What do you think?
Rate this book
Kannas
Hanneriina Moisseisen (s.1978) sarjakuvateos Kannas kuvaa poikkeuksellista ajanjaksoa poikkeuksellisista näkökulmista. Karjalan kannakselle vuoden 1944 kesään sijoittuva teos pohjautuu osittain arkistolähteisiin ja siinä sota-ajan arkistovalokuvat nivoutuvat osaksi sarjakuvan kuvakerrontaa.
Teoksen keskeisiin teemoihin kuuluu sotilaana epäonnistuneen miehen kokemus sodasta, sekä sotakirjallisuudessa näihin päiviin asti vältelty aihe, sotilaiden psyykkiset ongelmat ja niihin liittyvä rintamakarkuruus. Sotasarjakuvien ja populaarikulttuurin kuvastolle sekä viralliselle historiankirjoitukselle tyypillisten teemojen eli taistelemisen, sankaruuden, miehisen sisun ja kärsimyksen sijaan Moisseinen tarkastelee kirjassaan ihmisten ja eläinten keskinäistä huolenpitoa ja selviytymistä sodan jaloissa.
Toinen kirjan kahdesta päähenkilöistä on nuori karjakko, Maria Shemeikka, joka lehmineen odottaa lähtökäskyä muutoin hylätyssä kylässä. Yksi lehmistä on poikimaisillaan ja pommit räjähtelevät ympärillä. Palavien lähikylien valaistessa yötaivaan paikalle harhailee sodassa järkensä menettänyt rintamakarkuri Auvo Oksala, ainoana yksiköstään tykistökeskityksestä henkiin jäänyt karjalaisnuorukainen, joka ei enää tiedä onko elävä vaiko kuollut.
Kannas on Hanneriina Moisseisen neljäs sarjakuvakirja. Häneltä on aiemmin julkaistu suomen kielellä teokset Sen synty (2005), Setit ja partituurit (2010) sekä Isä (2013).
Teoksen keskeisiin teemoihin kuuluu sotilaana epäonnistuneen miehen kokemus sodasta, sekä sotakirjallisuudessa näihin päiviin asti vältelty aihe, sotilaiden psyykkiset ongelmat ja niihin liittyvä rintamakarkuruus. Sotasarjakuvien ja populaarikulttuurin kuvastolle sekä viralliselle historiankirjoitukselle tyypillisten teemojen eli taistelemisen, sankaruuden, miehisen sisun ja kärsimyksen sijaan Moisseinen tarkastelee kirjassaan ihmisten ja eläinten keskinäistä huolenpitoa ja selviytymistä sodan jaloissa.
Toinen kirjan kahdesta päähenkilöistä on nuori karjakko, Maria Shemeikka, joka lehmineen odottaa lähtökäskyä muutoin hylätyssä kylässä. Yksi lehmistä on poikimaisillaan ja pommit räjähtelevät ympärillä. Palavien lähikylien valaistessa yötaivaan paikalle harhailee sodassa järkensä menettänyt rintamakarkuri Auvo Oksala, ainoana yksiköstään tykistökeskityksestä henkiin jäänyt karjalaisnuorukainen, joka ei enää tiedä onko elävä vaiko kuollut.
Kannas on Hanneriina Moisseisen neljäs sarjakuvakirja. Häneltä on aiemmin julkaistu suomen kielellä teokset Sen synty (2005), Setit ja partituurit (2010) sekä Isä (2013).
237 pages, Hardcover
First published January 1, 2016
2 people are currently reading
115 people want to read
About the author
Hanneriina Moisseinen
15 books11 followersThe visual and comic artist Moisseinen (born in 1978) skillfully exploits the Finnish oral storytelling tradition. Moisseinen’s debut album Sen synty ja muita Vienan hävyttömiä ja hulvattomia tarinoita (2005) is a collection of illustrated old cheeky stories from the Viena Karelia area. Setit ja partituurit (2010), on the other hand, contains contemporary stories about embarrassing situations. Isä (2013) tells the real life story of the disappearance of Moisseinen’s father.
