What do you think?
Rate this book
Nuoren opettajattaren varaventtiili
Nuori vastavalmistunut opettajatar Liisa Harju saa ensimmäisessä työpaikassaan Pohjanmaalla vastaansa aataminaikuisten tapojen ja käsitysten muurin. Tylystä kohtelusta huolimatta hän ryhtyy periaatteistaan tinkimättä työhön, ja vähitellen uudet tuulet alkavat puhaltaa opettajainhuoneen mausoleumi-ilmapiirissä. Itsevarmat nuoret miehet tulevat myös huomaamaan, että Liisa Harjuun eivät tavanomaiset kirkonkylän hurmurin elkeet tehoa.
246 pages, Hardcover
First published January 1, 1926
2 people are currently reading
118 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 29 of 29 reviews
July 2, 2022
Hauska ajankuva 1920-luvun Suomesta. Ihana naisasiaote ja kriittinen suhtautuminen luokkaeroihin. Päähenkilö, nuori opettaja Liisa Harju on selvästi aikalaisiaan edellä.
Luin vastikään Bonnie Garmusin Kaikki on kemiaa, ja Valtosen feminismi päihittää uskottavuudessaan Garmusin teoksen mennen tullen, vaikka molemmat varsin utooppisia näkymiä naisten elämään tarjoilevatkin.
Romanttiseen viihdegenreen kuulunee, että näpsäkkä ja oikeudentuntoinen sankaritar panee myös kaikkien miesten päät pyörälle ja saa hätyytellä kosijoita. Nykylukija ymmärtää myös, että kateellisina ja paheksuvina juoruilevat kyläläiset ovat patriarkaatin uhreja. Jos naisen mainetta ei olisi tuotettu vahdattavaksi sosiaaliseksi suureeksi ja jos naisten elämässä olisi muutakin sisältöä kuin naimisiin pääsy, harvaa kiinnostaisi puuttua toisten elämään.
Loppuratkaisu ei ole oikein tyydyttävä 2020-luvun feministin näkökulmasta. Lieneekö se ollut sitä kirjoitusajankohtanaankaan? Loppu kun pesee pois jos nyt ei kaikkea niin paljon alun radikaaliudesta. Naisen tärkein tavoite on sitten kuitenkin päästä hyviin naimisiin.
Kuvittelisin, että Nuoren opettajattaren varaventtiili seurailee hyvin pitkälle genrensä konventioita. Lähin tuntemani vertailukohta on Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, ja jossain vaiheessa olin huomaavinani suoria vaikutteita. En tunne viihteellisen romantiikan genreä (tai miksi ikinä sitä pitäisikään kutsua), mutta epäilen, että kyse on samojen ainesten pyörittämisestä uudelleen ja uudelleen: romanttiset kertomukset muodostavat keskenään verkon, jossa vaikutteiden alkuperää on hyvin vaikea jäljittää.
Hauska on myös savolaisuuden ja pohjanmaalaisuuden vastakkainasettelu. Tällaisen Valtosen termein "heimolaisuuden" kuvaaminen ja merkitseväksi tekijäksi nostaminen ovat mielessäni kotimaisen kirjallisuuden retro-osaston prominentteja piirteitä.
Sanoisin, että melko hyvin aikaa kestänyt, hauska ja viihdyttävä kokonaisuus, jonka mukana voi tehdä aikamatkan 1920-luvun Suomeen ja suomeen – teoksen kieli nimittäin ilahduttaa kaltaistani kielitieteilijää ja paljastaa, mikä on muuttunut, mikä puolestaan pysynyt samana. Käy siis peloitta tämän kimppuun!
Luin vastikään Bonnie Garmusin Kaikki on kemiaa, ja Valtosen feminismi päihittää uskottavuudessaan Garmusin teoksen mennen tullen, vaikka molemmat varsin utooppisia näkymiä naisten elämään tarjoilevatkin.
