”Jäin leskeksi joulukuussa 2006 neljän lapsen kanssa ja jouduin samalla mukaan omituiseen murhamysteeriin. Aloin jo ensimmäisenä kesänä kirjoittaa kirjaa siitä, miltä tuntuu rakentaa uutta elämää murhatutkimuksen varjossa ja oletin, että poliisi saisi tekijän kiinni ennen kuin kirjani pääsisi loppuratkaisuun.
Toisin kävi. Jouduin keskelle oikeussali-draamaa, jonka kohteena olinkin minä itse ja joka lopulta johti kaikkien aikojen oikeusteurastukseen. Nyt neljän pitkän ja raskaan oikeudenkäynnin jälkeen minut on todettu syyttömäksi mieheni murhaan, mutta siinä sivussa on rikottu koko elämäni.
Mieheni murhaa on käsitelty mediassa laajasti ja minut on siellä syylliseksi julistettu jo ennen oikeudenkäyntiä. Minä olen elänyt ja hengittänyt siinä viranomaisten ja median kutomassa verkossa, joka on mennyt aina vain pahempaan solmuun aina kun sitä on yritetty avata. Mitä tapahtui? Nyt on aika paljastaa tarinan roistot ja sankarit, tuoda esiin likainen peli kulissien takana ja tehdä samalla paluu takaisin alkujuurille joulukuuhun 2006: kuka murhasi mieheni Jukka S. Lahden?”
Tätä kirjaa ei voi tähdittää. Kuuntelin Auerin itsensä lukemana äänikirjana. Ja itseasiassa suosittelen tätä formaattia muillekin. Se nimittäin on mielestäni tämän kovasti kohua herättäneen kirjan pointti; antaa Anneli Auerin kertoa oma versionsa koko pitkästä draamasta. Paljon on puhuttu, onko eettisesti oikein julkaista seksuaalirikoksista tuomitun ihmisen omaa versiota. Mielestäni etenkin Auerin tapauksessa on. Koska hänen tarinaansa on saanut niin moni kertoa niin virallisissa papereissa, eri medioissa kuin kahvipöydissä, niin miksei Auer itsekin? Mietin myös paljon sitä, että jos Auer olisi mies, käytäisiinkö tätä keskustelua? Tuntuu, että Auerin persoona ärsyttää monia ja siksi häntä on helppo pitää syyllisenä "ainakin johonkin". Mutta jos kyseessä olisi Auerin kaltainen mies, eli hiljainen, tavallinen, vähän yksinkertainen, ilmeetön, mutta samaan aikaan omista oikeuksistaan kiinnipitävä tyyppi, niin ärsyttäisikö se ihmisiä yhtä paljon? Tai jos Auerin persoona olisi herkempi tai hän olisi valtavan kaunis, vähemmän tavallinen, hänen äänensä olisi terävämpi tai jotain muuta, niin oltaisiinko tässä tilanteessa? Ja ei, en tietenkään tiedä, onko Auer syyllinen vai ei ja jos niin mihin, mutta sen tiedän, että tässä tutkinnassa poliisi on mogannut – ja se on fakta, jossa ei ole tulkinnanvaraa. Tämä koko keissi on kuin lukion filosofian tunnilta; jos oikeuslaitoksemme pohjaa siihen, että vain varma syyllinen voidaan tuomita, ja jos poliisi ryssii omat tutkintansa, niin mikä silloin on oikea tapa toimia? Vapauttaa vai jatkaa?
Olen nyt lukenut tämän kirjan kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla pää oli lukemisen jälkeen niin täynnä kysymyksiä, että turhauttaa. En tiedä onko tarpeellista kertoa mielipidettä siitä, että uskooko Auerin syyttömyyteen vai ei, mutta tuntuu oudolta jos joku vielä tämän kirjan lukemisen jälkeen uskoo aukottomasti Auerin syyllisyyteen. Toki, kirja on Auerin näkökulmasta kirjoitettu, mutta faktat Ulvilan murhasta ja sen tutkintaan liittyvistä seikoista voi itse tarkistaa muualtakin. Seksuaalirikosjuttu on niin käsittämätön farssi, etten tiedä mitä siitä sanoisin. Jos Auerin väitteet poliiseista ja poliisien toiminnasta pitävät edes osittain paikkansa, niin en voi muuta kuin tuntea sympatiaa Aueria ja erityisesti hänen lapsiaan kohtaan.
