Palestiinalaisäiti Nabila kadottaa vastasyntyneen lapsensa Israelin valtion perustamisaikojen sekasorrossa 1948. Vuosia myöhemmin hän etsii adoptoidun ja juutalaiseksi kasvatetun poikansa ja paljastaa, että tällä on palestiinalainen veli ja sisar. Dramaattinen tarina lähestyy kahden kansan konfliktia yllättävästi sekoittamalla henkilöiden identiteetit ja pakottamalla heidät katselemaan maailmaa ja toisiaan vastakkaisesta, heille tähän saakka vieraasta näkökulmasta.
Sami Michael syntyi 1926 Bagdadissa maallistuneeseen juutalaisperheeseen ja oppi sekä heprean että arabian. Vuonna 1949 hän muutti Israeliin, jossa hän työskenteli 25 vuotta hydrologina. Siirryttyään 1970-luvulla kirjallisuuden pariin hän on julkaissut toistakymmentä romaania sekä näytelmiä ja lastenkirjoja. Nykyisin hän asuu Haifassa.
Michael on toiminut ACRIn (The Association for Civil Rights in Israel) puheenjohtajana. Hän oli yksi ensimmäisistä, jotka vaativat itsenäisen Palestiinan valtion perustamista Israelin rinnalle. Hän on usean israelilaisen yliopiston kunniatohtori.
Sami Michael on kirjoittanut romaanin, joka kertoo myötätuntoisesti juutalaisten ja arabien kohtaamisesta. Kummankin kulttuurin tuntijana hän onnistuu kuvaamaan osapuolia uskottavasti sortumatta stereotypioihin tai kliseisiin. Romaani on yhtä aikaa traaginen ja humoristinen, sydäntä riipaiseva mutta silti optimistinen. - Professori Yossi Yonah
Kirja, jonka poimin kirjaston "hyllyyn unohtuneet'- pöydältä eli kirja, jota ei ollut useaan vuoteen kukaan lainannut. Ja niin sain lukukokemuksen, mikä varmasti viipyilee mielessä kauan!
The importance of Sami Michael's novel 'Pigeons at Trafalgar Square' inserted in essence of the literary dialogue with an Arab creation. The author is touching in distress, thought and musings of the Arab author and he gives literary answer from his personal experience
הביקורות שמצאתי ברשת, של אלמוג בהר בבלוג שלו ושל יוסף אורן באתר פרויקט בן יהודה, עולות בקנה אחד עם תחושותיי בזמן הקריאה ומנוסחות בצורה הרבה יותר מדויקת, מנומקת ומעמיקה מכל ביקורת שאנסה לנסח בעצמי. זה לא רומן על עולמם הפנימי של אנשים (ככזה הוא לא אמין, לא מציאותי ולא מעניין), זאת יצירה סימבולית על הסכסוך.