”Oli merkillistä, että orava oli sallinut minun tutkia sitä panematta lainkaan vastan. Hellitin vähän otettani sen hennosta ruumiista – ja siinä silmänräpäyksessä se väännähti kädessäni, käänsi silkkistä päätään ja puraisi suoraan hansikkaan läpi sormeeni.”Jalkansa katkaissut Kurre oli tuotu pahvilaatikossa eläinlääkärin vastaanoton ovelle. Se on yksi niistä lukuisista villieläinpotilaista, jotka saavat Hughin lopettamaan metsästyksen – ristiriita hoitamisen ja tappamisen välillä käy hänelle kestämättömäksi. Hugh on nyt muuttanut asumaan keskelle kylää, ja hänen potilaskuntansa koostuu karjan ohella entistä enemmän kylläisten lemmikeistä. Koiria on jos jonkin rotuisia ja luonteisia. Krikettiä pelaava corgi tulee vastaanotolle silmä mustan, ja tanskandoggi Nero antaa tutkia suuvammaansa vain kun tohtori vetää päähänsä koiran isännän vanhan lentäjänlakin. Hughun omaan ruokakuntaa kuuluu ihmisten lisäksi kettuterrieri Rapsu ja komea punaturkkinen Tumppi-kissa, joka kulkee omia teitään, mutta tietää missä saa avun elon taistoissa hankittuihin haavoihin.
Okay, so this was a book I picked up from my hotel lobby in Goa, hoping it would be something like the works of P.G. Wodehouse, instead it turned out to be the hijinks of a bumbling fool acting as a vet in a village being a know it all, when in fact he doesn't know-it-all. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ The premise seems funny enough right? Well, it ain't. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ So, if you run into this one at your hotel's lobby, stay away.
Does it matter if I read it via 'Reader's Digest'? It was the book section selection for May 1991 (I think). Regardless, I loved reading about Hugh and his adventures with the locals. One of his earliest anecdotes, a bull in a car accident, sticks in my mind to this day. A wonderful book I'd love to read again.