In the recent years, Moisseinen has been testing the limits of comic expression by including knitting and embroidery in her work. The technique is slow but produces a strong emotional effect.
In the recent years, Moisseinen has been testing the limits of comic expression by including knitting and embroidery in her work. The technique is slow but produces a strong emotional effect.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 39 reviews
August 8, 2019
Moisseinen har tecknat i blyerts, samma gråskala som på de fotografier ur Försvarsmaktens arkiv som finns i boken. Gråskalan är på gott och ont – det gör att hennes teckningar harmonierar med resten av boken, men den får mig också att känna att jag stundvis famlar i ett tecken när jag försöker tolka bilderna. Men kanske är det bra, för Näset är obehaglig läsning även om detaljskärpan inte fungerar fullt ut.
Fortsättningskriget har nått den punkt när Karelska näset måste evakueras – det är krig, död, flykt, kor, barn och dans om vartannat. Korna får stort utrymme i och med att den ena av de två personer vi följer tar hand om familjens kor (den andra huvudpersonen är en chockad soldat från grannbyn). Korna talar till mig – dels för att jag själv är uppvuxen på en mjölkgård, dels för att de lika effektivt som bilderna på barnen gör flykten jordnära, verklig, tidlös och fruktansvärd. Det är som om barn en och djuren vrider om kniven i hjärtat ett extra varv, dessa som allra minst av alla valt situationen de hamnat i, de som aldrig haft något att säga till om politik eller krigsföring eller bostadsort.
Jag läser och mår illa och tänker att det är så förunderligt att ingen av oss väljer vår tid eller vår uppväxtplats och att det är så underligt att sitta i ett fredligt hörn av världen och läsa om en annan tid när det här landet inte alls var fredligt.
Fortsättningskriget har nått den punkt när Karelska näset måste evakueras – det är krig, död, flykt, kor, barn och dans om vartannat. Korna får stort utrymme i och med att den ena av de två personer vi följer tar hand om familjens kor (den andra huvudpersonen är en chockad soldat från grannbyn). Korna talar till mig – dels för att jag själv är uppvuxen på en mjölkgård, dels för att de lika effektivt som bilderna på barnen gör flykten jordnära, verklig, tidlös och fruktansvärd. Det är som om barn en och djuren vrider om kniven i hjärtat ett extra varv, dessa som allra minst av alla valt situationen de hamnat i, de som aldrig haft något att säga till om politik eller krigsföring eller bostadsort.
Jag läser och mår illa och tänker att det är så förunderligt att ingen av oss väljer vår tid eller vår uppväxtplats och att det är så underligt att sitta i ett fredligt hörn av världen och läsa om en annan tid när det här landet inte alls var fredligt.
December 17, 2024
Kannas reminds me a lot of Adam Hines' Duncan The Wonder Dog. The art style and medium, the combination of drawings and photographs, the animals, and unfortunately also the animal cruelty. Kannas is poignant, not in a sentimental way, but sober, almost meandering. And impressive. Some parts are a bit confusing, and there's isn't much of a story, more fragments woven together by the spirit of something long lost. Beautiful. Dutch and English publishers are sleeping on this.
December 18, 2018
SA-kuvat täydensivät hienosti tarinaa.
October 17, 2023
Koskettava. En ole aiemmin erityisemmin lukenut sarjakuvaromaaneja. Kaunista kuvitusta, ja riipaisevia eläinten kohtalon kuvauksia jatkosodasta. Hieno tarina. Tuli mieleen ukin tarinat lehmien evakuoimisesta pikkupoikaporukalla Karjalasta.
March 21, 2024
Aj💔 brutalt och ärligt om flykt och krig med kvinnor, barn, djur och traumatiserade soldater i fokus. Blandat med arkivbilder från 1940-talets Karelen som fungerade som ständig påminnelse om att den tecknade berättelsen är allt annat än påhittad.
February 26, 2020
Blyertsteckningarna och fotona lyfter det i övrigt fragmentariska berättandet.
February 23, 2021
красиво. две параллельные истории — контуженного солдата и карельской девушки, пытающейся спасти всех своих коров в эвакуацию. очень классно использованы документальные материалы (фотографии). очень жалко теленка :(
May 29, 2025
Karmea tarina Kannaksen karjalaisten evakoista.
