinäkään käynyt. Parhaiten mieleen ehkä jäi kirjan lopusta Tukevan kotikylässä kaupassa olleen miehen reaktio saatuaan oman lappunsa; itku; ja sitten Tukevan reaktio. Sitä mitä kaikki eniten toivoivat ei sitten ehkä saadakaan.
This entire review has been hidden because of spoilers.