Millainen maa Suomi on? Tämä kirja kertoo Suomesta ja suomalaisista. Se opastaa Suomen luontoon, kaupunkeihin ja maaseudulle. Kirja kertoo myös suomalaisesta yhteiskunnasta ja meistä suomalaisista ja omalaatuisista tavoistamme. Kirjassa on sata tosiasiaa Suomesta. Joukossa on hauskoja juttuja ja tiukkaa asiaa. Yhteistä näille kaikille on, että ne kaikki ovat totta, tai ainakin melkein. Tämä on ensimmäinen totuus: Suomessa asioista ja suomalaisista voi ja saa olla erilaisia mielipiteitä ja käsityksiä. Tervetuloa joukkoomme! Kirjassa on piirroskuvitus. Pertti Rajala on Satakunnan maakuntajohtaja, joka palkittu laajamittaisesta työstään selkokirjojen kirjoittajana. Selkokirja.
Levyn päällä ei ollut mainintaa siitä, että kyse on selkokielisestä kirjasta, joten aluksi tätä kuunnellessani olin hämmentynyt. Mietin, kenelle tämä on tarkoitettu ja onko kyse huumorista vai vakavasti otettavasta faktatiedosta. Loppujen lopuksi tämä oli varsin mainiota kuunneltavaa, selkeästi kirjoitettua (ja myös puhuttua) tietoutta Suomesta, äänikirjan kohderyhmäksi ajattelisin ensisijaisesti maahanmuuttajat, joilla on kuitenkin jo kohtalaisen hyvä kielitaito. Teksti käsitteli Suomea hyvin käytännönläheisesti kertoen esimerkiksi arkisista tavoista, juhlapyhien vietosta, käyttäytymisen säännöistä jne. Kliseiltä ei toki vältytty, mutta annoin ne anteeksi. Tätä kuunnellessa mietin, mitä asioita itse pitäisin oleellisina, jos haluaisin välittää tietoa Suomesta ja suomalaisista ulkomaalaiselle.
Hauskasti kirjoitettu tietokirja Suomesta, suomalaisista ja suomalaisuudesta. Kiinnostavien ja hykerryttävien pikkufaktojen (olivatpa ne totta tai melkein totta) lisäksi lukija saa ikään kuin vahingossa kattavasti tietoa Suomeen liittyen. Vaikka tämä onkin aikuisille tarkoitettu tietokirja, se käy hyvin myös ainakin yli 9-vuotiaille lapsille.
Ajomatka Pellosta Saariselälle kului hyvin tämän parissa. Lisähupia asiaan toi se, että kirjoittaja olikin matkaseuralaiselleni tuttu. Tämä taisikin olla tarkoitettu ulkomaalaisille tai maahanmuuttajille, mutta niin siinä tuli joko hymisteltyä "niinpä niin" tai pudisteltua päätä lyhyiden lukujen aikana.