Kaksi ihmistä minuutissa

by Inkeri Markkula

Alinan puoliso Astrid kuolee auto-onnettomuudessa. Selvitäkseen päivästä toiseen Alina uppoutuu tutkijan työhönsä sekä hetkiin pienen Sellan kanssa. Sellalla on Astridin silmät ja kyky huomata näkymätön, ja vain hän osaa kuljettaa Alinan surun tuolle puolen. Yhteisen elämän tielle tulevat kuitenkin Astridin vanhemmat, jotka ovat päättäneet toisin.

Kymmenen vuotta myöhemmin Alina pitää esitelmää malariakonferenssissa ja huomaa, ettei Astrid enää istu yleisössä. Luentosalin kolmannelta riviltä häntä katsoo nainen, jolla on harmaat silmät ja punaiset korkokengät. Lotte on saksalainen lääkäri, joka pyytää Alinaa avukseen Thaimaan sademetsässä sijaitsevalle malariaklinikalle. Alina tarttuu tarjoukseen ja päättää antaa elämälle vielä toisen mahdollisuuden.

Kaksi ihmistä minuutissa on Suomeen ja Pohjois-Thaimaahan sijoittuva traaginen mutta toiveikas tarina nuoresta malariatutkijasta. Esikoisromaani kuvaa eriarvoisuutta, lääketieteen ja sairauden kilpajuoksua sekä sattumaa, joka voi hypätä eteen kuin pieni reesusmakaki ja muuttaa kaiken.

Genres: Finnish Literature, LGBT, 21st Century, Fiction, Queer

388 pages, Hardcover

First published August 1, 2016

About the author

Inkeri Markkula (born in 1977) is a Finnish writer and biologist whose research work consists of studying the northern nature. Markkula’s research has taken her to the Arctic regions, and she has lived in Lapland, Iceland and Svalbard.

The author’s debut novel Two People per Minute (2016) was nominated for the Helsingin Sanomat Literature Prize as one of the best debut novels of the year.

Reviews

[Katri · Rating 3 out of 5]

3.5

Kiinnostuin Inkeri Markkulan kirjasta heti kun sen ensimmäisen kerran katalogista pongasin. Uutta kotimaista raikkaalla aiheella - ja sitä kirja olikin. Pidin kirjasta kovasti, enkä olisi laittanut pahakseni, jos tarinaa olisi saanut seurata vielä pidemmälle.

Kirja on hyvin kirjoitettu. Se kertoo tärkeistä aiheista, se ottaa kantaa, mutta tekee sen maltillisesti, pakottaen kuitenkin lukijan ajattelemaan. Kirjan aiheet ovat aika raskaita, mutta kirja ei kuitenkaan jää raskaaksi. Kirjassa on lempeä vire, kaiken raskaan keskellä.

Mutta jokin kirjassa teki sen, ettei se noussut niin suureksi kuin olisi voinut. Ehkä se, että kirja jätti itsensä ja lukijan väliin etäisyyttä, jonka vuoksi kirja ei tullut niin lähelle kuin olisi voinut, eikä koskettanut niin vahvasti, kuin sillä olisi ollut mahdollisuus. Mietin, olisiko tarinan pitänyt mennä syvemmälle, jotta se olisi tehnyt vielä suuremman vaikutuksen? Jättää kielellä leikittely ja vertauskuvat vähemmälle, ja pureutua itse tarinaan. En tiedä. Mietin tätä vielä.

Mutta ehdottomasti hyvä ja ehdottomasti lukemisen arvoinen kotimainen esikoisteos tämäkin. Aivan hullua, että täällä kirjoitetaan näin hyvää kaunokirjallisuutta!

[Amu · Rating 5 out of 5]

Löysin tämän teoksen kirjaston uusien kirjojen hyllystä, sitä ennen en ollut kuullut siitä puhuttavan. Miksi ei ole puhuttu, hehkutettu? Olisi pitänyt. Tai sitten en vain lue oikeita lehtiä.

