What do you think?
Rate this book
Mehiläispaviljonki – Kertomus parvista
Ei ole ketään, joka ei kuuluisi Vaihtuvan todellisuuden kerhoon.
Mehiläispaviljonki on entinen sielullisesti sairaiden vastaanottoasema, yksi kaupungin harvoista vanhoista taloista, sekin purku-uhan alainen. Talo kerää tiilisten seiniensä suojiin erilaisia yhdistyksiä, parvia. Näitä ovat muun muassa Kunnallistieteen edistäjät, Honottajat, Vesijettikilpatoiminnan ystävät, Ei-inhimillisten henkilöiden seura, Kyynikot, Luddiitit ja Lipograafit. Mehiläispaviljongissa toimivat myös Sydän & Maksa -teatteriryhmä ja Pornopuoti Hekuba.
Mehiläispaviljongin kertoja liittyy Vaihtuvan todellisuuden kerhoon, itselleenkin yllätykseksi. Hän tutustuu moniin Mehiläispaviljongissa käyviin ihmisiin, myös kuulovammaiseen siivoojaan, Lahjaan, joka taistelee päivittäin epäjärjestystä ja entropiaa vastaan.
Mehiläispaviljonki on kertomusten talo. Eriskummalliset, yllättävät ja selittämättömiksi jäävät kokemukset yhdistävät Vaihtuvan todellisuuden kerhon jäseniä.
Mikä hyvänsä – vaikka kotiin kertyvä musta keko – voi suistaa ihmisen raiteiltaan ja saada hänet epäilemään yleisen ja yhtäläisen todellisuuden pysyvyyttä. Pelkästään uuden ihmisen tapaaminen riittää ”todellisuuden siirrokseen”. Ihmiset alkavat muunnella ja vaihtaa todellisuuksia heti, kun he ajautuvat toistensa vaikutuspiiriin.
Mehiläispaviljongissa iloitaan olemassaolomme oudoista piirteistä rohkeasti ja älykkäästi vaivihkaisen huumorin siivittämänä.
Mehiläispaviljonki on entinen sielullisesti sairaiden vastaanottoasema, yksi kaupungin harvoista vanhoista taloista, sekin purku-uhan alainen. Talo kerää tiilisten seiniensä suojiin erilaisia yhdistyksiä, parvia. Näitä ovat muun muassa Kunnallistieteen edistäjät, Honottajat, Vesijettikilpatoiminnan ystävät, Ei-inhimillisten henkilöiden seura, Kyynikot, Luddiitit ja Lipograafit. Mehiläispaviljongissa toimivat myös Sydän & Maksa -teatteriryhmä ja Pornopuoti Hekuba.
Mehiläispaviljongin kertoja liittyy Vaihtuvan todellisuuden kerhoon, itselleenkin yllätykseksi. Hän tutustuu moniin Mehiläispaviljongissa käyviin ihmisiin, myös kuulovammaiseen siivoojaan, Lahjaan, joka taistelee päivittäin epäjärjestystä ja entropiaa vastaan.
Mehiläispaviljonki on kertomusten talo. Eriskummalliset, yllättävät ja selittämättömiksi jäävät kokemukset yhdistävät Vaihtuvan todellisuuden kerhon jäseniä.
Mikä hyvänsä – vaikka kotiin kertyvä musta keko – voi suistaa ihmisen raiteiltaan ja saada hänet epäilemään yleisen ja yhtäläisen todellisuuden pysyvyyttä. Pelkästään uuden ihmisen tapaaminen riittää ”todellisuuden siirrokseen”. Ihmiset alkavat muunnella ja vaihtaa todellisuuksia heti, kun he ajautuvat toistensa vaikutuspiiriin.
Mehiläispaviljongissa iloitaan olemassaolomme oudoista piirteistä rohkeasti ja älykkäästi vaivihkaisen huumorin siivittämänä.
197 pages, Hardcover
First published January 1, 2006
5 people are currently reading
109 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 13 of 13 reviews
November 20, 2019
2019: Jälkeen pelkkää lukuonnea lisäävä lukukokemus. Ihmeellinen on ihminen parvissa ja parven eri kohdissa. Kuin toinen todellisuus ja silti inhimillinen. Hauska ja ovela. Tajunnan täräyttelijä.
2015: Leena Krohnia parhaasta päästä.
