Minä perustin uusnatsijärjestön: Suomen Vastarintaliikkeen ex-johtajan muistelmat

by Henrik Holappa

”Olen tuhlannut viimeiset 15 vuotta elämästäni uusnatsismille Suomessa ja ulkomailla. Olen lietsonut rotuvihaa ja kiihottanut kansanryhmiä vastaan.”

Jokaisen äärilikkeisiin vetoa tuntevan nuoren tulisi lukea tämä kirja. Entinen uusnatsijärjestön johtaja kertoo varoittavassa elämäntarinassaan, miten hän uhrasi 15 vuotta elämästään uusnatsismille Suomessa ja ulkomailla. Kirjassa Holappa ruoskii itseään avoimesti menneisyydestään. Hän myöntää toimineensa ”paholaismaisen aatteen uskollisena sanansaattajana”, mistä monet ovat joutuneet kärsimään. Holappa kertoo, miten äärioikeistolaisista järjestöistä irtautuminen on mahdollista.

Oulusta kotoisin oleva Esa Henrik Holappa alkoi 17-vuotiaana verkottua Saksan, Yhdysvaltojen ja Ruotsin uusnatsien kanssa tavoitteenaan uusnatsijärjestön perustaminen Suomeen. Se toteutui vuonna 2008, kun Suomen Vastarintaliike syntyi. Holapasta tuli järjestön johtaja.

Vuonna 2014 Holappa katui toimintaansa ja aloitti salaisen irtautumisen liikkeestä. Hän päätti kertoa sisäpiiritietonsa ja varoittavan tarinansa julkisuuteen.

Genres: Politics, Nonfiction, Audiobook, Finnish Literature, Memoir, Biography, Crime

201 pages, Hardcover

First published January 1, 2016

Reviews

[Ronja · Rating 4 out of 5]

Esa Henrik Holappa kertoo kirjassaan, kuinka hän kiinnostui natsismista ja miten hän monien vaiheiden kautta liittyi osaksi pohjoismaista uusnatsistista vastarintaliikettä. Lopuksi Holappa alkoi kuitenkin epäillä vakaumustaan ja erosi liikkeestä. Tämä kirja on hänen dokumenttinsa uusnatsijärjestöjen toiminnasta.

Kerronta on polveilevaa mutta johdonmukaista, eikä lukijan tarvitse tuntea mitenkään syvällisesti uusnatsismia ymmärtääkseen tekstiä. Kerronta linkittyy muutamien vuosien takaisin yleisesti tunnettuihin tapahtumiin, kuten mm. Pride-kulkuetta vastaan tehtyyn kaasuiskuun sekä Äärioikeisto Suomessa: Vastarintamiehiä ja metapolitiikkaa -kirjan julkaisutilaisuudessa tapahtuneeseen puukotukseen ja myöhemmin tapahtuneeseen Dan Koivulaakson pahoinpitelyyn. Holappa pohtii, miksi perussuomalaiset poliitikot esittävät kiinnostusta Suomen vastarintaliikettä kohtaan ja miksi Magneettimedia on julkisesti tukenut SVL:aa. Holappa viittaa myös vuonna 2015 alkaneeseen pakolaisvihamieliseen toimintaan.

Holappa kertoo olleensa vaikutteille altis ja hyväksyntää kaivannut nuori. Nyt kolmekymppisenä hän katuu tekojaan uusnatsien parissa ja pyytää niitä anteeksi. Holappa antautuu vaaralle alttiiksi kertoessaan asioita, joista hänen pitäisi järjestön sääntöjen mukaan vaieta. Holapan kirja kannattaa lukea, vaikka aihe ahdistaisi. Teos kertoo paljon Suomesta ja siitä, mitä maassamme tapahtuu - myös kulissien takana.

