Pöytä yhdelle: yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta

by Laura Honkasalo

Joku kavahtaa yksin olemista, toista se ravitsee ja virkistää. Yksi haikailee erakkomökin rauhaan, toinen päätyy tahtomattaan erakoksi kotiinsa. Pakon edessä kohdattu yksinäisyys voi tappaa. Joku kokee itsensä yksinäiseksi tutussakin seurassa. Laura Honkasalo kirjoittaa teoksessaan omien kokemustensa ja havaintojensa kautta oivaltavasti yksinäisyydestä ja yksin olemisesta, niiden eriskummallisesta moni-ilmeisyydestä ja yksin olemisen jalona pidetystä taidosta. Miten yksilön vapautta ja sosiaalista kyvykkyyttä arvostava aikamme suhtautuu yksinäisyyteen? Yksin eläviä on yhä enemmän, mutta onko sillä tekemistä yksinäisyyden kanssa? Onko yksinäisyydelläkin sukupuoli? Jos yksinäisyyden voi valita, tuoko se silloin mielenrauhaa tai siivittääkö hengen lentoa? Entä yksin olemista välttelevät - ovatko he keskenkasvuisia hölmöjä vai vain kovin sosiaalisia luonteeltaan?

Genres: Nonfiction, Finnish Literature

168 pages, Hardcover

First published January 1, 2016

About the author

Laura Honkasalo is Finnish writer and journalist who lives in Helsinki. She studied at the Kallio high school of performing arts and graduated from the University of Helsinki in 1999 as Master of Philosophy majoring in art history. She has also studied in Trinity College in Dublin and completed Master of Arts degree in literature at the University of Kent.

Honkasalo has practiced writing since the age of seven and taken part to the Nobelist club at the University of Helsinki. She reads many different types of literature.

Honkasalo doesn't want to become a full time author so she has worked as a journalist in magazines including youth magazine Demi and written regularly also to Sarjainfo magazine. She has also translated Aku Ankka (Donald Duck) comics into Finnish and written manuscripts to comics.

In 2000 Honkasalo got two prizes in competitions. In the WSOY young adult book competition she got the third prize and in the J. H. Erkko short story writing competition the second place. In 2001 she got the Gummerus J. H. Erkko prize.

Reviews

[J.S. Meresmaa · Rating 4 out of 5]

Ihmisiä on enemmän kuin koskaan ja silti yksinäisyys vain lisääntyy. Miksi näin on? Pöytä yhdelle on pohdiskeleva ja omakohtainen, ajatuksia herättävä ja ajankohtainen. Suosittelen.

[Mintti · Rating 5 out of 5]

Hieno kirja yksinäisyydestä ja yksin olemisesta. Kirjassa oli yksinäisten ihmisten tarinoita, kirjailijan omia kokemuksia ja tutkimustietoa yksinäisyydestä. Löysin paljon samaistuttavaa, sillä olen ollut eri elämäni tilanteissa yksinäinen useasti. Koen yksinäisyyttä myös nykyään, sillä tuntuu että sairauteni vaikuttaa ihmissuhteisiin lähinnä siinä, ettei ole voimia pitää yhteyttä ja nähdä ihmisiä, sen sijaan viettää aikaa sohvan nurkassa. Mutta toisaalta olen myös oppinut nauttimaan yksinäisyydestä, ja jo lapsena viihdyin hyvin yksinkin. JOskus on jopa suuri tarve olla yksin. Ja se on ihan ok.

[Reetta Saine · Rating 3 out of 5]

Jutusteleva tietokirja erilaisista yksinäisyyksistä ja niihin liittyvistä suurista tunteista.

Nappasin kirjan väärin odotuksin, ja luulin pääseväni lukemaan yksinäisyyden nautinnosta, vaikka oli sitäkin sinne mukaan saatu.