2015: Leena Krohnia parhaasta päästä.
April 15, 2025
Virkelig velskrevet bog, der tager fat om mange sider af livet. Ingen speciel handling, men det giver virkelig sproget og karakterne time to shine. Der er altid en dybere mening med hver sætning (næsten). En fed kommentar på det at være menneske.
P.s måske elsker jeg den kun, fordi det er første gang, jeg læser sådan en slags bog, men for mig var den vildt original.
P.s måske elsker jeg den kun, fordi det er første gang, jeg læser sådan en slags bog, men for mig var den vildt original.
September 10, 2025
"Kuka kysyikään, mikä sai minut liittymään Vaihtuvan todellisuuden kerhoon?...Onko teillä ollut joskus kokemus äkillisestä ja selittämättömästä poikkeamasta elämässänne?... Aloin lueskella kerhon kotisivua ja kutsuun tulleita vastauksia...Useimmat niistä olivat lyhyitä ja käsittelivät kadonneita esineitä...Sellainen tavara katosi sanokaamme vaikka raitiovaunussa, mutta löytyikin kuukautta myöhemmn vinttikomerosta tai serkun kylpyhuoneesta ammeen alta."
"Siinä, missä äsken oli elävä ihminen, oli nyt kuollutta ja hajoavaa lihaa. Mutta niin oli vain inhimillisestä näkökulmasta, Rouva Immunologi olisi voinut huomauttaa. Hän olisi voinut lisätä, että eräässä mielessä kuolema on vain mittakaavan kysymys ja että molekyylien tai bakteerien suhteen, puhumattakaan atomitasosta tai alkeishiukkasista, oikeastaan mikään ei ollut muuttunut. Mutta mitäpä hyötyä sellaisesta huomautuksesta olisi ollut."
Vuoden 51. kirjani on Leena Krohnin kirja nimeltä Mehiläispaviljonki. En ihan päässyt selvyyteen, oliko tämän tarkoitus olla romaani vai novellikokoelma, joista jotkut tarinat liittyivät toisiinsa. Olipa joukkoon mahdutettu runoja ja näytelmän palasiakin.
Kirjan takakannen mukaan Mehiläispaviljonki on kertomusten talo. Eriskummalliset ja selittämättömiksi jäävät kokemukset yhdistävät Vaihtuvan todellisuuden kerhon jäseniä.
Sanotaan takakannessa muutakin, mutta en nyt aio kirjoittaa sitä kokonaan. Toisaalta välillä tarinat tempaisivat mukaansa, toisinaan jäi hämmentynyt olo, että mitä nyt. Onko tarinoissa vertauskuvallisuutta. Ehkä. Kirjalija toki osoittaa tietämyksensä useasta aiheesta ja osaa myös kirjoittaa. Ehkä tämä osin on myös jonkinlaista kokeellista kirjallisuutta? En tiedä.
Hämmentynyt olo jäi. Ehkä en ole edelleenkään tarpeeksi sivistynyt ymmärtääkseni tämänkaltaisia kirjoja. Kirjailija on saanut mm. Finlandia-palkinnon, joten "vika" on selvästikin lukijassa, kun arvioni jää keskitasolle.
Arvioksi 3/5.
Leena Krohn: Mehiläispaviljonki. Kertomus parvista. 2006.
"Siinä, missä äsken oli elävä ihminen, oli nyt kuollutta ja hajoavaa lihaa. Mutta niin oli vain inhimillisestä näkökulmasta, Rouva Immunologi olisi voinut huomauttaa. Hän olisi voinut lisätä, että eräässä mielessä kuolema on vain mittakaavan kysymys ja että molekyylien tai bakteerien suhteen, puhumattakaan atomitasosta tai alkeishiukkasista, oikeastaan mikään ei ollut muuttunut. Mutta mitäpä hyötyä sellaisesta huomautuksesta olisi ollut."
Vuoden 51. kirjani on Leena Krohnin kirja nimeltä Mehiläispaviljonki. En ihan päässyt selvyyteen, oliko tämän tarkoitus olla romaani vai novellikokoelma, joista jotkut tarinat liittyivät toisiinsa. Olipa joukkoon mahdutettu runoja ja näytelmän palasiakin.