Minusta kirjan liha on nimenomaan siinä, että keskitytään evakoiden näkökulmaan sodasta. Karjan tärkeys nousee myös esille. Nuoren naisen ja erityisesti lehmien näkökulma sodan järisyttämään elämään on sellainen, jota ei tavallisesti näe. Se korostaa yleisesti sotien järjettömyyttä ja siviilien kokemaa tuskaa. Sodat ovat muutenkin aivan päätöntä puuhaa, mutta että lisäksi rankaista siviilejä tappamalla heitä ja tuhoamalla kotinsa?
Lyijykynä tekniikka sulautuu täydellisesti oikeisiin sota-arkiston valokuviin. Hanneriina Moisseinen piirtää samalla niin vauhdikkaasti, raa’asti ja silti niin herkästi. Paikoin abstraktikin ilmaisutapa toimii valtavan hyvänä tehokeinona tunnelman luomiseen. Ihailen hänen piirtotyyliään ja kuinka valtavan hyvin hän hallitsee välineensä. Hänen tyylissään on jotain mikä todella puhuttelee minua, jonka vuoksi tästä on tullut yksiä minulle vaikuttavimmista sarjakuvaromaaneista.
Minusta on harmillinen ratkaisu, ettei Karjalainen kulttuuri tullut erityisemmin esille kirjassa. Miksi ei nostaa esille Karjalaista identiteettiä enemmän tarinankerronnassa?
Kannaksen alueella on puhuttu kaakkoissuomen- uusikirkon- ja karjalanmurretta, joka ei tullut niin vahvana esille, kuin olisin toivonut. Murteet ja kielet on rikkaus ja minusta olisi voinut suoda enemmän luottoa lukijaan ja rohkeasti, vahvasti nojata murteisiin. Tosin olen kiitollinen kuitenkin siitä mitä kirjasta sain. Aina lämmittää lukea jotain murteella.
SIDE NOTE: Kirjaa lukiessani ihmettelin etteivät hahmo puhuneet karjalan kieltä. Yritin selvitellä onko Kannaksen alueella puhuttu karjalan kieltä, mutta ilmeisesti viipurin karjalan kielestä on ajan myötä (~1300luvulla) kehittynyt suomenkielen kaakkosimurteet. Olisin muuten harmitellut karjalan kielen puuttumista kirjasta, mutta karjalan kielen käyttö hahmoilla ei olisi ollut historiallisesti korrekti tuolle alueelle Karjalaa tuohon aikaan historiaa tämän tiedon perusteella. Mutta tämänkin informaation löytäminen oli hieman takkuista, joten kiinnostaisi kuulla joltakin jonka sukujuuret ulottuvat Karjalan Kannakselle, että mitä kieltä ja miten siellä on puhuttu ja oliko karjalainen identiteetti vahva kyseisellä alueella?
Tarina päättyy nykypäivän Pasilaan, rauhantalon nurkille. Rauhantalo rakennettiin 1915 Vemmeljoella Karjalassa, joka myöhemmin siirrettiin Pasilaan ja se on toiminnassa tänäkin päivänä. Kuten päähamo Maria, niin myös rauhantalo siirrettiin, evakuoitiin kotikonnuiltansa Karjalasta Pasilaan. Muodostuu kokonainen ympyrä tarinalle, tai pikemminkin puoliympyrä, sillä Karjalaiset kuten ei rauhantalokaan voi palata takaisin kotiinsa Karjalaan.
Kirja ei saa onnellista loppua, sillä sodissa ei sellaista ole. se jättää jälkeensä ikuiset traumat. Palkinto sodasta on se, että se on ohi.