Romanttiseen viihdegenreen kuulunee, että näpsäkkä ja oikeudentuntoinen sankaritar panee myös kaikkien miesten päät pyörälle ja saa hätyytellä kosijoita. Nykylukija ymmärtää myös, että kateellisina ja paheksuvina juoruilevat kyläläiset ovat patriarkaatin uhreja. Jos naisen mainetta ei olisi tuotettu vahdattavaksi sosiaaliseksi suureeksi ja jos naisten elämässä olisi muutakin sisältöä kuin naimisiin pääsy, harvaa kiinnostaisi puuttua toisten elämään.
Loppuratkaisu ei ole oikein tyydyttävä 2020-luvun feministin näkökulmasta. Lieneekö se ollut sitä kirjoitusajankohtanaankaan? Loppu kun pesee pois jos nyt ei kaikkea niin paljon alun radikaaliudesta. Naisen tärkein tavoite on sitten kuitenkin päästä hyviin naimisiin.
Kuvittelisin, että Nuoren opettajattaren varaventtiili seurailee hyvin pitkälle genrensä konventioita. Lähin tuntemani vertailukohta on Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, ja jossain vaiheessa olin huomaavinani suoria vaikutteita. En tunne viihteellisen romantiikan genreä (tai miksi ikinä sitä pitäisikään kutsua), mutta epäilen, että kyse on samojen ainesten pyörittämisestä uudelleen ja uudelleen: romanttiset kertomukset muodostavat keskenään verkon, jossa vaikutteiden alkuperää on hyvin vaikea jäljittää.
Hauska on myös savolaisuuden ja pohjanmaalaisuuden vastakkainasettelu. Tällaisen Valtosen termein "heimolaisuuden" kuvaaminen ja merkitseväksi tekijäksi nostaminen ovat mielessäni kotimaisen kirjallisuuden retro-osaston prominentteja piirteitä.
Sanoisin, että melko hyvin aikaa kestänyt, hauska ja viihdyttävä kokonaisuus, jonka mukana voi tehdä aikamatkan 1920-luvun Suomeen ja suomeen – teoksen kieli nimittäin ilahduttaa kaltaistani kielitieteilijää ja paljastaa, mikä on muuttunut, mikä puolestaan pysynyt samana. Käy siis peloitta tämän kimppuun!
October 8, 2015
Vaikka julkaisusta on jo aikaa, niin tuorehan tää on kun mikä! Klasarivinkkaussettiä tämäkin, jossa nuori opettaja lähtee ekaan työpaikkaansa, kansakouluun toiselle puolelle Suomea. Liisa ei oo mikkään vässykkä, joka antaisi miesten tai opettajakollegoiden höynäyttää itseään sen perusteella, että hän on nuori & nätti.
Varaventtiiliin, eli päiväkirjaan tallentuu ekan opevuoden ilot ja riemut. Hauska! Ja ihanat retrokannet!
Varaventtiiliin, eli päiväkirjaan tallentuu ekan opevuoden ilot ja riemut. Hauska! Ja ihanat retrokannet!
November 20, 2016
Yllättävän hyvin aikaa kestänyt höpöromaani. Päähenkilö Liisa on sisukas tyyppi, jota ei ihan kuka tahansa pääse riiailemaan. Hauskaa siis oli paitsi lopussa, sillä siellä sitten mentiinkin ajankuvan mukaisesti iloiseen kotiäitimuottiin ja se harmitti. Mutta muuten tykkäsin.
December 7, 2025
hehe hyvää kylädraamaa vaik ärsyttävä toi loppu! mut hyvä liisa anna niitä korvatillikoita
March 5, 2018
Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiili päätyi lukulistalleni kotimaisen kirjallisuushistorian kurssin ansiosta, kun luin Valtosen viihdekirjojen suosiosta. Varaventtiili, vaikka onkin julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1926, on suorastaan mainio!