[Titus Hjelm · Rating 2 out of 5]

Aihe lupaa paljon ja kirjoittajalle tietenkin pisteet rohkeudesta paitsi jättää myrkyllinen ideologiansa, myös kirjoittaa siitä. Mutta... ehkä kirjoittajan varovaisuuden takia kirjasta on turha odottaa suuria paljastuksia tai kohujuttuja. Itse asiassa parasta antia on sen ymmärtäminen kuinka pienen piirin harrastus tämä oikeistovallankumous Suomessa on. Organisoitu ihmisten uhkailu ja väkivalta tulee tietenkin kitkeä sivistysvaltiosta, mutta samalla kirja muistuttaa siitä, että todellinen uhka yhteiskuntarauhalle ei ole parikymmentä natsia, vaan kaikki ne ihmiset jotkat 'tolkun' nimissä puolustavat näiden oikeutta vihapuheeseen ja väkivaltaan. Tyylillisesti kirja oli raskasta luettavaa. Lyhyet ja samanpituiset lauseet luovat tunnelman yhden pitkän listan lukemisesta. Mutta hyvä esimerkki siitä, että pelosta on mahdollisuus päästä eroon.

[Muikku · Rating 3 out of 5]

Tietopuolessa ei juuri yllätyksiä. Kiinnostavin osa oli se, miten kirjoittaja natsismiin ajautui, ja se miten järjestö vähitellen kasvoi.

[Timo · Rating 4 out of 5]

This book tells the story of Henrik Holappa who founded a neo-nazi organisation but abandoned the ideology after being a nazi for 15 years. He tells about his childhood in Oulu, northern Finland and how he got interested in nazism when he was a teenager. After getting disappointed with the local skinheads, he found connections with several notable names in various global white power organisations and even ended up in spending a few months in prison in the US before getting deported. He also tells about how he wanted to stay out of violence and fighting, having a couple of muslim friends and even dating a black woman without telling them his true identity. For me all of this sounded like a story that could happen to our close friends or family members, even when they seemingly have everything in order in their life. Radical ideologies destroy relationships with our loved ones and hurt people who need our help and support the most. There is a way out if you just want to walk through that door. Henrik Holappa found it and this book is a public apology of his actions in his former life.

[Ville · Rating 3 out of 5]

Pidin jostain syystä kerronnasta, se tuntui analyyttisemmalta kuin olin ehkä odottanut. Samalla kuitenkin myös vähän etäiseltä, monissa kohdissa tuntui kuin kirjoittaja olisi kerrannut muiden tekemisiä puhuessaan itsestään. Ehkä Vastarintaliikkeestä irtautuminen oli vieraannuttanut hänet menneestään niin paljon että se tuntui jo hänestä itsestäänkin etäiseltä, hankala sanoa. Toisaalta tuntui että tässä lähinnä toisteltiin nimiä, eikä oikeastaan missään kohdin menty kovinkaan syvällisesti syihin ja ytimiin. Mutta pidin tästä kyllä silti, ehkä tämä hieman auttoi hahmottamaan uusnatsien ajatusmaailmaa, vaikka enemmän tämä olikin yhden henkilön muistelo.

[Jussi · Rating 1 out of 5]

Muistelmiksi tarjoaa todella vähän tietoa kyseisen henkilön elämästä ja monia lukijaa kiinnostavia asioita ei avata tarpeeksi, kuten esimerkiksi miten rahoitti oman aktivisminsa. Kirjan kieli on heikkoa, väärinkirjoitettuja lauseita ja samojen sanojen toistoa. Mikäli nimien tarpeeton toisto poistettaisiin niin teos olisi varmaan vain sata sivua pitkä. Jännittävät tapahtumat voisivat pelastaa kirjan, mutta kaikesta paistaa läpi joko tapahtumien puute tai haluttomuus kirjoittaa oikeasti henkilökohtaisista asioista.

[Mikko · Rating 3 out of 5]

Holapan kuvaus matkastaan suomalaiseen äärioikeistoon ja sieltä pois on mielenkiintoinen kokonaisuus, jonka tuotantoarvoihin olisi voitu panostaa enemmän. Holappa kuvaa uusnatsiuransa teini-ikäisestä skinistä Suomen Vastarintaliikkeen ja myöhemmin Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen johtopaikoille ja myöhemmin ulos liikkeestä ja äärioikeistosta. Viimeisessä luvussa hän myös kertoo lyhyesti tarkempia tietoja ja käsityksiään PVL:stä, sen ideologiasta ja kehityksestä.

