我城

by 西西, Xi Xi

In traditional Chinese

Genres: Fiction, Literature, Chinese Literature, China, German Literature, Asian Literature, Novels

265 pages, Paperback

First published January 1, 1994

About the author

西西（1938年10月7日－），原名張彥，又名張愛倫，香港作家、編輯，生於上海，祖籍廣東省中山縣，小學畢業於上海，1950年定居香港，就讀於協恩中學，初中時在中文部，中四後轉入英文部。同時並開始投稿香港的報刊、雜誌，曾作短篇小說《瑪利亞》，獲《中國學生周報》徵文比賽小說組第一名。[1]其後畢業於葛量洪教育學院，曾任教師工作，任教於官立小學。對於詩、小說、散文、童話均有涉獵。她勇於嘗試新寫作風格，寫作手法涉獵之廣，敘述手法之細膩，是當前華文作家中的佼佼者。

西西的筆名，據她本人所述，乃象形文字，「西」是一個穿著裙子的女孩子兩隻腳站在地上的一個四方格子裡，「西西」就是跳飛機的意思，這是她小時候喜歡玩的一種遊戲。

English version, see Xi Xi

Reviews

[Andy Kong · Rating 2 out of 5]

唉唔識欣賞，西西用細路仔嘅語氣審視香港，令我諗起安妮日記嗰種咿咿哦哦，唯一唔同嘅係安妮係一個有血有肉嘅真實人物，而西西筆下嘅細路(or佢嘅行文)童真到超現實，實際上應該唔會搵到一個咁純真嘅香港細路。本小說嘅故事性好弱，與其話佢係小說不如話係散文結集，睇返佢係七十年代喺快報連載，就覺得當年啲讀者好文藝。

[Ville Verkkapuro]

Hong Kong has been a magical place for me, a dreamy, vibrant and a perpetual motion machine, belonging to the east and the west, being the hub and the harbour, being a romantic setting for films and fighting and being the home of the giant buddha statue. It's been magical in my dreams, the nights and the neon lights, the towering buildings and shiny ducks in the windows of restaurants. But when visiting Hong Kong for real, it has changed into something even more magical; the scent of Nathan Road and the ambience of Kowloon, the rugged dirt of the Chungking Mansions and peaceful, electric serenity of the shore of Hong Kong island by night. The warm hum of the city from Victoria Peak and the gentle energy of it all. I have a deep craving to get to the heart of the city and the true Hong Kong experience and that's why I started this book with deep intrigue, only to be slightly disappointed but maybe more so positively surprised as this was closer to Naiv, Super by Erlend Loe. There were some hints of the Hong Kong way of life for sure and maybe it was on all of the pages, but I would love more clear visions. But it was wonderful, cute and interesting, for sure. An adventure, always on the move and quirky and clever and w i d e.

[KaHo.Sss · Rating 5 out of 5]

了解香港七十年代本土主義、身份認同的一本小說

去或留？城藉 國藉？當時社會狀況
香港人不再是過客、難民心態

[Fridzd · Rating 4 out of 5]

Ah tää oli viehättävästi kirjoitettu ja söpö! Tekis mieli käydä Hongkongissa tai sit lähteä Kulkijan tavoin merille ja käydä maailman jokaisessa maassa!

[Yannie · Rating 4 out of 5]

Not an easy book to read. I enjoyed the latter half of the book, but it took a while to get used to her surreal and child-like narrating style. Made me think of what Chinese to write in, though. Her Chinese is a cross between dialogue Cantonese and written Chinese, which felt a little out of place to me sometimes. It's difficult to publish a book purely in dialogue Cantonese though, it'll look pretty cheap and uneducated. But written Chinese does not encapsulate how Hongkongers talk and think at all.

[The Blue Cave · Rating 4 out of 5]

If you're looking for a coherent narrative, you won't find it here. But if you're looking for the heart of (Chinese) Hong Kong, this is the book.

