”Outo valo värjäsi sairaan lapsen kasvot, ja silmät tuijottivat rävähtämättä, elottomat silmät, joista tuikahti vieras, varjoisa katse, se lävisti Tiyanin ja sinä hetkenä hän ajatteli Mahdeja. Hän ajatteli katsovansa Mahdia ja hän näki millaiset silmät hallitsijalla oli. Valtakunnan luojien silmät eivät olleet inhimilliset, ne olivat voimakkaat henkisilmät ja ne näkivät hänet, katsoivat suoraan kohti.”
Tiyan Jolkai on ärhäkkä saayequtaityttö, joka kapinoi syrjityn heimonsa perinteitä vastaan. Hän käy töissä löydöksellä Hiljaiset Miehet seuranaan ja hän on ihastunut ylemmässä asemassa olevaan tyttöön, salamyhkäiseen Cismarthaan.
Mahdit ovat vanhoja hallitsijoita, joita kukaan kuolevainen ei ole nähnyt. He ovat pystyttäneet maagisen Suojan kaksiosaisen valtakuntansa ylle. Olosuhteet ovat muuttumassa Suojan tuolla puolen ja Mahdien katse kääntyy kohti kaukaisia planeettoja.
Eräänä päivänä Tiyan saa yllättävän kutsun yläkaupungin vaikutusvaltaisimmalta tiedemieheltä. Hän ajautuu Cismarthan kanssa seikkailuun, jonka edetessä selviää, että erilaiset vallasta tai vallankumouksesta haaveilevat tahot ovat kiinnostuneita saayequtain menneisyydestä.
Suoja – Kaupungit ja paluu on eeppisen scififantasiasarjan aloitusosa. Se on monisyinen kertomus rakkaudesta ja onnen tavoittelusta, tarinoiden ja uskomusten merkityksestä.
”Kirjailija on rakentanut huikean maailman. Tämä on suunnattu niille lukijoille, jotka kaipaavat hiukan haastavampaa lukemista mutta samankaltaista eeppisyyttä kuin nuoruutemme fantasiasarjoissa.” – Hanna Matilainen, Morren maailma
Erinomainen kirja, kiinnostavinta kotimaista spefiä aikoihin. Jossain mielessä muistuttaa klassisia scifieepoksia, mutta henkilöihin ja ihmissuhteisiin on panostettu enemmän, mikä miellyttänee modernia lukijaa. Hieman itämaiseen vivahtava arkaainen maailma toi äkkiseltään muistumia Dyynistä, mutta kokonaisuus on kuitenkin selkeästi omanlaisensa. Ihan jokaiseen makuun tämä ei välttämättä ole, lukija heitetään kylmiltään vieraan maailman ja outojen termien keskelle eikä liikoja selitellä, joten orientoituminen saattaa aluksi vaatia hieman vaivannäköä. Eeppisen scifin ystävä on kuitenkin heti kotonaan. Ja tämähän oli trilogian avaus, eli paljon jää vielä auki mutta toisaalta samaa herkkua on tulossa vielä kaksi kirjaa lisää. Vaikka kyseessä on pienkustanne, sekä toimitus että ulkoasu ovat ammattimaista työtä.
Minun on ollut jo pitkään vaikea päästä sisälle eeppiseen fantasiaan, koska on tuntunut, ettei ole aikaa keskittyä kirjasarjoihin, joita täytyy lukea pitkään, ennen kuin ne alkavat todella palkitsemaan. Suojan kanssa tätä ongelmaa ei ollut, sillä teksti itsessään oli tarpeeksi stimuloivaa luettavaa. Tekstitason yksityiskohtia oli niin paljon, sanavalinnat, lauserakenteet, nimet ja puhetyylit olivat niin mietittyjä, että lukeminen itsessään oli alusta saakka kiinnostavaa, ei pelkästään väline tarinan kokemiselle. Juuri tämä tekstin pintatason yllätyksellisyys ja yksityiskohtaisuus sai kirjan erottumaan edukseen niiden eeppisten kirjojen joukosta, joita olen viimevuosina yrittänyt lukea.