Teoksen lähtöasetelma on vähän kliseinen: kaksi kotimaissaan pettynyttä ihmistä pakenee työhön Afrikkaan ja löytää toisensa. Mutta sen jälkeen tullaan aiheisiin, joita ei suomalaisessa kaunokirjallisuudessa ole paljon käsitelty. Kantavia teemoja ovat rakkaus samaan sukupuoleen, samaa sukupuolta olevan parin juridinen asema vanhempina ja Thaimaan malariaepidemia. Tämä kaikki sulautuu yhdeksi romaaniksi luontevasti ja kiinnostavasti, aivan kuin täysin erilaiset aiheet eivät olisi ollenkaan erilaisia. Kieli on kaunista ja sujuvaa. Juoni on uskottava ainakin minusta, joka en ole koskaan elänyt, saati saanut lasta, samaa sukupuolta olevan kanssa enkä osallistunut malarian torjuntaan ja hoitamiseen Thaimassa. Tämä on ajatuksia herättävää ja sielua ravitsevaa kirjallisuutta. Lämmin suositus.

[Mimi · Rating 3 out of 5]

Mitähän tästä oikein sanoisi. Kaunis, lempeä kirja rajuista teemoistaan huolimatta. Samankaltaisia kokemuksia Suomesta ja pienestä Thaimaan vuoristokylästä, monikirjoisesti ja ehkä niinkin paljon ja monesta näkökulmasta, että sen takia tämä jäi hiukan etäiseksi. Toisaalta tämä oli täynnä niin ihanaa hetkien ja tunteen ja järjen ja epäkohtien ja todellisuuden kuvausta, etten tiedä, olisiko tämä voinut muutenkaan kulkea.

3,5 tähteä.

[Laura · Rating 4 out of 5]

Kaunis, haikea, eheä. Aiheiltaan raikkaan erilainen, mutta silti tarpeeksi tuttu että pidin jo alusta asti. Monet asiat olivat olemassa rohkeasti vain omina itseinään, ei liian alleviivattuina tai korostettuina, vaikka toisaalla niinkin olisi tehty. Kaunis kirja, joka oli ehdottomasti yllätyslemppari näistä tämän syksyn uutuuksista.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Olipas vaihteeksi asioita, joista en ole koskaan aikaisemmin lukenut. Toisaalla malaria, sen resistentit muodot, tutkimus- ja hoitotyö Thaimaassa taudin taltuttamiseksi; toisaalla lapsi, joka menetetään, kun äiti ei olekaan juridisesti äiti, vaan huoltajuus annetaan ennemmin isovanhemmille, jotka sitten sallivat lapsen äidin, sen ihmisen, joka lapsen maailmaan tahtoi, vaikka ei voinutkaan sitten itse synnyttää, olla lapsen kanssa hetkittäin, kuin jonkun kummitädin.

Kaksi ihmistä minuutissa – tahti, jolla malaria ihmisiä maailmalla tappaa, vaan ei länsimaalaisia, joille on tarjolla hyvä estolääkitys – on kauniisti kirjoitettu, sävyltään vähän salaperäinen ja viipyilevä. Se on mainio kuvaus tutkijan innosta tarttua tärkeäksi kokemaansa asiaan, hieno kuva rakkaudesta lapseen.

[Suketus · Rating 3 out of 5]

Surumielinen kertomus ihmissuhteista, vanhemmuudesta, muistojen voimasta, malariasta.

[Tuuli · Rating 5 out of 5]

'Metsä huokaa, me hengitämme sen huokaukset. Ajattelen, että malarialla on kovin kaunis koti.'

Beautiful, emotional, poetic. This book was easy to read and enjoyable to read and it felt so real. I wanted to stay with these people and was captivated by the scenery. The book talks about malaria and makes you think, but it doesn't tell you what you should feel.

The one complaint I have is that in its poeticness, Kaksi ihmistä minuutissa left a little too many questions and hints especially towards the end. I'm not sure what I was supposed to take away from this, but I enjoyed what I read anyway.

Basically all my other thoughts: http://skiesandfairytales.blogspot.fi...

[Liisa · Rating 5 out of 5]

Toinen mulla kesken oleva kirja tökkii todella pahasti mutta tää palautti taas lukuinnon! Kaunista ja sujuvaa kuvailua ja tarpeeks nopealukuiset luvut. Kiinnostavat teemat (päähenkilö on biologi😄) ja koko ajan halus lukea pidemmälle että sais tietää vähän lisää.

[Taija · Rating 4 out of 5]

Onkohan Inkeri Markkula yksi aliarvostetuimmista kirjailijoistamme? Hänestä pitäisi puhua enemmän! Rakastan Markkulan tapaa kirjoittaa, sekä hänen luontoon liittyviä teemojaan.