[Owen Chan · Rating 4 out of 5]

視點不斷轉移，描述幾個角色在七十年代我城的生活故事。經過四十多年，我城的問題有增無減，但書中提出的其中一個問題－－我城的身份認同問題，似乎已經找到了比以往更加確實的答案。

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Hongkongilainen kirjailija Cheung Yin 張彥 (1937–2022) käytti taiteilijanimeä Xi Xi 西西. Shanghaissa syntynyt Xi Xi aloitti kirjallisen uransa jo 1950-luvulla, jolloin julkaistiin hänen ensimmäinen runonsa. Xi Xin kirjallinen tuotanto oli laaja: kolumneja, runoja, novelleja, esseitä, satuja, kritiikkejä ja käsikirjoituksia. Vuonna 1979 ilmestynyt Minun kaupunkini julkaistiin alunperin jatkokertomuksena Hong Kong Express -lehdessä vuonna 1975. Kirja on sittemmin noussut korkeaan arvoon hongkongilaisen kirjallisuuden klassikkona ja pääsi muun muassa Yazhou Zhoukan -lehden sadan parhaan 1900-luvun kiinalaisen romaanin listalle.

Minun kaupunkini kuvaa siis Hong Kongia 1970-luvulla. Kirjan päähenkilönä on Omppu, joka muuttaa kirjan alussa äitinsä Sausaun ja siskonsa Letin kanssa Keinuhevosentielle talon yläkertaan; alakerta kuuluu ovenvartijalle. Heti ensimmäisen luvun loppupuolella näkökulma laajenee kuvaamaan runsaslukuista väkijoukkoa, joka on kokoontunut nurmelle jossain – asia ei liity varsinaisesti mitenkään Omppuun. Seuraavassa luvassa kuvataan miesporukkaa, joka viettää sunnuntaita pelaten mahjongia pienessä asunnossa, jossa asuu myös Jaujau – häneen palataan vielä myöhemminkin.

Näkökulma siis poukkoilee paikasta toiseen. Jonkinlaisena punaisena lankana seurataan Ompun vaiheita: hän on valmistunut koulusta ja haluaa nyt puhelinyhtiöön töihin asentajaksi. Työnhaku tuottaa tulosta ja Omppu saa töitä. Puhelinasentajan homma Hong Kongissa on rentoa ja värikästä puuhaa. Ei kuitenkaan ole syytä huoleen: kirja ei todellakaan käy missään kohtaa tylsäksi ja ennalta-arvattavaksi, seuraavassa luvussa voi olla taas ihan mitä tahansa.

Kokonaisuus on siis hivenen hankala hahmotettava, etenkin jos sitä lähestyy perinteisen juoniromaanin näkökulmasta. Minun kaupunkini on jonkinlainen kokonaistaideteos, joka piirtää kuvaa Hong Kongista ja kaupungin asukkaista, lämminhenkisesti mutta ei kritiikittä: sivuilta on luettavissa kommentteja vaikkapa juuri tilanahtaudesta tai juomaveden puutteesta. Osin kirja jää vähän turhankin hämäräksi. Kaikkeahan ei mitenkään tarvitse selittää auki, mutta koen, että tämä kirja olisi hyötynyt jälkisanoista, jotka olisivat avanneet ja kontekstoineet sitä. Silloin lukukokemus olisi voinut olla antoisampi. Lukemisen arvoiselta Minun kaupunkini tuntuu kuitenkin näinkin.

[Rasmus Tillander · Rating 4 out of 5]

Omintakeista settiä.

Sitä minun kaupunkini todella on. Lukemisen aikana mietin koko ajan mihin tätä vertaisi. Vonnegutiin? Calvinoon? Garcia Marqueziin? Godardiin?

Xi Xin (eli Ellen Cheung Yinin) tyyli kertoa Hongkongista jotensakkin yhteen sointuvien katkelmien kautta ei tosiaan ole helposti määritettävissä. Osittain, tämä selittyy sillä kirja on alun perin julkaistu jatkokertomuksena. Katkelmat kuitenkin vaihtelevat lasten kirjeista metafiktioon, absurdeista suhteellisen realistiseen. Tapana kuvata Hongkongia tämä on eittämättä oivaltava.