Teos ei sukella kovin syvään analyysiin Holapan tai muiden uusnatsien radikalisoitumiseen johtaneista syistä. Teoksen tyylilaji on kuitenkin ensi sijassa omakohtaisten kokemusten kertominen ja kertaaminen. Tämä näkökulma kirjassa toimii ja se sisältää myös paljon tietoa ääriliikkeistä yleensä ja kotimaisesta äärioikeistosta erityisesti kiinnostuneelle lukijalle.

Teos olisi kaivannut parempaa toimittamista. Muutamat kohdat toistuvat ja joitakin asioita tuodaan esiin niitä selittämättä. Teoksen kronologiaa on myös hieman vaikea seurata eräissä vaiheissa, joissa Holappa oleili ulkomailla ja SVL/PVL jatkoi kehitystään Suomessa. Tästä vastuullisena voi pitää kustantajaa, ei kirjailijaa.

[Susa · Rating 3 out of 5]

Kirja kyllä valottaa äärioikeiston sekavuutta ja järjestäytymisen sattumanvaraisuutta, mutta samanaikaista väkivallan mahdollisuutta.
Kirjan nimi kuvastaa kuitenkin osin Holapan tarinaa: kirja on nimetty sen mukaan, että hän olisi perustanyt järjestön, vaikka lopulta hän oli sen nimellinen johtaja jonkin aikaa. Samaan tapaan on paikoin hankala hahmottaa, miten hänen ajattelutapansa muodostoi ja myöhemmin kehittyi toiseen suuntaan, sillä paikoin tekstistä puuttuu jokin läheisyys omista tunteista. Ymmärrän kuitenkin, että siihen voi olla monta hyvää syytä.

Kirja oli julkaisemisen ja lukemisen arvoinen, mutta kaunokirjallisena ja ajatusmaailmaa luotaavana teoksena se olisi voinut hyötyä vielä pidemmästä kypsyttelyajasta.

[Jukka Häkkinen · Rating 2 out of 5]

Kirjassa Henrik Holappa kertoo kokemuksistaan äärioikeiston parissa. Kirjan kiinnostavinta antia ovat kuvaukset järjestöjen toiminnasta, ideaologisesta sekavuudesta ja lopulta hyvin pienistä jäsenmääristä. En esimerkiksi aikaisemmin tiennyt, että äärioikeiston sisällä on noinkin suuria ideologisia eroja ja linjariitoja. Kirjan kerronta on paikoitellen hiukan tönkköä, mutta toisaalta siitä tulee tunne, että kertoja kertoo asiasta omalla äänellään. Jäin myös kaipailemaan itsereflektiota, moneen otteeseen päätösten taustat jäivät epäselviksi. Tästä huolimatta kiinnostava ja lukemisen arvoinen kirja.

[Pekka Mukkala · Rating 3 out of 5]

Henrik Holopan teos kertoo oululaisen pojan tien Suomen vastarintaliikkeen johtoon ja kansainvälisen natsiliikkeen sisäpiireihin. Puutteistaa huolimatta kirja antaa aika hyvän kuvan siitä, miten nämä liikkeet toimivat. Yhteistä niille ovat keskinäiset riidat, ideologiset erimielisyydet ja jäsenistön vähäisyys. Suomalainen kansallissosialismi ei koskaan ole ollut suurten kansanjoukkojen liike ja myös siitä tämä kirja on hyvä todiste, sillä vastarintaliikkeessä on muutama kymmenen aktiivia. Vähäisestä jäsenmäärästään huolimatta he saavat osakseen melkoisesti palstamillimetrejä. Pisteet 6,5/10.