Ehkä mun pitäis lukea jotain iloisempaa vaihteeksi nyt oon lukenut vain kauhistuttavia kirjoja sodista :’-D
Minusta kirjan liha on nimenomaan siinä, että keskitytään evakoiden näkökulmaan sodasta. Karjan tärkeys nousee myös esille. Nuoren naisen ja erityisesti lehmien näkökulma sodan järisyttämään elämään on sellainen, jota ei tavallisesti näe. Se korostaa yleisesti sotien järjettömyyttä ja siviilien kokemaa tuskaa. Sodat ovat muutenkin aivan päätöntä puuhaa, mutta että lisäksi rankaista siviilejä tappamalla heitä ja tuhoamalla kotinsa?
Lyijykynä tekniikka sulautuu täydellisesti oikeisiin sota-arkiston valokuviin. Hanneriina Moisseinen piirtää samalla niin vauhdikkaasti, raa’asti ja silti niin herkästi. Paikoin abstraktikin ilmaisutapa toimii valtavan hyvänä tehokeinona tunnelman luomiseen. Ihailen hänen piirtotyyliään ja kuinka valtavan hyvin hän hallitsee välineensä. Hänen tyylissään on jotain mikä todella puhuttelee minua, jonka vuoksi tästä on tullut yksiä minulle vaikuttavimmista sarjakuvaromaaneista.
Minusta on harmillinen ratkaisu, ettei Karjalainen kulttuuri tullut erityisemmin esille kirjassa. Miksi ei nostaa esille Karjalaista identiteettiä enemmän tarinankerronnassa?
Kannaksen alueella on puhuttu kaakkoissuomen- uusikirkon- ja karjalanmurretta, joka ei tullut niin vahvana esille, kuin olisin toivonut. Murteet ja kielet on rikkaus ja minusta olisi voinut suoda enemmän luottoa lukijaan ja rohkeasti, vahvasti nojata murteisiin. Tosin olen kiitollinen kuitenkin siitä mitä kirjasta sain. Aina lämmittää lukea jotain murteella.
SIDE NOTE: Kirjaa lukiessani ihmettelin etteivät hahmo puhuneet karjalan kieltä. Yritin selvitellä onko Kannaksen alueella puhuttu karjalan kieltä, mutta ilmeisesti viipurin karjalan kielestä on ajan myötä (~1300luvulla) kehittynyt suomenkielen kaakkosimurteet. Olisin muuten harmitellut karjalan kielen puuttumista kirjasta, mutta karjalan kielen käyttö hahmoilla ei olisi ollut historiallisesti korrekti tuolle alueelle Karjalaa tuohon aikaan historiaa tämän tiedon perusteella. Mutta tämänkin informaation löytäminen oli hieman takkuista, joten kiinnostaisi kuulla joltakin jonka sukujuuret ulottuvat Karjalan Kannakselle, että mitä kieltä ja miten siellä on puhuttu ja oliko karjalainen identiteetti vahva kyseisellä alueella?
Tarina päättyy nykypäivän Pasilaan, rauhantalon nurkille. Rauhantalo rakennettiin 1915 Vemmeljoella Karjalassa, joka myöhemmin siirrettiin Pasilaan ja se on toiminnassa tänäkin päivänä. Kuten päähamo Maria, niin myös rauhantalo siirrettiin, evakuoitiin kotikonnuiltansa Karjalasta Pasilaan. Muodostuu kokonainen ympyrä tarinalle, tai pikemminkin puoliympyrä, sillä Karjalaiset kuten ei rauhantalokaan voi palata takaisin kotiinsa Karjalaan.
Kirja ei saa onnellista loppua, sillä sodissa ei sellaista ole. se jättää jälkeensä ikuiset traumat. Palkinto sodasta on se, että se on ohi.
Ehkä mun pitäis lukea jotain iloisempaa vaihteeksi nyt oon lukenut vain kauhistuttavia kirjoja sodista :’-D
February 20, 2017
"Kyl meilt iha kaikki jäi."
