Jussi Talven teos "Ystäviä ja vihollisia" ajoittuu jatkosodan vuosille 1941-1945. Siinä kuvataan suomalaisten ja saksalaisten sotilaiden toimintaa ensin aseveljinä hyökkäysvaiheessa Syvärin rintamalla 1941 ja sitten keskinäisinä vihollisina Lapin sodassa 1944-1945.
Nuori ylioppilas Jussi Talvi palveli reserviupseerina jatkosodassa joukko-osastoissa, jotka toimivat ensin Karjalan rintamalla yhteistyössä saksalaisten kanssa mutta sitten vihollisina sodan lopussa Lapin erämaissa. Kirjailijalla oli siten mittava omakohtainen kokemus ja käytännön asiantuntijuus teoksen aihepiiristä. Luultavasti omasta taustastaan johtuen Jussi Talvi kirjoittaa upseerin näkökulman kautta sotatapahtumista ja sotilaiden henkilösuhteista. Kirja ei ole suoranainen dokumentti todellisista tapahtumista, mutta Talven asiantuntemus aihepiiristä on vakuuttava ja todellisuutta uskottavasti valottava.
Romaanin päähenkilöitä ovat suomalaisen tykistön tulenjohtaja, luutnantti Honka ja saksalaisen 163. divisioonan pataljoonankomentaja, majuri Welke. Saksalaisten toiminta ja ongelmat Suomen olosuhteissa ovat kirjassa vahvasti esillä. Seuraavissa kahdessa näytteessä Jussi Talvi kuvaa hyökkäysvaiheen tilannetta Syvärin rintaman talvioloissa:
"Suomalaiset joukot kaivautuivat ripeästi maahan ja rakensivat vahvat, lämpöiset korsut, mutta saksalaiset, 163. divisioona, kotoisin Berliinistä, ei kaivautunut. Se odotti yhä hyökkäyskäskyä, metsät olivat täynnä teknillistä kalustoa, ylitysveneitä ja -kelkkoja, tykistöä, panssareita, aseita. Se ei kaivautunut, sillä se ei osannut kaivautua eikä sillä ollut kaivautumisvälineitäkään; sen salamasota oli lyykähtänyt Karjalan erämaihin."
"Kauhistuneina pureutuivat vieraat saksalaiset sotilaat kiinni ainoaan turvaansa, maantiehen, poistumatta siitä tuumaakaan, sillä erämaita ja metsiä ja pakkasia he eivät olleet koskaan kokeneet. He olivat lähteneet salamasotaan paraatiasussa: venelakein, saappain, manttelitta; nyt he olivat ilman käsineitä, ilman villavaatteita, ilman talvihuoltoa; kauhu hyyti heidät."
Ehkäpä upseerinäkökulman rajoittuneisuudesta johtuen vuonna 1954 julkaistusta teoksesta ei tullut suuren lukijakunnan menestysteosta toisin kuin samoihin aikoihin julkaistusta Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta, jossa sotaa tarkastellaan alikersantin ja perusmiehistön näkökulmasta. Jussi Talvi on taitava kirjoittaja, ja hänen teoksensa menestyi kuitenkin kohtalaisen hyvin ja siitä julkaistiin useita painoksia, viimeisin vuonna 2005. Lukijoita on saattanut myös vierastaa kirjan kieliasu, jossa Jussi Talvi viljelee yllättävän usein saksaa ilman selventäviä suomennoksia.
Jussi Talvi on teoksessaan välttänyt pahimmat runebergiläisen sota- ja isänmaallisuuspaatoksen karikot. Hän ei ihannoi sotaa, mutta kuvaa silti suomalaiset sotilaat yhtä mätää omenaa lukuunottamatta valioina, joiden sotataitoa ja selviytymiskykyä kovissa olosuhteissa saksalaiset arvostivat ja ihailivat.