[Taija · Rating 3 out of 5]

Etenkin aluksi melkoista tajunnanvirtaa ja toistoakin, mutta teräviä huomioita yksinäisyyden eri osa-alueista ja paljon samastuttavia hetkiä. Kliseitä, yleistyksiä ja itsestäänselvyyksiä, mutta hyvä kokemus. Henkilökohtainen ja tarpeellinen.

[Rosa · Rating 4 out of 5]

Tässä oli paljon tunnistettavaa. Ja jotenkin kaikkien kirjassa käsiteltyjen kipeiden tunteiden jälkeen sen luettuaan jäi toiveikas olo.

[Noora · Rating 3 out of 5]

Ihan mielenkiintoinen luettava, mutta jotain jäi puuttumaan. Yksinäisyyden kokemuksia oli, mutta aina kun niistä oltiin päästy irti, se oli tapahtunut vähän niin kuin hups vaan! Eli jos yksinäisyys vaivaa, ei tästä minusta ainakaan vastauksia löydä. Tosin itse samaistun ehkä kuitenkin eniten tuohon loppuosaan; viihdyn omissa oloissani.

[Mimi · Rating 2 out of 5]

Tämä on niin tärkeä aihe, että olisin toivonut pitäväni kirjasta enemmän. En ihan ymmärtänyt nettikeskusteluja lähteinä, enkä näin vahvaa oman näkökulman tuomista asiaan. Jos ajatus oli tehdä kirjasta helpommin lähestyttävä, niin ainakaan mun kohdallani siinä ei valitettavasti onnistuttu.

[Milja · Rating 3 out of 5]

Ajatuksia herättäviä lauseita:

Tuntuu surulliselta, että maapallolla on enemmän ihmisiä kuin koskaan aiemmin ja silti yksinäisille tarjotaan seuraksi robotteja. Ystävän puutteessa ei ole kyse siitä, että on fyysisesti yksin, eikä voi jutella kenenkään kanssa, vaan siitä, ettei ole kenellekään tärkeä. Hello Barbie ei voi poistaa lapsen yksinäisyyttä, jos hänen syntymäpäivilleen ei tule kukaan. Kaikki me haluamme olla jollekin tärkeitä, mieluiten niin, että se joku on valinnut juuri meidät.

"Jos elämä on jatkuvaa taistelua niin siitä paljon iloa ole. Olen kyllästynyt ja väsynyt, pelkään toisia ihmisiä, en luota edes itseeni, ja ajattelen että suoritan tämän elämän vaan jotenkin loppuun."

"Eniten kaipaan sitä, että saisin olla jonkun sylissä ja kainalossa, silittää ja tulla silitetyksi, koskettaa hellästi arkiaskareiden lomassa, suukotella hyvästiksi ja tervehdykseksi. Haaveilen siitä, että joku olisi joskus minua vastassa juna-asemalla, että joku hieroisi joskus hartioitani pitkän päivän päätteeksi, että voisin käpertyä jonkun kainaloon kauhuleffan käydessä liian pelottavaksi, että voisin maata nurmikolla jonkun kainalossa ja katsella yhdessä tähtitaivasta."

[Harmáa Hyypiø · Rating 5 out of 5]

Annan hyvät pisteet, koska löysin tästä niin paljon samastuttavaa henkilökohtaisella tasolla. Joku joka ei ole kokenut asioita samalla tavalla ei ehkä saisi aivan yhtä paljon irti. Löysin kirjasta muutamia tiettyjä teemoja jotka puhuttelivat. Ensinnäkin ulkopuolisuuden kokemus, josta yksinäisyys useinkin saattaa juontua. Kirjoittajan lapsuudenkokemukset nivoutuivat samaan nippuun omieni sekä psykologisemmista kirjoista esiin kaivamieni teemojen kanssa. Toisekseen, introvertin ja luovasti fiilistelevän ihmisen ominaismielenlaatu sai hyvin palstatilaa. Musertavan yksinäisyyden seasta löytyikin lopulta myös tyytyväinen itsensä kanssa oleminen.