[Jesse · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen ja avoin kertomus siitä, miten pieni, historiasta kiinnostunut poika ajautui eri vaiheiden kautta yhä vain syvemmälle uusnatsismin ytimeen. Kirjassa kerrotaan kaunistelematta, mutta myös dramatisoimatta uusnatsien toiminnasta, ajoittain jopa niin että lukijalle tulee vähän paha olo.

Itselleni tuli pienoisena yllätyksenä, miten pienistä, mutta aktiivisista liikkeistä on esim. Suomessa loppujen lopuksi kysymys.

Avoimuudellaan erittäin silmiä avaava ja ravisteleva teos, joka onnistuu mielestäni tarkastelemaan ilmiötä melko objektiivisesti ja puolueettomasti.

[Pinja · Rating 3 out of 5]

Ois ollu ainakin mulle parempi kirja jos Holappa ei ois kirjottanu nimenomaan omasta perspektiivistään, vaan enemmän objektiivisesta kulmasta, koska mun mielestä tästä tuli vaan sekava sepustus hänen elämästään, joka ei paneutunut yhteenkään kiinnostavaan yksityiskohtaan vaan jaaritteli epämääräisesti menemään. Tuntuu, että oikein millekkään ei annettu sille kuuluvaa painoa, lukemisen jälkeen mulla on vaan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, ja kirjoitustyyli vaikuttaa jotenkin siltä, että Holappa ei edes tunnista tekojensa vakavuutta.

[Vilma · Rating 3 out of 5]

Kirja valoitti oikein mielenkiintoisella tavalla uusnatsijärjestöä ja sen toimintaan osallistuneita henkilöitä. Avasi sellaista maailmaa jota on vaikea käsittää ulkoapäin (enkä kyllä kirjan luettanuakiaan täysin ymmärrä toimintaa). Olisin kaivannut jotain syvällisempää analyysiä siitä miksi tällaisia järjestöjä syntyy ja miten niitä voisi ehkäistä. Rohkea teos.

[Jonas Mustonen · Rating 4 out of 5]

Melko koruton teos Holopan radikalisoitumisesta ja siitä kunka hän löysi tiensä ulos uusnatsipiireistä. Itselleni jäi, en tiedä miksi mutta jotenkin sellainen kuva että hän olisi melkein kuin ajelehtinut uusnatsiksi ja ajelehtinut pois. Mistään myrskyisten mielenliikeiden miehestä ei vaikuta olevan kyse.

[Olli · Rating 2 out of 5]

Ei varsin kaunokirjallinen mestariteos, mutta sinänsä mielenkiintoinen tarina siitä miten ihminen koukuttuu erilaisiin ääriliikkeisiin tai lahkoihin. Tässä onneksi on myös kasvutarinaa siitä, miten kuvioista voi päästä irti.

[Henna · Rating 4 out of 5]

Todella kiinnostava aihe, rakenne hieman sekava, varsinkin loppua kohden. Lisäksi minua olisi kiinnostanut kuulla enemmän perheen/ vaihtuvien tyttöystävien suhtautumisesta Holapan natsipuuhiin.

[Emma Eevantytär · Rating 3 out of 5]

3,5

Vain raapaisu, mutta tärkeä se on raapaisukin.

[Jaana V · Rating 3 out of 5]

Rehellinen, koruttoman toteava ja tiivis tositarina siitä, kuinka tavallinen historiasta kiinnostunut poika ajautuu syvälle uusnatsistisen ja äärioikeistolaisen liikkeen sydämeen. -Ja alkaa lopulta pyristellä sieltä pois tajuttuaan aatteensa ja toimintansa sietämättömyyden ja kestämättömyyden.

Rohkea ja tärkeä veto kirjoittajalta.
(Harmi, että kirjaan oli jäänyt suhteellisen paljon kirjoitusvirheitä. Yksi oikolukukierros vielä olisi tehnyt hyvää.)