”Asun yksin omakotitalon yläkerrassa, valvon syysmyrskyllä oksien rummuttaessa kattoon, kuljen kesäisin niittyjen yli ja kuuntelen lumoutuneena hepokatteja, hengitän helpotusta, suuren kaupungin anonymiteettiä, kevyttä kuin helium.”

Pidin aivan valtavasti Markkulan Maa joka ei koskaan sula -teoksesta, joka kertoi arktisesta luonnosta. Tässä esikoisteoksessa Kaksi ihmistä minuutissa ollaan tropiikissa ja malariahoidon äärellä.

”Hän tuoksuu auringossa paahtuneelle iholle, monsuunisateille ja elämälle.”

Lisäksi pohditaan lapsettomuutta, äitiyttä, ihmisen oikeutta vanhemmuuteen. Alina haluaa naiskumppaninsa kanssa lapsen. Kumppani synnyttää heille sellaisen, kun Alina ei useista yrityksistä huolimatta itse tule raskaaksi. Kumppanin kuoltua huoltajuus annetaan biologisten äidin vanhemmille. Alina alistuu harvoihin tapaamisiin lapsen kanssa. Surullista.

Teksti on todella kaunista ja puhuttelevaa, mutta tarina hieman hajanainen, sekavakin. Hypitään eri vuosissa, paikoissa ja katsojakulmissa. Mutta tämä olikin Markkulan esikoinen, seuraava teos Maa joka ei koskaan sula, oli täyttä timanttia.

[Anu Eerola · Rating 5 out of 5]

Viisikään tähteä tälle ei tunnu liialta - olen tainnut löytää uuden lempikirjailijan. Olen nyt lukenut Markkulan molemmat kirjat ja pidän valtavasti tavasta, jolla hän yhdistää intohimon maailman parantamiseen tutkimuksen avulla, rakkauden ja vanhemmuuden teemoja sekä meille kaukaisen luonnon uskottavan tuntuista kuvausta, oltiinpa sitten jäätiköllä tai Thaimaan sademetsässä.

Oma lukemiseni oli sen verran repaleinen, että välillä en uutta lukua aloittaessani aina heti tajunnut, kerrotaanko siinä Lotesta vai Alinasta. Jonkin verran jäi minulle myös kysymyksiä auki - voi olla että niihin olikin vastauksia, mutta ehdin unohtaa ne ennen kuin aloin ihmetellä. Mitä tapahtui Kianin lapsen äidille? Ensimmäiseen lukuun palasin uudelleen lopussa ja meni silti hetki ennen kuin ymmärsin, mistä tilanteesta siinä oikein puhuttiin.

[Elina · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä

[Joha · Rating 5 out of 5]

En ymmärrä, miksi tästä kirjasta ei kohistu ilmestyessään. Tuore aihepiiri suomalaisessa kaunokirjallisuudessa ja taitavaa, yksityiskohtaistakin kuvausta. Tunnelma kantaa läpi teoksen.

[Johanna Kalja · Rating 2 out of 5]

Sademetsät, what the fuck?

[Samu · Rating 3 out of 5]

Rakkautta, menetystä, homofobiaa, malariaa, tropiikki, Suomi ja Thaimaa. Esikoisromaani, nopealukuinen, mutta tykkäsin, vaikka aihe välillä nostaakin niskakarvat pystyyn. Miten kaksituhattaluvun Suomessa on voitu ottaa lapsi äidiltään tuolla tavoin? Ilmeisesti aika helposti. Miksi malaria edelleenkin tappaa satojatuhansia ihmisiä vaikka länsimaissa siihen on olemassa tehokkaat estolääkkeet? Teos esittää paljon tärkeitä kysymyksiä. Vastaukset jäävät suurelta osin avoimiksi, lukijalle jää täyttövastuu. Joissakin kohdissa olisi ehkä toivonut, että kaikkea ei olisi jätetty ilmaan, koska kaikki vihjeet eivät itsekseen ehkä palvele teoksen kokonaisuutta juuri aukinaisuutensa takia. Suosittelen kyllä silti, 3,5 tähteä.

[Heidi]

Tyylikäs esikoisteos rakkaudesta, sopeutumisesta, rohkeudesta, haavoittuvuudesta ja kohtalosta naamioituna sattumaan vai olisiko toisin päin?