Kirjan takakannen mukaan Mehiläispaviljonki on kertomusten talo. Eriskummalliset ja selittämättömiksi jäävät kokemukset yhdistävät Vaihtuvan todellisuuden kerhon jäseniä.
Sanotaan takakannessa muutakin, mutta en nyt aio kirjoittaa sitä kokonaan. Toisaalta välillä tarinat tempaisivat mukaansa, toisinaan jäi hämmentynyt olo, että mitä nyt. Onko tarinoissa vertauskuvallisuutta. Ehkä. Kirjalija toki osoittaa tietämyksensä useasta aiheesta ja osaa myös kirjoittaa. Ehkä tämä osin on myös jonkinlaista kokeellista kirjallisuutta? En tiedä.
Hämmentynyt olo jäi. Ehkä en ole edelleenkään tarpeeksi sivistynyt ymmärtääkseni tämänkaltaisia kirjoja. Kirjailija on saanut mm. Finlandia-palkinnon, joten "vika" on selvästikin lukijassa, kun arvioni jää keskitasolle.
Arvioksi 3/5.
Leena Krohn: Mehiläispaviljonki. Kertomus parvista. 2006.
April 12, 2013
Ikäväkseni en oikein saanut tästä kirjasta kiinni - lukeminen oli Krohnin miellyttävän yksinkertaisen ja soljuvan kielenkäytön ansiosta nopeaa ja sujuvaa, mikä saattoikin olla syy kokemaani vaikeaselkoisuuteen; Mehiläispaviljonki on täynnä totuutta ja normaaliutta, niin kyseenalaista kuin yleisesti hyväksyttäkin sellaista, monimuotoisia hahmoja esitellään monta, ja toistuvat esiintymiset aiheuttivat häiriötä ns. kirjan osalta kriittisten henkilöiden huomaamiseen. Toisaalta edellämainittu haasteellisuus on omiaan korostamaan koko kirjan kattavaa huomautusta ihmisten yhtäläisestä arvosta ja samankaltaisesta tavasta elää - ravinto, lepo ja terveys ohjaavat elämää; Mehiläispaviljonki toimi näyttämönä, jokainen hahmo esitti osansa, lausui repliikkinsä ja antoi jotain lisää kokonaisuuteen. Kirjan erikoisuus, edelliseen huomiooni liittyen, oli mielestäni nimetön protagonisti, joka pysytteli taustalla, ja alkoi paljastaa itseään vasta kirjan jo lähestyessä loppuaan. Hän oli aivan yhtä merkittävä kuin kohtaamansa.
Mehiläispaviljonki oli yleistunnelmalta unenomainen, irtaantuneen oloinen, moninaisuudessaan ajatustakiihottava ja huomaava teos, jonka novellimaiset luvut pysyttelivät silti kuormaakeventävän lyhyinä, kauniisti kirjoitettuina ja hahmollisesti rikkaina.
Mehiläispaviljonki oli yleistunnelmalta unenomainen, irtaantuneen oloinen, moninaisuudessaan ajatustakiihottava ja huomaava teos, jonka novellimaiset luvut pysyttelivät silti kuormaakeventävän lyhyinä, kauniisti kirjoitettuina ja hahmollisesti rikkaina.
March 15, 2016
Aloitin tämän lukemisen joskus lokakuussa ja oh boy, että siinä kestikin. Uusin tämän tuhat kertaa ja lopulta palautin kirjastoon, kun ei meinannut tulla mitään. Nyt maaliskuussa lainasin uudestaan ja luin loppuun. Kriittinen, lempeä ja mielikuvitusrikas älykkäällä tavalla, mutta hahmoista ja maailmasta oli tosi vaikea saada kiinni. Tämä oli ensimmäinen Krohnilta lukemani teos ja tartun kyllä teoksiinsa vastakin, mutta tämä tuntui minusta jotenkin liian "luonnosmaiselta".
December 21, 2013
Quality Leena Krohn again. Thought-provoking, in a good way.
September 29, 2025
Very poetic and entertaining at the same time. A small masterpiece.
March 9, 2018
Kivoja tarinan alkuja ja langanpäitä. Ei kuitenkaan kokonaisuutena innostanut oiken, ei kai sopinut tyyli mulla. Vaan kyllähän se loppuun piti lukea.