Vastavalmistanut opettajatar Liisa päätyy opettajaksi Pohjanmaalle, jossa hän ravistelee kyläläisten luutuneita käsityksiä siitä, millainen kunnon opettajatteren kuuluisi olla. Nokkelan Liisan pisteliäs huumori sai minut naurahtelemaan lukuisia kertoja ja viihdyin kirjan parissa! Varaventtiili on raikas, ja ajankuva tuo tähän viehättävän lisän.
Vastavalmistanut opettajatar Liisa päätyy opettajaksi Pohjanmaalle, jossa hän ravistelee kyläläisten luutuneita käsityksiä siitä, millainen kunnon opettajatteren kuuluisi olla. Nokkelan Liisan pisteliäs huumori sai minut naurahtelemaan lukuisia kertoja ja viihdyin kirjan parissa! Varaventtiili on raikas, ja ajankuva tuo tähän viehättävän lisän.
December 17, 2021
Vastavalmistunut savolainen kansakoulunopettaja Liisa saapuu ensimmäiseen työpaikkaansa Etelä-Pohjanmaalle, jossa kohtaa koulun luutuneet käytännöt ja kylän naisväen nyreyden. Topakka Liisa ei helpolla lannistu ja särkynyt sydänkin, tietysti, lopulta korjaantuu.
Nuoruudesta tuttu viihdekirja vetää edelleen mukaansa ja kulkee letkeäsi. Nyt vanhempana kevyen juonen alta erottuvat kuitenkin myös lähes sadan vuoden takaiset säätyerot ja kaksinaismoralismi. Kuri koulussakin on melkoinen, muutamia koulun kumeja ja kyniä varastanut alakoululainen lähetetään kasvatuslaitokseen!
Nuoruudesta tuttu viihdekirja vetää edelleen mukaansa ja kulkee letkeäsi. Nyt vanhempana kevyen juonen alta erottuvat kuitenkin myös lähes sadan vuoden takaiset säätyerot ja kaksinaismoralismi. Kuri koulussakin on melkoinen, muutamia koulun kumeja ja kyniä varastanut alakoululainen lähetetään kasvatuslaitokseen!
September 30, 2024
Tämän kanssa kävi vähän niin, että alussa luin innoissani ja pidin kovasti päähenkilöstä, mutta sitten aloin kyllästyä ja odotin vain, että kirja loppuu. Tämä oli sellainen "ihan kiva". Loppuratkaisu oli vähän pettymys siihen nähden, miten kapinalliselta päähenkilö aluksi vaikutti. Vanhan kielen lukemisesta nautin kyllä.
December 9, 2020
tää on ehkä yks mun lemppareita tänä vuonna lukemistani kirjoista! erinomainen huumori ja juoni loistava. mulle ihan täyden viiden tähden kirja.
December 12, 2021
En yleensä lue mitään näin ”viihdyttävää”, joten lukulokemus oli kuin miniloma! Ja olihan tämä pisteliäs ja hauskakin. Ajan tyyliin :( teos kuitenkin sisältää rasismia n-sanan ja romaniantipatioiden muodossa. Areenassa kirjan pohjalta tehty kuunnelma (pääosassa Elina Salo) ja Elonetissä Valentin Vaalan elokuvasovitus.
January 8, 2026
Jutustasin igava aja möödasaatmiseks mõned juhtumid, kus inimesed said üksteise jutust risti vastupidi aru just keelemurrete erinemise tõttu.
„See on päris mõistlik visiit. Praostiproua jätab oma ligimesed rahule, ja praost lepib lihtsa jutuajamisega,” mõtlesin endamisi.
Siiski ei tohi enneaegu rõõmutseda. Kohvilauas küsis praostiproua kõksti, et kuidas meie saunasõjaga lood on.