[Outi · Rating 3 out of 5]

Holapan kirja oli mielenkiintoinen lähinnä siinä, kuinka radikalismiin voi luisua. Aika uusnatsina/kansallissosialistina näyttäytyikin kirjan mukaan rasittavana säätämisenä ja valtataisteluna. Kirjaa oli vähän raskasta lukea kun siirryttiin aikaan kun Holapasta tuli "ammattinatsi", koska teksti oli lähinnä luettelointia ja muistelua matkoista ja tapaamisista. Jäin vähän kaipaamaan pohdintaa siitä, miten esimerkiksi ihminen kehittää uskomuksen, ettei holokaustia tapahtunut, vaan keskitysleireillä juutalaiset kuolivat tauteihin. Holappa kun kertoo syvästä juutalaisvihastaan, mutta kirjoittaa myös lauseen "en ollut koskaan tavannut juutalaista.".

Vastarintaliikkeestä niin Ruotsissa kuin Suomessakaan ei saa kovinkaan järjestäytynyttä kuvaa, vaikka tavoitteet ja aktivismi ovatkin näennäisesti kunnossa. Liikkeestä jää tavallaan se kuva, että vallankumous ei vaikuta olevan lähellä, mutta väkivaltaiset välikohtaukset jatkuvat.

Yksi tähti siitä, että tuotakin (ajankohtaista) maailmaa avataan ja kirjassa ainakin pyritään avoimuuteen ja rehellisyyteen.

[Marjut · Rating 3 out of 5]

Erittäin pintapuolinen raapaisu mielenkiintoisesta aiheesta.

[Karri · Rating 3 out of 5]

Ainoa osa kirjasta, mikä on jäänyt mieleen on, kun Holappa piilottelee jotain natsia kämpässään ja sekaan sotkeutuu virkavalta, johtaen tilanteeseen, jota voi vain kuvailla toimintaelokuvamaiseksi. Onkohan se fiktiota vai puhdasta faktaa? En tiedä kuinka värittynyt kuva minulla kuitenkin on kohtauksesta, kun lukemisesta on monta vuotta jo aikaa. Hurjaa.
Kirja muutenkin vaikutti muistaakseni aika sekavalta ja kuumehouruiselta.

[Antti Rautiainen · Rating 3 out of 5]

Viihdyttävä hämmästyttävän ihmisen omaelämänkerta.

Johtopäätöksenä vaikutelma, ettei ihmisellä ole mitään ennaltamäärättyä sosiaalista roolia, eikä välttämättä edes luonnetta. Sama henkilö (Esa Holappa) voi osoittaa suurta itsenäisyyttä kaikista sukulaisista ja ystävistä, perustaen Suomen vihatuimman järjestön, ja päätyä harhaisen natsijohtajan palkattomaksi au-pairiksi Yhdysvaltoihin. Ilmeisesti ihmisten sosiaaliset roolit riippuvat enemmän sattumasta kun jostain luonteenpiirteistä.

[Viena · Rating 2 out of 5]

Kelpo kirja vaikeasta aiheesta, mutta kirjallinen anti on hakusessa. Hyppivä aikajana ja vaikeasti ilmaistu kieli tekevät lukemisesta välillä haastavaa. Faktapuolen anniltaan kirja on kuitenkin kolmen tähden arvoinen. Propsit kirjoittajan rehelliselle vastuunkannolle ja tilitykselle, jossa paljastaa järjestön todellisen säälittävyyden ja uhittelun.

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen ja helposti lähestyttävä kirja. Todella yllättävää että tällainen kirja tulee ja vähän jäin pohtimaan onko tämä kirjoittajan mielenilmaus myös kaikelle menneelle tuoda esille varmasti ne huonotkin puolet. Toivottavasti tämä kirja ei aiheuta lisää pahaa vaan hyvää ja avaa silmiä.

[Joanna · Rating 3 out of 5]

Kiinnostavaa luettavaa erityisesti, kun juuri kirjan lopetettuani Iltalehden uutisotsikko kertoo "Tällainen on Vastarintaliike". Tällainen se on.

[Tinker · Rating 2 out of 5]

Helmet-lukuhaaste 2019 - Kohta 23: Kirjan nimessä on jokin maa

Kiinnostava, joskin aika monotoninen, selostus natsiaatteen löytämisestä ja hylkäämisestä.