Luin syvän liikutuksen vallassa aina alusta loppuun. Moisseinen onnistuu tarkentamaan hienosti yksityiskohtiin ja näyttämään niiden kautta koko Kannaksen. Tämä toi hyvin vahvasti mieleen oman mummoni evakkotarinat. Hieno, syvältä liikuttava sarjakuvateos Kannaksen evakoista ja sodan pirstomista kotikylistä kohtaloineen. Ja ne lehmät...! ❤
Luin syvän liikutuksen vallassa aina alusta loppuun. Moisseinen onnistuu tarkentamaan hienosti yksityiskohtiin ja näyttämään niiden kautta koko Kannaksen. Tämä toi hyvin vahvasti mieleen oman mummoni evakkotarinat. Hieno, syvältä liikuttava sarjakuvateos Kannaksen evakoista ja sodan pirstomista kotikylistä kohtaloineen. Ja ne lehmät...! ❤
March 21, 2018
Some People, by Wislawa Szymborska
Some people fleeing some other people.
In some country under the sun
and some clouds.
They leave behind some of their everything,
sown fields, some chickens, dogs,
mirrors in which fire now sees itself reflected.
On their backs are pitchers and bundles,
the emptier, the heavier from one day to the next.
Taking place stealthily is somebody's stopping,
and in the commotion, somebody's bread somebody's snatching
and a dead child somebody's shaking.
In front of them some still not the right way,
nor the bridge that should be
over a river strangely rosy.
Around them, some gunfire, at times closer, at times farther off,
and, above, a plane circling somewhat.
Some invisibility would come in handy,
some grayish stoniness,
or even better, non-being
for a little or a long while.
Something else is yet to happen, only where and what?
Someone will head toward them, only when and who,
in how many shapes and with what intentions?
Given a choice,
maybe he will choose not to be the enemy and
leave them with some kind of life.
Some people fleeing some other people.
In some country under the sun
and some clouds.
They leave behind some of their everything,
sown fields, some chickens, dogs,
mirrors in which fire now sees itself reflected.
On their backs are pitchers and bundles,
the emptier, the heavier from one day to the next.
Taking place stealthily is somebody's stopping,
and in the commotion, somebody's bread somebody's snatching
and a dead child somebody's shaking.
In front of them some still not the right way,
nor the bridge that should be
over a river strangely rosy.
Around them, some gunfire, at times closer, at times farther off,
and, above, a plane circling somewhat.
Some invisibility would come in handy,
some grayish stoniness,
or even better, non-being
for a little or a long while.
Something else is yet to happen, only where and what?
Someone will head toward them, only when and who,
in how many shapes and with what intentions?
Given a choice,
maybe he will choose not to be the enemy and
leave them with some kind of life.
July 23, 2016
Hieno teos, ei käy kieltäminen. Valokuvat lyijykynäruutujen välissä puhuivat melkein enemmän kuin itse tarina, joka oli tuttua historiaa yksilötasolla.
Pidän Moisseisen piirrosjäljestä, Isäkin oli vakuuttava, vaikka ensiselailulla jälki tuntuu usein raskaalta. Lehmät ja niiden kohtalo koskettivat jostain syystä eniten juuri tänään.
Pidän Moisseisen piirrosjäljestä, Isäkin oli vakuuttava, vaikka ensiselailulla jälki tuntuu usein raskaalta. Lehmät ja niiden kohtalo koskettivat jostain syystä eniten juuri tänään.
May 10, 2021
Upeaa lyijykynäjälkeä rinnastettu SA-kuviin Karjalan evakuoinnista. Mielenkiintoisella tavalla luon yhteyden WG Sebaldin Austerlitziin ja sen tapaan käyttää mustavalkoisia dokumentaarisia valokuvia, herättää tunteen ja nostaa muistiin meidän suomalaisten sisällä piilevän repressoidun muiston karjalaisten siviilien kohtalosta. Kovempaakin olisi kyllä kipukohtaa voinut painaa.
September 9, 2018
the pencil drawing is more powerful than representationally more correct photographs
December 17, 2023
Indringend, mooi en diep ontroerend.
♡
Haar zachte gebruik van grijs potlood wordt afgewisseld met foto's uit het archief van de Finse strijdkrachten, ze gaan naadloos in elkaar over en passen perfect bij het verhaal, ze geven kracht aan wat ze wil vertellen.