„Uutel inimestel on uued kombed, ja kohastumisvõimet on mõlemal poolel vaja,” vastasin nii targalt kui vähegi oskasin sel hetkel. Targad vastused leitakse tavaliselt alles tagantjärele, mil neist pole enam mingit kasu, vaid pigemini vihastust.
„Nii see on jah. Proua Iippo on sauna suhtes kartlikuks muutunud, sest ta sai läinud sügisel sügelised,” seletas praostiproua salapäraselt sosistades.
„Soo! Nüüd saan asjast aru!” Madaldasin oma hääle arusaavaks ja salapäraseks. „Aga eks proua on vist arsti juures käinud ja sellest vastikust haigusest lahti saanud. Me oleme küll alati enne vihtlemist lava ja pingid puhtaks pesnud. Oleks hirmus saada endale sügelised!”
Praostiproua vaatas mulle üllatunult otsa. Ta ei aimanud, et püüdsin käia isa Lutheri lause järgi: „Ja pöörame kõik asjad heaks.” Ta oli päris kindlasti oodanud, et ma küsin, kellelt proua nii vastiku haiguse sai. Aga seda ma teadsin juba ette. Proua Iippo aga ei teadnud, et oli kokku sattunud endavõrdsega.
Liisa Harju, just saanud täisealiseks, just lõpetanud gümnaasiumi ja seminari ning omandanud kooliõpetaja elukutse, saab koha Edela-Põhjamaale Ladumerele, kaugele kodustest Savo (jälle see Savo!) mägedest. Tööleasuja viimane koduspeetud sünnipäev õnnistab lahkujat peamiselt uues kodus vajaliku mööbliga, sekka üks lilleõis ning paks tühjade lehtedega raamat üheksateistaastaselt onupojalt, kelle sõnul päevikupidamine olekshea abiventiil rõõmule, kurbusele, igatsusele ja (ka armastusele, nagu tõdeb minategelane Liisa).
Kui sissejuhatus kõrvale jätta, siis ongi ülejäänud raamat kirjutatud päevikuvormis (enam minamat minajutustajat kui päevikupidajat on vist raske leida. Võin seda pikaajalise päevikupidajana isegi tunnistada).
See on nüüd raamat, kust tõesti võis eest leida mulle Õpetaja metskassi arvustuse kommentaarides lubatud Valtonenile omase naksaka ja tööka ja tragi tüdruku mürgeldamas.
Liisa alustab oma õpetajateed juba murtud südamega. See ei tee teda aga nõrgaks, pigem sütitab end tõestama. Uues keskkonnas kehtestab neiu enda õigusi juba esimestest päevadest alates, olgu selleks siis protest ebaausa tunnijaotuse vastu koolis või katkendis mainitud „saunasõda” koolijuhataja prouaga (ehk siis – eelmisel kooliaastal käisid kooli õpetajad end pesemas naabertalu saunas, sest koolijuhataja proua mitte kooli sauna töötajatega jagama nõus ei olnud, ükskõik kui palju neil selleks ka töölepingu järgi õigust oleks, ning levitas lausa eelmisel aastal Liisa praegust kohta täitnud naisõpetaja kohta kuulujuttu, et proua tolle käest sama sauna kasutamise tõttu sügelised olla saanud, Liisa aga keeldus proua Iippo ainuvõimule allumast).
Värvikaid tegelasi leidub raamatus teisigi. Või oleks õigem öelda, et raamatust on raske leida mittevärvikaid kujusid. Austajaks kippuv naistemehest küladoktor, tema armukadedad austajad, Liisa kohalik leidpere (ehk teised kaks palgalist õpetajat koolijuhataja Iippo ülemvõimu all), linnasugulased ja südamemurdja magister Martti leiavad kõik suuremal või vähemal määral äramärkimist abiventiilis, kuhu minategelane paneb mõnusa huumoriga kirja juhtumised oma tõenäoliselt ainsaks jäävast abielueelsest (sest raamatu lõpus ootab õnnelik kihlus!) tööaastast.