On myös todettava, että suomentaja Rauno Sainio harjoittanut melkoista sanataidetta - rekisteri pysyy tavallaan koko ajan samanlaisena, mutta silti vaihtelee tarinoiden välillä aika paljonkin. Erityisesti proosan lapsekkuus tulee hienosti esiin.

Tämä lapsellisuuden elementti on tavallaan vähän ärsyttävä, vaati lukijana vähän tottutelua, mutta lopulta se kuitenkin on taiteellisesti ihan oikea valinta. Esimerkiksi kohta, jossa Xi kommentoi energiakriisiä tarinalla, jossa jengi säilöö salamoita ja sadetta milloin minnekin ei toimisi ilman tätä läheskään niin hyvin.

Xi maalaa tosiaan kuvan muuttuvasta miljoona kaupungista, jossa ihmiset törmäilevät toisiinsa odottamattomilla tavoilla ja hämmentävin seurauksin. Hauska romaani pariksi juuri lukemalleni Seudulle joka ei ole paikka.

[Pik Kwan · Rating 4 out of 5]

移英後我的閱讀習慣有所改變。以前在香港，很容易就能接觸到書，即使不用買，圖書館裏有大量書籍可供借閱。因為有太多書想看，於是常常追著讀，還沒看完一本，就想著要讀下一本，下一本之後又要讀另一本。讀書量看似非常的多，但常常卻是走馬看花，沒有細意咀嚼，匆匆把書看完。有時甚至忘了看了甚麼書，書中的內容又是甚麼。這樣看書，看了等於沒看。

現在，因為圖書館沒有為讀者帶來方便，管理欠完善的圖書館，系統說是有的書，可能是沒有的。又因為圖書館的開放時間有限，(竟還有午膳休息時間)，圖書館的規模本來就夠小，(又沒洗手間，想待久一點都不行)館藏不多，(還是香港的圖書館夠完善又方便)，想看的書難以找到，加上沒有中文書，唯有求諸己，只好在自己的館藏裏找找可以重看的書。

因為這，在舊書中又有了一些新的發現。

西西的《我城》是我在1997年買下的。原來已有這麼久。這麼多年來我曾不只一次地嘗試讀她。每次都是虎頭蛇尾。因為她的內容比較鬆散，看起來沒有甚麼連貫性(但細心的話能發現是有的)，我很難投入其中。結果每次都是放棄收場。

但唸中文系的學生不唸西西真的說不過去，香港的文學愛好者不可能不讀西西的。要讀西西的書一定不能不讀《我城》。好吧，我無論如何一定要讀一遍。

要讀這本書，不能給自己壓力。讀一兩篇看不下去就擱一陣子。我是閒來讀一兩篇。

因為故事的敘事角度是隨著主角的視角而轉換的。所以看著好像沒有一個中心意想，沒有一個主題內容，好像沒有焦點。這是《我城》的敘事特色。

當中的描述讓我想念舊日的香港，屋邨生活，電話安裝員、航海員、天台等等的故事。

作者在後記中發表她的感慨。

但願我們仍能自由地以自己的文字書寫我城的各種面貌。

這還可能嗎？這真的讓人唏噓。

[Ryan Woo · Rating 5 out of 5]

此書風格獨突，經常以不同角色作第一人身份書寫，文字充滿童稚，觀察及想像力豐富。寫於上世紀七十年代，故事沒交代發生在香港，但很多事件我頗肯定取材香港當時的時事。我於四十年後閱讀，人物生活樸實，往時的人情味、情景以至作者用字，讀上來甚是懷念。

[Morosoph · Rating 3 out of 5]

确实是很独特的写作风格。观察的角度和步伐很符合孩子观察世界的样子，可能会吸引十年前的我，但现在的我谈不上喜欢。相对最喜欢的是写阿髪的那一章，让我回想起以前夏天盘坐在茶几边写作业的日子。有点感叹里面说的“创造美丽新世界”，和香港今天巨轮沉没的现实比起来，显得很残酷。

ps里面提到那个茅趸的足球队，拿来讽刺某政党也适当。

[Morris Yen · Rating 5 out of 5]

