Hän näyttää olevan kartan reunalla (ehkä kuollut) mutta hän on keskellä maisemaa ja hänen kultaiset sanansa synnyttävät metsät ja kaupungit, ja maisema kuvaa hänet niin täsmällisesti, että minunkin on pakko puhua totta etten putoaisi paperille niin kuin maantie, joka ohenee ja jatkuu vain viivana siitä kohdasta, missä ajatuksen heikkous muuttaa tunteet ja aistit symboleiksi ja synnyttää reunan maailmaan, joka on reunattomaksi luotu, joka on niin suunniteltu, niin vailla äärtä, että jokainen rakastaja on sen keskipisteessä.
Vain tahallaan voi rakastaa on Risto Ahdin 20. runokokoelma