Muhe ja ladus lugemine, mis aitas hingest välja uhuda sama autori poolt „Söeristiga” sinna istutatud melanhoolia, ja mida ei olnud peale kaane avamist lihtsalt võimalik enne käest panna, kui viimane leht pööratud ja tagakaan suletud sai.
„See on päris mõistlik visiit. Praostiproua jätab oma ligimesed rahule, ja praost lepib lihtsa jutuajamisega,” mõtlesin endamisi.
Siiski ei tohi enneaegu rõõmutseda. Kohvilauas küsis praostiproua kõksti, et kuidas meie saunasõjaga lood on.
„Uutel inimestel on uued kombed, ja kohastumisvõimet on mõlemal poolel vaja,” vastasin nii targalt kui vähegi oskasin sel hetkel. Targad vastused leitakse tavaliselt alles tagantjärele, mil neist pole enam mingit kasu, vaid pigemini vihastust.
„Nii see on jah. Proua Iippo on sauna suhtes kartlikuks muutunud, sest ta sai läinud sügisel sügelised,” seletas praostiproua salapäraselt sosistades.
„Soo! Nüüd saan asjast aru!” Madaldasin oma hääle arusaavaks ja salapäraseks. „Aga eks proua on vist arsti juures käinud ja sellest vastikust haigusest lahti saanud. Me oleme küll alati enne vihtlemist lava ja pingid puhtaks pesnud. Oleks hirmus saada endale sügelised!”
Praostiproua vaatas mulle üllatunult otsa. Ta ei aimanud, et püüdsin käia isa Lutheri lause järgi: „Ja pöörame kõik asjad heaks.” Ta oli päris kindlasti oodanud, et ma küsin, kellelt proua nii vastiku haiguse sai. Aga seda ma teadsin juba ette. Proua Iippo aga ei teadnud, et oli kokku sattunud endavõrdsega.
Liisa Harju, just saanud täisealiseks, just lõpetanud gümnaasiumi ja seminari ning omandanud kooliõpetaja elukutse, saab koha Edela-Põhjamaale Ladumerele, kaugele kodustest Savo (jälle see Savo!) mägedest. Tööleasuja viimane koduspeetud sünnipäev õnnistab lahkujat peamiselt uues kodus vajaliku mööbliga, sekka üks lilleõis ning paks tühjade lehtedega raamat üheksateistaastaselt onupojalt, kelle sõnul päevikupidamine olekshea abiventiil rõõmule, kurbusele, igatsusele ja (ka armastusele, nagu tõdeb minategelane Liisa).
Kui sissejuhatus kõrvale jätta, siis ongi ülejäänud raamat kirjutatud päevikuvormis (enam minamat minajutustajat kui päevikupidajat on vist raske leida. Võin seda pikaajalise päevikupidajana isegi tunnistada).
See on nüüd raamat, kust tõesti võis eest leida mulle Õpetaja metskassi arvustuse kommentaarides lubatud Valtonenile omase naksaka ja tööka ja tragi tüdruku mürgeldamas.
Liisa alustab oma õpetajateed juba murtud südamega. See ei tee teda aga nõrgaks, pigem sütitab end tõestama. Uues keskkonnas kehtestab neiu enda õigusi juba esimestest päevadest alates, olgu selleks siis protest ebaausa tunnijaotuse vastu koolis või katkendis mainitud „saunasõda” koolijuhataja prouaga (ehk siis – eelmisel kooliaastal käisid kooli õpetajad end pesemas naabertalu saunas, sest koolijuhataja proua mitte kooli sauna töötajatega jagama nõus ei olnud, ükskõik kui palju neil selleks ka töölepingu järgi õigust oleks, ning levitas lausa eelmisel aastal Liisa praegust kohta täitnud naisõpetaja kohta kuulujuttu, et proua tolle käest sama sauna kasutamise tõttu sügelised olla saanud, Liisa aga keeldus proua Iippo ainuvõimule allumast).