June 16, 2024
3,5 mera, kanske. En samling lite bisarra och udda berättelser från udda individer som kommer samman i samma hus, den så kallade Bipaviljongen. Övernaturligt möter sjuttiotals-scifi? Gemytligt udda, utan att riktigt beröra mig på djupet, men intressanta ideer och intressanta perspektiv.
April 20, 2020
This one got me perplexed. Its intriguing, even fascinating in a way. But at the same time flat and, well, uneventful. I was pretty bummed out by the end even though the story had me hooked through almost the entire book.
The plot is about this forum, this local meeting place for all kind of groups. Its set in the future and the groups consist of everything from singles groups, the poet society, PTSD support groups to android dolls groups and survivors of strange and unexplainable events. Everybody that lives in town are members in at least one group of some kind. It’s a beehive for humans. Its where we go for our daily honey.
The intriguing part was that the story was told by all of these different characters together. That it was brought forward by passing from one character to the next. Taking over the narrative by telling their version of things. Soon I realised that the I in the plot was in fact a we. Not singular but plural. That we are the same, even though we have different personalities, perspectives we are still an I.
And it’s that belonging to a common I that brings everybody together to that local forum. What that I is, I cannot tell you. If it is a force of some kind, an energy of sorts or a shared sense.
The problem is the missing plot and the character descriptions, they are quite frankly dull as doorknobs, there wasn’t one character that I found likable, that I remember in any way after I’ve closed the book. But that was maybe the unfortunate result of a collective I. In the land of us who cares about you.
But still it’s an intriguing book, even though I couldn’t remember any characters the idea of that we had me thinking about it for some time.
The plot is about this forum, this local meeting place for all kind of groups. Its set in the future and the groups consist of everything from singles groups, the poet society, PTSD support groups to android dolls groups and survivors of strange and unexplainable events. Everybody that lives in town are members in at least one group of some kind. It’s a beehive for humans. Its where we go for our daily honey.
The intriguing part was that the story was told by all of these different characters together. That it was brought forward by passing from one character to the next. Taking over the narrative by telling their version of things. Soon I realised that the I in the plot was in fact a we. Not singular but plural. That we are the same, even though we have different personalities, perspectives we are still an I.
And it’s that belonging to a common I that brings everybody together to that local forum. What that I is, I cannot tell you. If it is a force of some kind, an energy of sorts or a shared sense.
The problem is the missing plot and the character descriptions, they are quite frankly dull as doorknobs, there wasn’t one character that I found likable, that I remember in any way after I’ve closed the book. But that was maybe the unfortunate result of a collective I. In the land of us who cares about you.
But still it’s an intriguing book, even though I couldn’t remember any characters the idea of that we had me thinking about it for some time.
March 4, 2015
Tämä on kolmas Krohnin kirja, jonka luen, enkä vieläkään osaa sanoa, pidänkö Krohnin tyylistä. Tämäkin kirja tuntuu jäävuoren huipulta, aivan kuin varsinainen tarina olisi piilossa, mutta silti esillä. Kokemus on varsin hämmentävä.
Kirja koostuu lyhyistä kertomuksista, jotka limittyvät yhteen henkilöidensä ja sattumien kautta. Kirja on kuvaus Mehiläispaviljonki-nimisessä rakennuksessa käyvistä ihmisistä ja heidän suhteistaan. Kertomusten yhdistävä tekijä tuntuu olevan ihmisyys ja inhimillisyys: mitä ne ovat, mistä ne tunnistaa, miten ne voi määrittää. Vastauksia Krohn ei anna.
Kirja koostuu lyhyistä kertomuksista, jotka limittyvät yhteen henkilöidensä ja sattumien kautta. Kirja on kuvaus Mehiläispaviljonki-nimisessä rakennuksessa käyvistä ihmisistä ja heidän suhteistaan. Kertomusten yhdistävä tekijä tuntuu olevan ihmisyys ja inhimillisyys: mitä ne ovat, mistä ne tunnistaa, miten ne voi määrittää. Vastauksia Krohn ei anna.
January 7, 2018
Mielenkiintoinen, kiehtova tarina - outoa etten ole aiemmin lukenut yhtään Krohnin teosta!
April 21, 2017
Kokoelma todellisuuksia, yksilöitä ja kokemuksia, jotka limittyvät toisiinsa samojen seinien sisällä. Hyvällä tavalla erikoinen ja erilainen lukukokemus.
Displaying 1 - 13 of 13 reviews