Voor een inkijkje:
https://www.instagram.com/p/C09L27FoTEm/
Over–
'Last year Moisseinen won Finland’s State Prize for Comic Art with Kannas (The Isthmus). Set in the summer of 1944, it recounts Finland’s loss to the Soviet Union of the southern Karelian Isthmus, along with Finland’s second largest city, following two wars in five years. In the aftermath, the entire population, around 400,000 people, was forced to relocate. Kannas is told mainly from the atypical viewpoints of a shellshocked, almost spectral Finnish deserter and a milkmaid determined to stay with her cow. For references, Moisseinen relied on archival photographs and 50 hours of recordings of evacuees’ experiences. “I also used these photos for building the script and reprinted several in the book as separate full-page panels between the drawn comics,” the artists says. “I wanted the photos to remind readers that although the story can be read as fiction, the bigger story behind this book actually happened. The people in the photographs are real.”'
Hanneriina Moisseinen (1978, Joensuu, Finland) maakt naast films ook graphic novels.
♡
Haar zachte gebruik van grijs potlood wordt afgewisseld met foto's uit het archief van de Finse strijdkrachten, ze gaan naadloos in elkaar over en passen perfect bij het verhaal, ze geven kracht aan wat ze wil vertellen.
'Ei tiedä sitä sijoa
kuhun kuolema tulevi
henki heikko katkiavi,
kun mie kuljen tien kotihin
tien rikoille riuahtanen
linnut syöpi minun lihani
korpit luuni korjoavat.
Vaan kun kuolisin kotihin,
ei linnut lihoja saisi,
korpit luita korjoaisi.'
–Kuta itketät, ikävä?
[oud gedicht van het Finse volk]
Voor een inkijkje:
https://www.instagram.com/p/C09L27FoTEm/
Over–
'Last year Moisseinen won Finland’s State Prize for Comic Art with Kannas (The Isthmus). Set in the summer of 1944, it recounts Finland’s loss to the Soviet Union of the southern Karelian Isthmus, along with Finland’s second largest city, following two wars in five years. In the aftermath, the entire population, around 400,000 people, was forced to relocate. Kannas is told mainly from the atypical viewpoints of a shellshocked, almost spectral Finnish deserter and a milkmaid determined to stay with her cow. For references, Moisseinen relied on archival photographs and 50 hours of recordings of evacuees’ experiences. “I also used these photos for building the script and reprinted several in the book as separate full-page panels between the drawn comics,” the artists says. “I wanted the photos to remind readers that although the story can be read as fiction, the bigger story behind this book actually happened. The people in the photographs are real.”'
Hanneriina Moisseinen (1978, Joensuu, Finland) maakt naast films ook graphic novels.
June 12, 2022
This book represented a touching story, and the elements work really well to portray a feeling. I love how Moisseinen switches between drawings and pictures in this book, as it gives a sense of realness that you wouldn’t get with just the drawings. I liked the fact that there was a soundtrack you could listen to when reading the book, and at some points it really added an atmosphere. Although sometimes it was really weirdly paced and it led me to skipping and playing back some parts of the soundtrack. Kinda confusing and it led me to drop that feeling that the book portrayed. I think the soundtrack had great potential and could’ve worked with let’s say, a sound when u should flip the page?
Otherwise great book, and a very touching story that I’m ashamed to not have known about until now. Beautiful art and greatly adapted to the story.
Otherwise great book, and a very touching story that I’m ashamed to not have known about until now. Beautiful art and greatly adapted to the story.
January 7, 2021
Tämä teos ei kuvaa niinkään sotaa, kuin sen merkitystä siviileille, jotka joutuivat jättämään kotinsa Karjalassa vuonna 1944. Luin kirjan kuunnellen samalla Spotifysta Eero Grundströmin sille säveltämää ja tarinan tunnelmaan hienosti sopivaa soundtrackia. Soundtrack on noin 45 minuuttia pitkä, sillä vaikka opus on yli 200 sivua pitkä, ei soundtrack juuri ehdi sen aikana toistua, sillä teoksessa on hyvin vähän tekstiä.