Värvikaid tegelasi leidub raamatus teisigi. Või oleks õigem öelda, et raamatust on raske leida mittevärvikaid kujusid. Austajaks kippuv naistemehest küladoktor, tema armukadedad austajad, Liisa kohalik leidpere (ehk teised kaks palgalist õpetajat koolijuhataja Iippo ülemvõimu all), linnasugulased ja südamemurdja magister Martti leiavad kõik suuremal või vähemal määral äramärkimist abiventiilis, kuhu minategelane paneb mõnusa huumoriga kirja juhtumised oma tõenäoliselt ainsaks jäävast abielueelsest (sest raamatu lõpus ootab õnnelik kihlus!) tööaastast.
Muhe ja ladus lugemine, mis aitas hingest välja uhuda sama autori poolt „Söeristiga” sinna istutatud melanhoolia, ja mida ei olnud peale kaane avamist lihtsalt võimalik enne käest panna, kui viimane leht pööratud ja tagakaan suletud sai.
October 14, 2025
Liisa Harju on noor, oma iseseisvat eluteed alustav Soome õpetaja. Oma huumorisoone ning positiivse ellusuhtumisega saab ta kõigist eluraskustest üle.
Leidsin selle vanematekodus raamatuid sorteerides ning lugemine oli puhas nostalgialaks. Vaatasin, et see ilmus 1993. aastal, käisin siis keskkoolis ning Valtoneni lihtsad, aga head tuju tekitavad raamatud läksid hästi peale. Oli armas lugemine sellelgi korral.
Leidsin selle vanematekodus raamatuid sorteerides ning lugemine oli puhas nostalgialaks. Vaatasin, et see ilmus 1993. aastal, käisin siis keskkoolis ning Valtoneni lihtsad, aga head tuju tekitavad raamatud läksid hästi peale. Oli armas lugemine sellelgi korral.
December 1, 2017
Pohjanmaalaiset ovat vanhakantaisia, Helsingissä opiskellut Liisa on emansipoitunut savolainen. Ristiriita kärjistyy itsevarman tohtorin lähentelyn kärjistyttyä metoo-tyyppiseksi. Sattuma yhyttää Liisan ja tämän lukioaikaisen opettajan rakastetun ja tohtori perääntyy. Kun Valtonen leikittelee Pohjalaisen maalaisympäristön moraalikäsityksillä, Liisan loppuratkaisu tuntuu lepsulta. Mihin jäi oma ammatti, jota tosin ei kirjassa enemmin kuvattu?
December 11, 2021
Kuunneltuani Areenasta Hilja Valtosen elämää käsitelleen kuunnelman, oli pakko lukea/kuunnella yksi Valtosen teos, se ensimmäinen, joka on saanut uuden elämän e- ja äänikirjana. Leppoisaa ja nokkelaa sanailua, mutta tämä taisi toimia paremmin silloin kun lapsena luin Valtosen, Polvan ja Räsäsen teoksia innoissani.
June 6, 2017
Kerrassaan mainio! Hauskasti kirjoitettu ja ihanaa kieltä, kepeä. Loppuratkaisusta en pitänyt, mutta kirja on kirjoitettu jo 1900-luvun alussa, joten kovin mullistavia ratkaisuja ei ehkä voi odottaakaan.
December 31, 2019
Yllättävänkin feministinen teos melkein 100 vuotta vanhaksi. Tosin loppuratkaisussa sitten kihloihin meneminen vähän vesitti viestin.
Read
May 29, 2022Helmet-lukuhaaste 2022
10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä
10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä
May 4, 2024
Klassikko, mutta aivan liian siirappinen ja höpsö.