Oikeudenkäynneistä kertovat luvut olivat välillä tosi puuduttavaa luettavaa toiston takia, mutta ymmärrän että Auerilla on varmasti ollut kova tarve päästä kertomaan tapahtumista yksityiskohtaisesti hänen omasta näkökulmastaan ja hän on varmasti halunnut kumota niitä väitteitä, jotka (edelleen!) pyörivät mediassa totuutena. Auer on mielestäni taitava kirjoittaja ja tapahtumien etenemistä oli lukiessa helppo seurata. Kirja on must-luettavaa kaikille niille, joita Suomen rikoshistoria kiinnostaa. Voisin kirjoittaa tästä kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista kokonaisen esseen, mutta ehkä jätän tämän nyt tähän.
Wtf summaa tämän kirjan tehokkaasti. Vähän niin kuin jännäriä lukisi. Jos puoletkaan tästä on totta, Suomessa on kyllä tajuttoman inkompetentti poliisi ja oikeuslaitos. Parasta antia oli tietenkin ne syytökset, joiden mukaan Auer miesystävänsä kanssa harrastaa saatananpalvontaa ja juoksentelee pitkin pihoja alasti dildot päähän teipattuina ja yrittää harrastaa seksiä lintujen kanssa. En ilmeisesti aikanaan seurannut tätä juttua tarpeeksi tiiviisti, koska tämä yksityiskohta oli multa jäänyt huomaamatta. Suosittelen tavallaan, ainakin Suomen rikoshistoriasta kiinnostuneille. Se mitä oikeasti tapahtui tuskin enää koskaan tulee julki, mutta onhan tämä uskomaton saaga ja farssi.
Huh. Muistelmateoksen tähdittäminen on hankalaa, annettakoon kolmonen sujuvasta tekstistä ja monimutkaisen oikeusprosessin suhteellisen kansantajuisesta kuvauksesta. Luin arvioita, jotka kuvaavat Auerin ääntä kirjassa monotonisena, narsistisena robottina. Ennen kirjan lukua pidin Aueria kumman tunteettoman oloisena (tv-haastattelujen pohjalta) enkä ollut varma kannastani hänen syyllisyyteensä (miksi kaikilla pitäisi olla mielipide - kyseessähän ei ole mielipideasia). Murhalesken muistelmat luettuani olen lähes täysin valmis olemaan Auerin syyttömyyden kannalla. Ainakin seksuaalirikokset ovat tuulesta temmattuja, siitä olen lähes varma. Tunteettomuus selittyy mielestäni itsestäänselvästi: jos miehesi on murhattu ja lapset viety hullun veljen takia sinulta pois, olisitko itse jotenkin eloisa ja pirteä?
Toki pitää miettiä, onko kirja objektiivinen totuus - sitähän se ei voi olla koska se on Auerin itsensä kirjoittama. On kuitenkin vähintään oikein, että kaikkien vuosien jälkeen Auer saa omankin äänensä kuuluviin. Jos puoletkaan poliisin ja oikeuslaitoksen virheistä ja valehtelusta sekä vääristä tulkinnoista ovat totta, alkaa Suomen poliisi- ja oikeusjärjestelmä vaikuttaa hieman epäluotettavammalta silmissäni. Silmiä avaava teos, vaikutti se mielipiteeseen syyllisyydestä tai syyttömyydestä tai ei.
Teatraalinen kokonaisuus jonka aitous on kaukana. Auer on kuin tunteeton robotti, joka käy systemaattisesti läpi oikeustapahtumia lisäen omia mielipiteitään mukaan tarinaan. Narsistinen olemus luo kylmiäväreitä.
Turha ja kömpelö teos joka ei saisi pienintäkään huomiota, ellei kyseessä olisi näin tunnettu murhamysteeri. En saanut selvää miltä tuntuu olla murhaleski, syytettynä oman miehensä murhasta, sen sijaan tiedän kuka rikostutkijoista oli komea ja hoiti työnsä Auerin edun mukaisesti.
Aivan älyttömän mielenkiintoinen! Hyvin kirjoitettu kirja. Järkyttävä, pistää miettimään oikeus järjestelmää todella! Kannattaa lukea vaikka olisit asiasta mitä mieltä tahansa, koska vaikuttaa siltä että tuomio on ihan mielipide kysymys!
