Iran isoäiti kuiskasi pojalleen: ”On jottain mitä miun pitäis kertoa…” Lempin elämä näytti tavalliselta: hän meni Einonsa kanssa naimisiin heti sodan jälkeen ja kasvatti suurperheen miehen työskennellessä sahalla. Vasta kuolinvuoteellaan Lempi kuitenkin kuiskasi vanhimmalle pojalleen Juhanille: ”On jottain mitä miun pitäis kertoa…” mutta voimat loppuivat kesken kaiken. Salaisuus paljastui perunkirjoituksessa: Juhanilla oli eri isä kuin muilla sisaruksilla. Hän kysyi asiaa Einolta, selvitti sukulaisilta, pinnisteli muistaakseen keskustelunpätkiä lapsuudesta. Jäljet johtivat koulutilalle, jossa Lempi oli työskenteli keittäjänä sota-aikana ja jossa työskenteli myös neuvostosotavankeja. Esikoispojan isä oli sotavanki, vihollinen. Etsintä tyssäsi siihen. Vuosikymmeniä myöhemmin Juhanin tytär, historioitsija Ira Vihreälehto ryhtyi selvittämään suvun vaiettua tarinaa löytääkseen isoisänsä. Hän haastatteli aikalaisia, tonki arkistoja, analysoi valokuvia, teetti DNA-testejä, lähestyi etäisiä sukulaisia Facebookissa ja venäläisessä VK:ssa ja haravoi karttaa Google Mapsin avulla. Tuntematon sotavanki laajenee yhden suvun tarinasta kuvaukseksi jatkosodan poikkeusoloista ja vaikenemisen kulttuurista, kun haluttiin katsoa eteenpäin eikä taaksepäin. Samaan aikaan teos kertoo nykyihmisten juurista, jotka ulottuvat aiempien sukupolvien salaisuuksiin asti.
Ira Vihreälehto (s. 1974) on koulutukseltaan historian opettaja ja työskentelee erityisasiantuntijana Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seurassa.
Suomessa oli neuvostoliittolaisia heimosotavankeja 1940-luvulla. Yksi heistä sijoitettiin Otavan koulutilalle, jolla hän tapasi Lempi-nimisen keittäjän. Vangin ja Lempin lyhyestä suhteesta syntyi poika, josta aikanaan tuli historioitsija Ira Vihreälehdon isä. Vihreälehto kiinnostui suvustaan ja alkoi selvittää salaperäisen isoisänsä vaiheita. Tämä kirja on paitsi dokumentti etsinnästä, myös kuvaus yhden suvun elämästä ja identiteettien pohdinnasta.
Mitä tehdä, kun johtolankoja etsintää varten on vähän tai ei ollenkaan? Vihreälehto esittelee kirjassa omat metodinsa kuten haastattelut, geenitutkimukset, jatkuvan etsinnän ja arkistoissa asioinnin. Samalla reissataan Google Mapsin avulla pitkin maailmaa, puhutaan Skypessä ja mietitään muiden sukututkijoiden kanssa, mitä tehdä. Kirjan sivuilla heräsi yhä lisää kysymyksiä siitä, mitä on tapahtunut ja miten edellisten sukupolvien kokemukset vaikuttavat jälkipolvien elämään.
Vetävästi kirjoitettu ja historiaa eläväksi tekevä kirja, joka toimii monella tasolla. Yksityisen kokemuksen nostaminen yleisempään viitekehykseen saa lukijan mukaansa.
Kirjan lukeminen uhkasi tyssätä heti alkuun, mutta sitten sain jostain syystä buustauksen ja luin kirjan loppuun yhdessä päivässä. Harmillisestihan kirjan anti oli melko paljon pohdintaa ja kirjailijan omia ajatuksia höystettynä sitten sillä konkreettisella etsintätyöllä. Vaikka itse tiedän, mistä tulen ja keitä esi-isäni ja -äitini ovat, tunnistan silti osan kirjailijan ajatuksista. Haluan tietää minkälaisia isovanhempani ja heidän vanhempansa jne olivat, miten elivät, mitä ajattelivat. Suurin osa tästä tiedosta on tokikin jo ihan oikeasti menetetty. Kohtuullisen miellyttävä lukukokemus ja vaikka jotenkin arvasi, ettei isänisää löydy, jännitin kuitenkin kirjailijan mukana tuloksia.