Read
August 5, 2019"Kyllä minä sen ymmärrän, mutta se on juuri sellainen seikka, joka ei liikuta minua lainkaan."
s. 42
Loppujen lopuksi miehet ovat taivaallisen isän luomia suuria kysymysmerkkejä, joiden selvä järkeily ei jaksa koskaan naiselle täysin valkeaksi selvitä.
s. 143
s. 42
Loppujen lopuksi miehet ovat taivaallisen isän luomia suuria kysymysmerkkejä, joiden selvä järkeily ei jaksa koskaan naiselle täysin valkeaksi selvitä.
s. 143
September 26, 2015
Mukavan vanhahtava ja viihdyttävä välipalakirja. Nopealukuista hömppää ja toimi loistavasti lukujumin nujerruksessa :) Aika lapsekas päähenkilö, mutta ikäisenään ihan uskottava. Menneen maailman sanavalintoja ja maailmankuvaa. Jotenkin huonosti pohjustettu loppuratkaisu, mutta varmasti tartun vielä Valtosen kirjaan myöhemminkin, kun tämän tyyppistä välipalaa tarvitsen. Tämä oli siis ensimmäinen Valtonen, jonka olen lukenut. Nykyaikaan sijoitettuna kirja olisi ollut 1-2 tähden arvoinen, eli juuri tuo historiallinen ulottuvuus ja sen aikaisen arjen kuvaus luo kaiken kiinnostuksen tarinaan.
July 25, 2011
Unbelievably modern and refreshing romance - written in 1926! A young teacher gets a job in a small village, and there's no room for all the unmarried women. Especially, when the village doctor doesn't seem to be able to make up his mind...
Witty, clever and a bit mean :)!
Witty, clever and a bit mean :)!
January 3, 2013
Fresh, entertaining read from ninety years ago. (Times may change but human nature stays the same.) Essentially the diary (1923-1924) of a young teacher at her first teaching job in a small town.
Narrator: Suited the diary entries of the book. 3.5 stars
Narrator: Suited the diary entries of the book. 3.5 stars
February 22, 2016
Tämä oli kyllä iso yllätys odotuksiin nähden. Vähän ehkä hömppä mutta jotenkin aika rakastettavalla tavalla. En ole ennen Hilja Valtosta lukenut mutta todennäköisesti nyt tartun hänen muihinkin teoksiin.
February 7, 2017
Kepeä tarina nuoresta opettajattaresta. Sievä, siveä ja sanavalmis sankaritar näyttää pitkää nenää niin kateellisille naapurin akoille kun liian innokkaille sulhasehdokkaillekin. Tulee mieleen naistenlehtien jatkonovellit. Eikä pahalla ollenkaan, niitäkin tarvitaan.
July 7, 2012
Like watching an old Finnish movie. Perfect summer cottage reading.
June 10, 2013
Suomalainen versio Jane Austenin romantiikasta. Positiivinen yllätys. Harmillista havaita, vaikka ihmisen ympäristö muuttuu ja kehittyy, ihmisen luonne ei.
February 21, 2014
Lukumaratonin saldoa.
Aivan mainio, viihdyttävä ja hauska kirja säpäkän nuoren naisopettajan ensimmäisestä työvuodesta pohjanmaalaisessa pikkukylässä juorujen ja juonittelujen kohteena.
Aivan mainio, viihdyttävä ja hauska kirja säpäkän nuoren naisopettajan ensimmäisestä työvuodesta pohjanmaalaisessa pikkukylässä juorujen ja juonittelujen kohteena.
April 28, 2015
Viehko kertomus tempaisi mukaansa, vaikka kuinka oli vanhahtava ja genren tasolla ennustettava.
October 26, 2016
Ihanaa ja upeaa suomen kieltä teoksen nimeä myöten!
May 2, 2017
Viihdekirjallisuutta lähes vuosisadan takaa. Lopputuloksen arvaa, valitettavasti, ja kenties näissä Valtosissa parasta onkin kirjoitustyyli, joka on jatkuvaa sanoille ja kielellä leikittelyä.
Displaying 1 - 29 of 29 reviews