HUH HUH! Hyvin Kafkamainen kirja josta tulee melkeinpä vihaiseksi. Ottamatta kantaa syyllisyyten, kirjasta selviää hyvin selkeästi Oikeuslaitoksen ja Poliisin täydellinen epäonnistuminen.
En tiedä edelleenkään mitä tästä kirjasta ajattelisin... Luin tämän helmet-lukuhaasteen kohtaan : ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan. Ja se ennakkoluulo ei kyllä muuttunut mitenkään. Vaikea hahmottaa mikä on totuus...
Oli mielenkiintoista kuulla Auerin oma versio tapahtuneesta, ja kerrontakin oli yllättävän sujuvaa. Välillä samoja asioita toistettiin vähän liikaakin, esimerkiksi perheen kotitöiden jakoa selostettiin useaan kertaan lähes samoin sanoin pitkin kirjaa.
Tämä oli yksi kiinnostavimpia true crime -tarinoita siksi, että kirjoittaja ei ole kirjailija eikä toimittaja, vaan osallinen. Auer myös lukee äänikirjan itse, mistä kaikki plussat. Kuuntelen aina mielummin kirjoittajan omaa ääntä kuin näyttelijän, silloinkin kun näyttelijä varmaan lukisi sujuvammin tai hänellä olisi miellyttävämpi ääni, tai erinoimainen eläytymisen taito. Henkilökohtaisuus, joka oman tarinan lukemisesta välittyy tuo oman tasonsa tarinaan ja tapahtumiin.
Itse juttu on aivan käsittämätön. En voi ymmärtää miten poliisi ja oikeuslaitos voivat Suomessa toimia tällä tavalla. Tämä tarina kuvaa täydellisesti sitä miten yksittäisten ihmisten sokeus ja kunnianhimo voivat mennä ihmisoikeuksien edelle. Käänteet ovat toinen toistaan merkillsempiä, ja oikeudenkäynnit aivan järjettömiä. Rahaa prosessiin on palanut käsittämättömiä summia ja kaikkia asianosaisia on kohdeltu täysin piittaamattomasti.
Kuuntelin äänikirjana Auerin itse lukemana. Mun mielestä tämä oli mielenkiintoinen. En ole seurannut tapausta, koska siitä tehtiin niin hirveä mediahaloo silloin aikoinaan. Selvittämättömät rikosjutut kuitenkin noin yleisesti ottaen kiinnostaa. Jos Auer on syytön, on tapaus erittäin surullinen. Kirjan loppupäässä oli kerrottu hieman näistä muista epäillyistä ja siellä oli paljon kaikkea hämärää ja omituista. Minkä takia on käytetty niin paljon energiaa ja vaivaa että vaimo saataisiin syytteeseen, kun on selvästi ollut muitakin epäiltyjä, joita olisi pitänyt tutkia enemmän? En olisi lukenut kirjaa, jos en olisi löytänyt sitä äänikirjoista, onneksi löysin, tämä sai tosissaan miettimään Suomen poliisitoimintaa ja oikeustoimintaa ja herätteli ajatuksia. Suosittelen kuuntelemaan äänikirjana.
Aikamoinen kirja murhasta ja oikeusmurhasta. Ulvilan murhasta syyttömäksi julistettu Auer kertoo miltä tuntuu kun on syytettynä miehensä murhasta, poliisi soluttautuu sulhasehdokkaana elämään, joutuu vankilaan vuosiksi ja menettää lapsensa. Ei ilmeisesti kauhean mukavalta.
Suomen rikoshistoriassa aika poikkeuksellinen tapaus kaikenkaikkiaan. Kannattaa lukea. Toki pitää ottaa huomioon, että kirjan kirjoittajalla on tiettyjä intressejä kertoa tarinaa omalta kohdaltaan positiivisessa valossa. Väitteet ovat kuitenkin pitkälti todennettavissa. Ja erityisesti tuon hyväksikäyttötuomio vaikuttaa niin kummalliselta kokonaisuudelta, että toivoisi että joskus joku neutraali osapuoli tekisi tutkimuksen aiheesta.