Osa kirjan tapahtumista -- arvatenkin ne karuimmat joita ei voi keksiä -- on otettu mukaan oikeista haastattelulähteistä. Mustavalkoisen piirrosten väliin on ripoteltu myös oikeita, mustavalkoisia valokuvia, jotka ovat epäilemättä inspiroineet tekijää.
Mielenkiintoinen kokemus.
Osa kirjan tapahtumista -- arvatenkin ne karuimmat joita ei voi keksiä -- on otettu mukaan oikeista haastattelulähteistä. Mustavalkoisen piirrosten väliin on ripoteltu myös oikeita, mustavalkoisia valokuvia, jotka ovat epäilemättä inspiroineet tekijää.
Mielenkiintoinen kokemus.
March 18, 2023
Kaunis ja hätkähdyttävä sarjakuvateos Kannaksesta ja sotaevakoista. Piirrostyyli on hyvin luonnosmaista ja lyijykynämäistä, jopa vähän epäselvän sotkuista. Se toisaalta sopii tarinaan ja sotatraumoihin, joita sarjakuva osittain käsittelee. Oikeat mustavalkovalokuvat elävöittävät tarinaa, tekevät siitä aidon tuntuisen. Sarjakuvassa on myös paljon lehmiä, mikä oli jotenkin kiva.
Suosittelen lukemaan!
Suosittelen lukemaan!
October 30, 2023
A unique graphic novel that cleverly juxtaposes archival photographs to handdrawn pages, illustrating brutal scenes from Finnish evacuation of the Karelian peninsula in the Winter war. I was particularly touched by the representation of the intimate relationships between villagers and their cow herds, cows who shared the trials of evacuation from the advancing Soviet troops. Would love to see this book translated to English.
December 31, 2024
Kannas kertoo sodasta tekijän sanoin naisten, lasten, tärähtäneiden ja eläinten näkökulmasta ja tekee sen koskettavasti yhdistämällä hienon piirosjäljen dokumenttikuviin evakkomatkalta, jotka tuovat inhimillisesti koskettavan näkökulman siihen mitä menetyksiä ja kärsimystä sota tuo siviileille. Kirjassa ei ole liikaa tarinaa ja retoriikkaa rakentamassa taas uusia sankarimyyttejä, vaan se on koskettavia tuokioita tuhon ja pakenemisen keskeltä.
January 29, 2022
Ett mörkt seriealbum som blandar seriestrippar med gamla krigsfotografier i en berättelse om att tvingas fly, men ändå aldrig riktigt lämna sin hemby.
Kretsar främst kring en mjölkpiga, vilket förfriskande nog är långt ifrån typiska heroiska krigshistorier ur mäns perspektiv.
Kretsar främst kring en mjölkpiga, vilket förfriskande nog är långt ifrån typiska heroiska krigshistorier ur mäns perspektiv.
September 2, 2018
very beautiful
September 16, 2018
Vahva tunnelma.
November 11, 2018
Kauniisti kuvitettu, hirveän koskettava teos.
Valokuvat olivat kerrassaan henkeäsalpaavia, ja harmillisesti tuntuivat välillä lähes jättävän piirroskuvat alleen. Kaunista kerrontaa!
Valokuvat olivat kerrassaan henkeäsalpaavia, ja harmillisesti tuntuivat välillä lähes jättävän piirroskuvat alleen. Kaunista kerrontaa!
Read
August 19, 2019Helmet-kirjallisuuspalkintofinalisti 2019.
February 9, 2020
Koskettava sarjakuva.
October 31, 2020
Vaikuttava lukukokemus. Yhdistelee taitavasti vanhoja valokuvia ja sarjakuvaa. Sarjakuvan tyyli sopii yhteen valokuviin ja valokuvien muokkaus on tehty erittäin taitavasti.
September 24, 2021
Koskettava. Upea lyijykynäkuvitus yhdistettynä arkistokuviin. Traaginen, raadollinen, (mustavalko-)elokuvallinen.
June 28, 2022
Kaunis, koskettava ja upea teos.
August 30, 2022
Järkyttävä.
Read
March 29, 2025Evakkomatkan tunnelmia kuvattu hienosti ja koskettavasti.
Displaying 1 - 30 of 39 reviews