Villieläimiä

by Aura Nurmi

Kertomus vanhempien vastuuttomuudesta, sen seurauksista. Lapsista köyhässä lähiössä, jotka kasvoivat vanhempiaan viisaammiksi.

Aura Nurmi on tehnyt pioneerityötä suomalaisen uuden polven lavarunouden parissa. Hän on päätoimittanut Nuoren Voiman esiintyvää runoutta käsittelevän numeron, ja hänen tekstejään on julkaistu useissa lehdissä ja verkkoalustoilla. Hän on myös runoyhdistys Helsinki Poetry Connectionin puheenjohtaja. Villieläimiä on hänen esikoisteoksensa.

Genres: Poetry, Finnish Literature

64 pages, Paperback

First published January 1, 2016

Reviews

[Leeni]

Ei varmaan tarvitse enää kertoa, etten oikein koe itseäni runoihmiseksi. Siitä huolimatta olen huomannut, että kyllä maailmassa on runoutta, joka puhuttelee minuakin. Esikoisteoksessaan Aura Nurmi kuvaa lapsuutta köyhässä lähiössä. Aihe on tuttu Leijonapatsaita -teoksesta, mutta muutenkin se tuntuu olevan entistäkin relevantimpi ja useammin esillä. Viiltävän tarkkoja yksityiskohtia, mutta kuitenkin reippaasti tulkinnanvaraa. Tykkäsin kovasti!

[Ella]

Hieno ja hurja!

[Juuso]

En osaa sanoa onko ongelma teoksessa vai minun osaamattomuudessa lukea runoutta, mutta jotenkin teos ei toiminut ollenkaan. Runot eivät varsinaisesti olleet erityisen rumia, mutta ei niissä mitään erityisen kaunistakaan punaista lankaa tuntunut itselleni löytyvän. Runot jäivät todella irrallisiksi toisistaan.

[Ville Verkkapuro]

Aura Nurmi is the best and we should project her with all costs. This is such a wonderful collection of poetry of a world I know a thing or two about, I guess.
Lower class, White Trash, high and low, Vilja Eerika, kids and generations and everything, everything.
I think often that poetry is, to me, about understanding deeply part of it and part of it going over my head completely, the balance is hard to find but this fits that perfectly.

[Spidermonkey]

Nyt alkaa ehkä olemaan jo pientä runoähkyä, kun olen lukenut niin monia runoteoksia ihan vähän ajan sisällä ja peräkkäin. Ehkä siksi tämä Aura Nurmen teos ei oikein lähtenyt. Siis ihan kiinnostava tämä oli, mutta luultavasti ei jää vuosikausiksi mieleen vainlamaan. Nurmen kirjoitustyylissä oli tosin jotain, mistä pidin.

P. S. Kirjan kansi on kyllä nätti.

[Perttu Saraniva]

Nykyrunoutta, realismia. Joitakin se miellyttää, toisia taas ällötttää. Pidän enemmän imaginäärisistä runoista ja loppuriimeistä. Toki jonkin verran samaistuin sukupolvikokemukseen. Ei kaikista parasta runoutta mitä olen lukenut, ehkä hieman yliarvostettu.

[Heidi]

3 jokin tärkeä, suruisa ja tosi tässä kondensoituu ainutlaatuisesti

[Kaisla Kuu]

Ihan supertärkeä. Tää sanoitti asioita, joita oon itsekin halunnut sanoittaa omasta elämästäni, ja teki sen todella kauniisti. Huh.

[T]

Laatua

[Olga Eleonora]

Viisi tähteä koska: Aura Nurmen runot yksinkertaisesti tuntuivat läheisiltä ja iskivät niin sanotusti luihin ja ytimiin aiheuttaen vastustamattoman himon kirjoittaa itsekin. Tunnistan näistä runoista itseni ja lapsuuteni, mutta väittäisin silti, että näissä runoissa on voimaa, kauneutta ja rehellisyyttä silloinkin, kun lukija ei niihin henkilökohtaisesti samaistu.

[Elina]

Tämä on helposti lähestyttävä runoteos, joka kertoo tarinoita lähiölapsuudesta 1990-luvun Helsingissä. Vanhemmat hukkuvat ongelmiinsa ja lapset selviytyvät miten parhaiten taitavat. Ulkopuoliset liian usein sulkevat silmänsä.

Nurmi on kirjoittanut vaikuttavia, tunteisiin käyviä tekstejä, joissa pienet yksityiskohdat nousevat merkitseviksi. Runot onnistuvat aiheestaan huolimatta täysin välttämään pateettisen säälipisteiden kalastelun. Sen sijaan niiden kieli on rehellistä ja tarkkaa.

[Outi]

Mielenkiintoinen kuvaus 90-luvun lähiölapsuudesta. Runoihin oli helppo päästä sisään, mutta niissä oli silti ihailtavasti teemaan sopivaa mystiikkaa.