Aloin lukea tätä "vahingossa" Bookbeatissa ja I'll be damned, luin koko kirjan. Teksti kaipasi mielestäni editointia ja tiivistämistä, vaikka suhteellisen sujuvasti teksti kulkikin. Kun kirja ilmestyi muutama vuosi sitten, puhuin siitä jonkun työkaverin kanssa sosiaalipornona, mutta enemmän sitä taisi olla iltapäivälehtien jutut, joita Ulvilan murhasta silloin 10 vuotta sitten luki.
Auerin kertomana syyttäjänlaitoksesta ja oikeusprosessista saa tökerön kuvan ja syyllisyyteen etenkään seksuaalirikosjutuissa on vaikea uskoa. Itseään piti muistuttaa saaduista tuomioista ja vapautuksesta eikä antautua liikaa spekulaatiolle.
Paljastaa totuuden Ulvilan murhamiehestä valtamedioiden levittämien poliisin syöttämien valheiden sijasta. Jos äänikirjan haluaa kuunnella, se on täysin syyttömäksi todistetun Anneli Auerin itse lukema. Pakolliseksi jatkolukemiseksi kaikki Ulvilan murhan faktatiedot ILMAISESSA nettikirjassa https://drive.google.com/open?id=1L55...
Tosielämän dekkari, jonka tapahtumista varmuudella totuuden tietää luultavasti vain kirjoittaja itse. Sujuvaa tekstiä ja kirja oli mielenkiintoinen lukea. Nyt jos voisi lukea myös jonkun toisen puolueettoman osapuolen kuvauksen tästä. Kirja on luonnollisesti kirjoitettu rouvan omasta näkökulmasta ja niin ettei hän ole syyllistynyt mihinkään.
Rankka, paikoin ahdistava mutta mielenkiintoinen lukukokemus. Muistan tämän tapauksen lapsuudestani, mutta en tiennyt/muistanut enää miten se loppujen lopuksi päättyi, joten tämä kirja oli hyvä lukea! Tykkäsin myös siitä, että äänikirjana Anneli Auer oli itse lukemassa kirjaa ja oli kirjoittanut kirjan erittäin yksityiskohtaisesti, ei nimittäin jäänyt arvailun varaan mitään.
Kiehtova katsaus Ulvilan murhatapaukseen yhden pääepäillyn, sittemmin syytteistä vaputetun henkilön näkökulmasta. Vaikken erityisemmin välitä omaelämäkerroista, oli Auerin kertomus helppo seurata, hyvin jäsennelty ja paikoin jopa humoristinen.
Mielenkiintoinen kirja, joka avaa erittäin omituista ja fiktiotakin kummallisempaa oikeusjuttua. Herättää paljon kysymyksiä suomalaista oikeusjärjestelmää kohtaan. Olisi mukavaa saada jonain päivänä tietää koko totuus. Auerin itsensä lukemana kirja tuli lähelle.
Kun tämä tapaus oli ajankohtainen, päätin että en lue siitä yhtään mitään. Niin sekavalta vyyhdiltä koko tapaus vaikutti ja sellaiselta, ettei se tule selviämään koskaan.
Hävettävän huonoa tutkintaa ja toimintaa Suomen rikostutkinnassa tämän tapauksen osalta.
Tämä kirja oli paljon mielenkiintoisempi ja selkeämpi luettava, kuin poliisin kirjoittama samasta tapauksesta. Onko tämän kirjan kertomus totuus tapauksesta, sitä tuskin koskaan saamme varmuudella tietää.
Kirja kannattaa kuunnella sillä Anneli Auer lukee tämän itse. Useissa kohdissa äänestä kuulee tunteen, mitä tekstin lukeminen tuo esille. Aivan kauheaa, mitä ihminen voi kokea systeemin taholta. Vaikea uskoa kaikkea, eikä tiedä, mitä uskoa. Kamalaa silti.
After reading this book still quire confused about the person or even more. How can she survive all this mentally and what is the truth after everything. The whole case is a huge mess and continues to be.
Juuri nyt ajankohtainen kirja, kun taas käydään oikeutta Aueriin liittyen. Tarina on uskomaton ja sujuvasti kirjoitettu. Paljon on mennyt tutkinnassa ja oikeudenkäynnissä pieleen. Toivottavasti joskus selviää, miksi näin on käynyt ja kuka on murhaaja.