[Eerika · Rating 4 out of 5]

Pöytä yhdelle on paljon tunteita ja ajatuksia herättävä mukaansa tempaavasti kirjoitettu kirja. Punaisena lankana ovat kirjailijan omat kokemukset ja hankkima tieto aiheesta. Tämä kirja vahvisti entisestään käsitystäni, että kukaan ei voi koskaan tietää, millaista on olla toisen ihmisen nahoissa. Siksi ei kannattaisi arvostella tai tuomita toisia. Tarinoiden ja näkökulmien kuuleminen auttaa ymmärtämään, tai käsittämään, miten vähän ymmärtää. Tästä kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista tuli puhuttua ja vaihdettua ajatuksia läheisten kanssa.

[Helena · Rating 4 out of 5]

Kirja tärkeästä aiheesta. Pidin eniten kirjailijan omakohtaisista osuuksista, kokonaisuudessa oli ehkä turhan paljon toistoa. Oli hienoa, että kirjaan oli otettu mukaan some-maailma ja esimerkiksi facebookin mukanaan tuomat uudet ulottuvuudet yksinäisyyteen. Tutuimmalta itselleni tuntuivat ne kohdat, joissa yksinolosta puhuttiin nautintona.

[Tiia · Rating 1 out of 5]

Ensimmäinen kolmannes: Melkein jätin kesken. Vertailevaa tilitystä, jossa ajatuksia todentamaan käytössä lainauksia nettikeskusteluista. Piinaavan mustavalkoista.

Toinen kolmannes: Henkilökohtaisempi taso. Lukijana tuli vahva myötätunnon aalto, kirjoittajan äänen katkeruuden perusteet kävivät paljaaksi.

Loppuosa: Vahvuutta.

Odotin että teoksessa ehkä punnittaisiin yksinäisyyden vs. itsenäisyyden kokemusta. Siihen päästiin kyllä ihan lopussa, mutta painopiste jäi edelleen keikkumaan yksinäisyyden väistämättömyyteen ja kuinka niin moni on yksinäisyyden uhri.

Minusta oletus, että yksinäisyys aiheuttaisi syrjäytymistä on nurinkurinen. Ei yksinäisyyttä itsessään ole olemassa ilman melankoliaa tai jotain viitettä masennuksesta - ei ilman omaa arviota siitä, että tilanne on epätoivottu, että olen irrallinen. Eikä sen toteamisessa ole mitään pahaa. Melankolia ja yksinäisyys ovat molemmat sallittuja sanoja ja avaavat ovea avunsaamiseen. Sikäli kirja jätti asian ytimen koskematta ja loppuratkaisu alakuloisuuteen oli "antaa ajan kulua".

Tämän teoksen luokitus kuuluisi olla elämäkertakirjallisuudessa. Tietokirjallisuuteen (30.13) laskeminen ei sovellu.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Honkasalo kertoo avoimesti omista kokemuksistaan yksinäisyydestä, niin kirjailijan, eronneen ja introvertin lapsen näkökulmasta. Välillä tekstissä on katkelmia muidenkin ihmisten kokemuksista yksinäisyydestä. Pidin erityisesti luvusta, jossa Honkasalo käsittelee sosiaalisen median vaikutuksesta introverttien elämään. Mielenkiintoista on se, että yksinäisten ihmisten kokemus yksinäisyydestä saattoi vain lisääntyä esimerkiksi Facebookin myötä, koska heiltä yleensä puuttuu myös pinnalliset ystävyyssuhteet.

Osasin samaistua moniinkin kohtiin kirjassa. Minulle yksinäisyyden kokemukset ihmisjoukossa ovat hyvin tuttuja niin nuoruudesta kuin aikuisiältäkin.

[Kisu · Rating 3 out of 5]

Melko sekava kokonaisuus, liian paljon kaikkea. Muuten hyvä kirja ja sujuvaa tekstiä.