Tiyanin ja Cicin suhde oli alusta saakka kiinnostavin osa tarinaa, ja pidin erityisesti siitä, että heidän tilannettaan lähestyttiin pääasiassa arkipäivän kautta, siitä huolimatta, että heidän elämässään tapahtui isoja muutoksia ja maailman tulevaisuus oli niin epävarma. Pidän tarinoista, joissa eeppisten mittasuhteiden ja maailmanrakennuksen kautta peilataan yksilöitä, eikä toisinpäin, ja tämä kirja on juuri sitä. Väärinkäsitykset ja puhumattomuus olivat myös orgaaninen osa henkilöhahmojen suhteita heidän omien henkisten muuriensa vuoksi, ja tämä oli virkistävää, koska näitä elementtejä käytetään liian usein vain jotta juoni toimisi.
Suosittelen kirjaa lukijoille, jotka pitävät enemmän tunnepitoisista kuin toimintakeskeisistä seikkailuista, suhteista, joiden monimutkaisuus ja henkilöhahmojen virheet saavat näkyä, juonesta, jossa vaikutukset yksilöön nousevat maailmanlaajuisia vaikutuksia keskeisempään rooliin ja kirjoitustyylistä, joka antaa syyn tarinan viipyilevälle otteelle.
Ainoa häiritsevä asia kirjassa oli kirjoitusvirheiden määrä, joka ehkä korostui siksi, että tekstiä tulee tyylinsä vuoksi luettua hieman tavallista tarkemmin.
Maailmaltaan erittäin rikas tieteisfantasia, joka vaatii lukijaltaan paneutumista. Salaperäisen saayequtaiheimonsa perinteitä vastaan kapinoiva Tiyan saa yllättävän kutsun muuttaa kaoottisesta Kandun alamaailmasta ylellisempään, mutta tarkoin säädeltyyn yläkaupunkiin. Kollektivistien ja kollaasikoiden alakulttuurit ovat rittäin kiehtovia. Henkilöihin viitataan useilla eri nimillä kuin venäläisissä klassikoissa, joten lopun henkilölista tuli tarpeen.
Upea ja nautinnollinen lukunautinto. Kirja avaa monipuolisen ja mystisenkin maailman lukijan eteen, jossa nimet, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset käsitteetja rakenteet sisältävät paljon uutta. Erityistä lukukokemuksessa on se, että juonta ei oikeastaan voi ennustaa ja ennakoida mitenkään. Lisäksi kirjallinen kerronta on kauniin kuvailevaa ja avaa Suojan tilan ja ihmiset visuaalisesti ja muutoinkin vahvasti aistittavaksi. Yksi parhaita lukukokemuksiani pitkään-pitkään aikaan. Toivon Lauran kirjalle lisääntyvää näkyvyyttä, sillä hänen kirjallinen tuotantonsa on poikkeuksellisen syvää. rikasta ja lumoavaa. Tämän Suoja-trilogian ensimmäisen osan lopussa olevat kolme sadunomaista kollektevistien kertomusta päättävät kauniin siloitellen ja täydentäen ensimmäisen kirjan.
Meni pitkään lukiessa, mutta oli juuri sopivaa tieteisfantasiaa paeta maailmaa hankalassa elämäntilanteessa. Kuuntelin koko kirjan Soma FM:n Fluid radiokanavaa, joka sopi maailmaan täydellisesti. Seuraava osa odottamassa pöydällä sopivaa hetkeä jännittää seikkailua ja kolmaskin vissiin tulossa?
Omaperäistä tieteisfantasiaa, kiehtova maailma ja mainiot hahmot. Hieno sarjan avausosa, jolle soisi paljon lisää huomiota ja lukijoita. Saisipa tähän pian jatkoa.
Ensimmäisen kirjansa julkaissut Laura Luotolan Suoja – Kaupungit ja paluu on Iris kustantamon ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa julkaisema kirja. Se aloittaa Suoja-sarjan.
Tartuin kirjaan sen hienon kannen ja takakannen houkuttelemana, ajatellen että tämä on varmaan kevyehköä nuorten aikuisten kirjallisuutta. Sitten muutama päivä sen jälkeen aukaisin sen, yritin lukea ja liki heitin seinään. Tämä toistui toisen kerran noin kuukautta myöhemmin, jonka jälkeen kirja unohtui pariksi kuukaudeksi lattialleni pyörimään kunnes tutun henkilön arvostelu Risingshadown puolella rohkaisi kokeilemaan uusiksi. Mutta miksi kirja lojui lattiallani nelisen kuukautta unohdettuna? Se ei ollut kevyehköä vaan päinvastoin, erittäin haastavaa luettavaa. Lukihäiriöni ei yhtään auttanut asiaa sillä tekstin vilistessä erilaisia termejä kuin Kellopeliappelsiini ja useilla henkilöillä, kuten päähenkilöllä Tiyanilla ollessa useampi nimi/nimen lausumisasu olin vain hämmentynyt koko ajan. Tähän kuuluu muun muassa se, että jhazugai-sana kääntyi koko ajan japaninkielliseksi yakuza-sanaksi. Jatkoin kuitenkin sisulla eteenpäin, ja huomasin että ei niitä termejä loppujen lopuksi niin paljon ole, mutta alkupuolella pitää vaan luovuttaa ja jatkaa lukemista vaikka ei täysin ymmärrä.
