Surujenkerääjä

by Katja Kettu

Rujonkaunis sukusaaga.

Surujenkerääjällä on kaksi tehtävää: palauttaa sukunsa nimi ja heittää surunsa Aurajokeen. Aseenaan nuorella naisella on mustaa valkoisella, kilpenään vuosien varrella keräämänsä kivet, kokoelma suruja. Matkallaan pohjoisesta etelään Surujenkerääjä marssittaa näyttämölle niin omat kuin kovia kokeneen ja kunniatta jääneen sukunsa vaiheet – lämmöllä ja rakkaudella, ketään säästämättä.
Katja Ketun esikoiseteos on Tiiliskivi-palkinnon saanut tarina kostosta ja vastuusta; siitä, miten tässä maailmassa lakataan murehtimasta turhia.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Audiobook

265 pages, Paperback

First published August 24, 2005

Reviews

[Laura · Rating 3 out of 5]

Tuttua, vimmaista Kettua jo esikoisesta alkaen. Luin odotellessa syksyllä ilmestyvää uutuutta, nautin alusta, mutta voima ei jaksanut kantaa oikein tarinaa loppuun saakka. Tekstit olisivat toimineet todennäköisesti novelleina paremmin, parhaimmillaan tämäkin sisälsi erityisen laadukkaita ja taitavia kohtia, mutta kokonaisuus oli hieman epätasainen. Onneksi uudempi Kettu on ollut siinäkin jo taidokkaampaa.

[S · Rating 2 out of 5]

A book that seems fascinating and confusing at the same time. I found this better than Faulkner's Sound and Fury (the book this reminded me of the most) and I enjoyed discovering bit by bit what the novel was actually about. The writing was beautiful, rough but poetic at the same time, and I admire the way this book was written.

However. Modernistic novels tend to be confusing with their time and POV jumps and this book was no exception on that account: in the end especially, after having been introduced to a great number of characters, I was overwhelmed by the netting of story and the identities of these characters. I know there were great realization moments hidden in there especially towards the end, but I'm afraid I was too tangled up with the characters to get the most out of them.

So instead of three or even four stars I have to give this only two: I enjoyed the novel alright, but I spend too much time wondering the connections between the characters to fully taste the full flavour of the story. I'd recommend this to those who don't mind time jumps or figuring out the big nets that connect the characters to each other.

[Suketus]

Raju ja rujo. Ketun esikoisromaani vie erikoisen suvun ja sen nuorimman naisen tarinaan. Hieman tempoileva, ainakin anteeksipyytelemätön. Ei vielä niin vimmainen kuin seuraavat Ketun romaanit, mutta paljon, paljon tässäkin on.

[Ritva Strengell · Rating 1 out of 5]

Ikävä kyllä en jaksa lukea tällaista kielenkäyttöä! 60 sivua ja jätin.

[Minuna · Rating 2 out of 5]

Odotin surujenkerääjältä jotain mullistavaa, kuinka hän kantaisi saalistaan ja kesyttäisi sen, mutta tarina kertoikin surujen synnyistä vapauttamisen sijaa niin turruttavasti rypien ja ryypiskellen, että ahisti lukiessa ja ahistaa varmaan vielä viikonkin.

[Jenni · Rating 3 out of 5]

Takakansi kuvailee teosta sanoilla "rujon kaunis", mikä pitää mielestäni hyvin paikkansa. Karuja ja tylyjä ihmiskohtaloita kudotaan kieleen, joka ei ole erityisen koristeellista, mutta yksinkertaisella tavalla kaunista. Kokonaisuus on sirpaleinen, kertomus ei etene kronologisessa järjestyksessä ja tapahtumat sekä niiden merkitys syvenevt vasta vähitellen kirjan edetessä. Samoin syvenee päähenkiön hahmo ja teoksen sirpaleinen rakenne sekä sen kieli tukevat kuvaa päähenkilön luontesta ja horjuvasta mielenterveydestä. Alussa teos ei oikein tahtonut pitää otteessaan, mutta lukemisen edetessä huomasin kiintyväni päähenkilöön sekä hänen sukunsa tarinaan yhä enemmän ja enemmän.

Tähtien määrässä tämä on hyvin vahva kolmonen, tai kolme ja puoli, jos sellaisen voisi merkitä.

[BooksAndFrogs (Mervi) · Rating 3 out of 5]

"En oikein muista, miten tulin alkaneeksi surujen keräämisen. Ennen minua on ehtinyt kulua monta elämää loppuun, monta sukupolvea on vaipunut murheisiinsa, eikä minua olisi ilman heitä. Muistini alku on valkoista maitousvaa, josta silloin tällöin pulpahtaa jalka, tutut kasvot tai voivat ne olla tuntemattomatkin. Pulpahtaa säie tai juuri, jonka tiedän johtavan jonnekin kauas ennen minun syntymääni. Tavoittelevan kaiken ehdotonta alkua."