語感特殊的一部作品，如同小學生寫的一般
但其中有包括許多社會性的隱喻
揭露香港生活的市井小民一面

[Ray Zhou · Rating 5 out of 5]

視點不斷轉移。「我」指的是誰��？「城」是香港嗎？還是諸多變換中所希冀的唯一不變的東西呢？小說的結構、語言、和超現實手法都很創新（附錄何福仁的那篇論文很好），文筆是一流的。用如此輕快的語言訴說沈重的歷史，把「我」拆分成幾個人物來展現「城」的長畫卷。最後大抵只剩下尺度無法度量的字紙，以及頑童在廟裏許下的願「天佑我城」了。

[Jenni · Rating 4 out of 5]

"Tarinasta ei ole tietoakaan, ja lisäksi henkilökuvaus on sekavaa, tapahtumat irrallisia ja rakenne löysä."

Siitä huolimatta tai juuri siksi onnistuu sanoittamaan jotain ajatonta todellisuudesta.

[Mikko Kinnunen · Rating 2 out of 5]

Tätä on kovasti kehuttu, ja oli tässä kyl pidettävääkin: tunnelma. Kirjotustyyli jostain syystä häiritsi miuta sen verran, et piti vähä ehkä taistella tää loppuun.

[Mikko · Rating 3 out of 5]

Irrallisia tarinoita, jotka alkavat vähitellen sitoutua keskenään. Leikkisä kerronta välillä tökkii, mutta löytää kuitenkin itseironian tason, ja paranee loppua kohti. Vahva kolmone.

[Ally Yang · Rating 4 out of 5]

[2021 no.30]

有趣的視角及觀點，具啟發性的比喻，但是太奇巧的語言，讀得好累。

書中有兩樣西西發明的東西：「玻璃花園」和「即沖小說」。玻璃花園凝結了靜謐停滯的時空，相對應於對於未來的不安定。即沖小說，則是有感於越來越少人願意花時間閱讀思考，異想天開的科技新品。

「玻璃花園」
那瓶的嘴巴很窄，連一枚雞蛋也華不進去。瓶的身體卻胖，像一個大的水鍋。瓶裡的小植物，根植在一層薄薄的泥土上，植物們的葉都綠得很濃，它們顯然生機勃勃。⋯⋯明天是沈重的負荷。此刻，玻璃瓶裡的世界安詳而寧謐。細緻的植物一動也不動，彷彿它們不會再多長一片葉子的了，彷彿它們再也不會長高百分之一厘米得了。（p.192）

「即沖小說」
它的特色是整個小說經過炮製之後，濃縮成為一罐罐頭，像奶粉一樣。看小說的人只要把罐頭買回去，沖咖啡一般，用開水把粉末調了，喝下去就行了。喝即沖小說的人，腦子裏會一幕一幕浮現出小說的情節來，好像看電影。
這種蘋果牌即沖小說當然是開創了小說界的新紀元，它的優點是不會傷害眼睛，不必熟習中英法德意俄文，所以，生意很好。據喝過蘋果牌即沖小說的人報道，偵探小說的味道，是有點苦澀的；純情小說的味道有兩類，一類像檸檬一般酸，另一類如棉花糖一般，甜得虛無縹緲。
書評人對蘋果牌即沖小說的評價又是怎樣呢，有一個書評人的意見是這樣：在這個時代，大家沒有時間看冗長的文字及需要很多思考的作品，應該給讀者容易咀嚼的精神糧食，要高度娛樂性，易接受，又要節省讀者的時間。因此，蘋果牌即沖小說是偉大的發明。（p.193）

---------------
濕衣服在滴水的過渡時期，令人煞費思量呵。（p.22）

搬家就是把很多物事的命順便革掉的一回事。（p.26）

太平洋當然不算很遠，只是，不能談一陣電話的話，在太平洋上，就等於在土星上。（p.36）

【attze 120-84】