Tuntematon lapsi

by Tuomas Juntunen

"Kun tuona kesäaamuna näin haikaran, se tuntui minusta äärimmäisen hyvältä ja tilanteeseen sopivalta enteeltä. Nyt näen vain, että haikaran nokassa ei ollut pientä nyyttiä. "

Tutkijapariskunta päättää yrittää lasta, vuosien pohdinnan jälkeen. Tytär syntyy mutta ehtii elää vain hetken. Kirjallisiin murhenäytelmiin perehtynyt isä joutuu kohtaamaan todellisen tragedian.

Tuntematon lapsi on puhutteleva ja analyyttinen esikoisromaani vastasyntyneen lapsen menettämisestä ja elämän jatkamisesta tilanteessa jossa valo käy vähiin. Vahva miesnäkökulma ja omakohtaisuus tuovat syvyyttä yleisinhimilliseen ja arkaan aiheeseen.

Tuomas Juntunen (s. 1976) on Helsingissä asuva kirjallisuudentutkija ja kriitikko.

Genres: Finnish Literature, Fiction

304 pages, Hardcover

First published January 1, 2016

Reviews

[Mai Laakso]

Tällaista kirjoittajan omaan kokemukseen liittyvää teosta on todella vaikea tähdittää, kun kirja kertoo kirjoittajan vastasyntyneen vauvan kuolemasta. Tuntematon lapsi on Tuomas Juntusen esikoisteos. Voi vain kuvitella miten paljon tuskaa ja murhetta kirjoittaja on käynyt läpi kirjoittaessaan tätä teosta. Ei voi mitään, välillä on pakko herkimmissä kohdissa itkeä, vaikka kirja on kirjoitettu miehekkääseen tyyliin. Kirja on rehellinen ja haavoja täynnä.
Vauvan kuolema ei ollut ainoa asia mikä toi kirjoittajalle ja hänen vaimolleen murhetta, vaan siihen liittyi perinnöllisyystutkimusta, hedelmällisyyshoitoja, alkiodiagnostiikkaa ja paljon muuta. Uutta raskautta siis haluttiin yrittää ja se ei ollut tavallisin keinoin mahdollista. Kirjasta voi lukea enemmän.

[Janne Typpi]

Kirjan ensimmäinen kolmannes kertoo Tuomaksen ja Annan melko tavanomaisen odotus- ja raskausajan, joka ei ole sinällään kovin kiinnostava. Taustalla on kuitenkin lukijan tietoisuus tulevasta. Seuraava kolmannes, Martta-tyttären yhden päivän mittainen elämä, on pysäyttävää luettavaa. Viimeisellä kolmanneksella Tuomaksen ja Annan elämä jatkuu.
Tuomas Juntunen linkittää kirjallisuudentutkijana oman perheensä tragedian hyvin kiinnostavasti kirjallisuuden historian kuuluisiin kohtaloihin. Tuntematon lapsi on hieno ja rohkea kirja, ja siitä oman mielipiteeni kirjoittaminen tuntuu poikkeuksellisen vaikealta ja jotenkin merkityksettömältä

[Sanni]

"Yhdessä me kantaisimme kivemme metsän läpi autolle ja siitä eteenpäin, ja kun yksi uupuisi, toinen ottaisi vapautuneesta sangasta kiinni ja antaisi väsyneen hengähtää."

[Suvi]

Liikuttava ja rouhean rehellinen kuvaus isyydestä ja lapsen menettämisestä. Omaelämäkerrallisuus toi kertomukseen syvyyttä, joka todella tuntui.

[Heidi]

Mielenkiintoisesti kirjoitettu koskettava tarina.

[Annamanna]

Ensin ajattelin, että aiheensa vuoksi teksti on liian raskasta luettavaa. Tekijällä on kuitenkin taito osata keventää hienovaraisesti mustan huumorin keinoin juuri oikeissa kohdissa. Huomasin siis vollottavani ääneen ja heti perään nauravani. Maailman raskain aihe, joka panee miettimään. Esikoista odottaessa itse en osannut pelätä muuta kuin synnytystä. Nyt tietäisin, että synnytys sujunee omalla painollaan - enemmän pelättävää on lapsen kehityksessä kohdussa ja selviytymisessä eläväksi vauvaksi asti.

Pisteitä myös suorista sanoista, rohkeudesta puhua kiusallisista ja vääriltäkin tuntuvista ajatuksista ääneen! Kiitos siis kirjasta.

[Tuula]

Koskettava kirja lapsen menettämisestä isän näkökulmasta. Ilman katkeruutta kirjoitettu, mutta ilman kyyneliä ei tätä kirjaa pysty lukemaan. Liikutuin ja itkin. Pieni lapsi, Martta, eli vain päivän, mutta miten äärettömän tärkeä hänen elämänsä oli vanhemmille, jotka hän teki isäksi ja äidiksi heidän loppuelämäkseen. Miehen,isän suru, saa tässä kirjassa sanat, enkä usko, että sitä on missään muussa kirjassa yhtä hienosti kuvattu. Kun isä laulaa lapselleen "levon hetki jo lyö, jo joutuvi yö. Pien armaani mun, nuku lauleluhun..." voi mielessään nähdä tämän kohtauksen kuin elokuvana. Suosittelen tätä kirjaa; se on lohdullinen ja kaunis.

[Henna Kaukoniemi]

Mitä tästä voi sanoa. Järisyttävä, pysäyttävä, ensi sivusta asti itkettävä. Lukekaa itse.

[Anne]

Kirja, jonka lukemisesta ei selvinnyt ilman kyyneleitä.

[Tiina Mahlamäki]

Jämäkästi mutta kauniisti kirjoitettu äärimmäisen surullinen tarina siitä, miten kirjallisuudentutkijapariskunta menettää vastasyntyneen lapsensa, suree kumpikin omilla tavoillaan ja joutuu vielä senkin jälkeen taistelemaan ja kärsimään yrittäessään hankkia tervettä, ilman geenivirhettä syntyvää lasta.