Jotenkin mahtavaa huomata, että Kettu on löytänyt oman äänensä jo esikoisteoksessaan. Ketun kieli on värikästä ja tunnistettavaa kaikkine eritteineen ja sukupuolisuuksineen. Painava romaani taakkasiirtymästä ja kaikesta siitä pahasta, mitä se voi pahimmillaan tuoda sukunsa viimeisen elämään. Ei ihme, että tämä on huomioitu Tiiliskivi-palkinnolla.

[Aino · Rating 4 out of 5]

Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että vasta nyt olen lukenut ensimmäisen Kettuni! Hyvin kuitenkin alkoi tutustuminen: Voihan huttuskehveli ja kumpparilälly, mikä sanomisen lahja on Ketulla!

Tämä romaani on lukijalleen monipuolisesti antoisa, sillä se voisi toimia miltei pelkästään rikkaan kielensä varassa. Päälle tulee kuitenkin hieno tarina omien juuriensa etsimisestä ja omanlaisesta suvusta. Päähenkilö konkretisoi surunsa kiviin, joista muodostuukin painava taakka.

[Milla · Rating 3 out of 5]

Pidän Ketun kirjoitustavasta, mutta enemmän olen pitänyt muista hänen teoksistaan. Tässä oli hienosti kuvattu sukupolvien läpi kertyvää taakkaa, ja sellaista jokaisen tuntemaa suomalaista ahdistusta. Paljon olen lukenut viime aikoina dekkareita, ja tämä oli piristävää vaihtelua niihin!

[Helena · Rating 3 out of 5]

Rehevä ja ronski kielenkäyttö sekä monet yksittäiset elävät ilmaisut olivat mieleeni, mutta kokonaisuutena tämä ei sittenkään napannut. Henkilöistä menin sekaisin, vaikka se ei sinänsä ehkä haitannut, jos tarkoitus oli saada kuva surujenkerääjän lähtökohdista ja sukujuurista?

[Hanna · Rating 2 out of 5]

Tämä ei vaan ollut yhtään miun tyylinen kirja. Vähän väkisin piti lukea, en oikein päässyt kunnolla sisään tarinaan.

[Pihla · Rating 2 out of 5]

"Rujonkaunis sukusaaga" Rujo ainakin, mutta kauneus jäi nyt vähän pimentoon.

[minnajee · Rating 3 out of 5]

Ei mikään Ketun paras, mutta kyllä se ominainen ääni tässä kuuluu. Se tekee tästä keskivertoa kiinnostavamman.

[Tapani Aulu · Rating 3 out of 5]

Värikkäitä, rumiakin novellea (kyllä, tää oli mun mielestä novellikokoelma), joissa riitti uskottavia ja uskomattomia käänteitä. Ei erityisesti omaan makuun, mutta tykkään Ketun tekstistä paljon.

[Minna Hyväri]

Lukupiirikirja (Singapore) 16.5.2019.

Lukupiiri on pitänyt aiemmista Katja Ketun kirjoista. Tämänkin kieli sai kiitosta, mutta juoni todettiin sirpaleiseksi.

[Anna Kuusela · Rating 3 out of 5]

En oikein saanut selvää oliko tämä lintu vai kala. Toisaalta kieli on eläväistä ja oivaltavaakin (vaikka vähemmilläkin eritteiden kuvailuilla olisi pärjätty), sekä yksittäiset kertomukset suuren suvun jäsenistä herkullisia ja hauskoja, mutta mitä sitten? Mitä tässä yritetään sanoa, mihin ollaan menossa? Päämäärättömyys ei haittaisi ellei tulisi sellaista fiilistä että se on tahatonta. Kokemus jäi haljuksi. Tosin pisteet siitä että teki kuitenkin mieli kirjoittaa edes jonkinlainen arvostelu.

[Alma Jylhä · Rating 2 out of 5]

Juodaan teetä, tunnen tarvitsevani sitä. Oraalitoiminnot helpottavat elämän pienissä vinoutumissa.
s. 89

Jossakin ihmisen täytyy olla, vaikka eksyksissä sitten.
s. 107

Jotta suhdetta voisi kutsua suhteeksi, täytyy siinä olla kaksi osapuolta. Yksinäisyys ei ole yksinäisyyttä ilman jonkun puuttumista.
s. 172

[Tuisku · Rating 5 out of 5]

Neljästä viiteen tähteen toisella lukukerralla.