Kaupungit ja Paluu saa nimensä kirjan kahdesta osasta - ensimmäinen kertoo Suojan alla olevista kahdesta kaupungista, toinen paluusta... mutta mistä? Sitä en paljasta. Päähenkilö Tiyan Jolkai päätyy eräiden käänteiden takia kaupungeista toiseen, ylempänä sijaitsevaan ja paremmassa asemassa olevaan yläkaupunkiin. Ja siitä tarina alkaa... tai voisi alkaa.
Kuten olen varmaan todennut, olen aika hitaankin ja maalailevan kerronnan ystäviä, mutta tässä kirjassa tuntuu vain siltä että koko kirja käytetään maailmankuvan esille tuontiin ja varsinainen juoni on alkamassa seuraavassa osassa. Ihailin kyllä loppujen lopuksi miten maailma on luotu, mutta en kuitenkaan lämminnyt kirjalle. Hahmot tuntuvat tällä hetkellä vielä liian mielenkinnottomilta jolloin kirja oli vähän tuskaista.
Ainoa mielenkiintoinen hahmo oli oikeastaan päähenkilö, joka on muutenkin kirjan paras asia. Tiyan on hahmo jollaista ei tule helposti vastaan. Hän ei ole ihminen vaikka onkin humanoidinen, mutta mielenkiintoisin puoli on hänen luoteensa. Kun luin takakannen "ärhäkkä" ja "tyttö" sanan, mielikuvani, näin valitettavan ennakkoluuloisesti, oli aivan erilainen. Ajattelin enemmän suorasukaista, äänekästä teiniä, mutta Tiyan on kirjoitettu pikemminkin kuin karski soturi jossain synkässä fantasiassa, välillä melkein vastenmielisen oloiseksi, vaikka pehmennyksiäkin löytyy. Tiyan tahtoo, Tiyan haluaa. Tiyan on agressiivinen ja avoimen seksuaalinen, himoitseva hahmo. Takakannessa mainittu "ihastunut ylemmässä asemassa olevaan tyttöön" tuo mielikuvan aivan erilaisesta kuin näiden kahden vaikea suhde on. Ihastus on pikemminkin pakkomielteen tuntuinen seksuaalinen himo.
Suojan ensimmäinen osa ei lunastanut paikkaansa sydämessäni ja oli paikoittain vaikeaa luettavaa, mutta oli kuitenkin mielenkiintoinen ensimmäinen osa. Jos huomaan toisen osan ilmestyvän, saatan lukaista senkin, sillä luulen että se ei ole niin tuskaista kuin ensimmäinen osa, ja juoni myös varmaan alkaa kehittymään enemmän. Suosittelen kirjaa ihmiselle, joka ei kavahda haastavampaa scififantasiaa ja jota kiinnostaa lukea mielenkiintoista ja erikoista Tiyania, joka aggressiivisuudessaan ja halussaan on populaarikulttuurissa harvinainen, feministisen oloinen hahmo.
Yhtäältä on pakko arvostaa kunnianhimoa ja skaalaa, jota tässä kirjassa löytyy. Toisaalta, tämä kirja ei ollut alkuunkaan minua varten. OIen varmaan väärä ihminen sanomaan tästä mitään.
Mielenkiintoinen tuttavuus, omaleimainen maailma ja kiinnostavia hahmoja. Luen kyllä seuraavatkin osat kun tulevat. Rasittavin puoli oli kielen tasolla, näkökulmahenkilöiden ajatusvirta teki virkkeistä hankalasti hahmotettavia, darz sentään näitä irrallisia lisäyksiä, joku perinteisempi kustannustoimittaja olisi ehkä saanut tekstiin lisää pisteitä pilkkujen sijaan, kyllä havainnollistan juuri samaa ärsyttävää maneeria. Mutta kannattaa kokeilla, sen verran kiinnostavia ideoita.