David on nuori mormoni, jonka koko perhe on kuollut lento-onnettomuudessa ja jonka kohtalo on paiskannut Salt Lake Citystä kaukaiseen Suomeen viemään uskonsanaa eteenpäin. Matkatoverina Davidilla on Mark, tinkimätön pyhä nuorukainen, joka kuorsaa helvetillisesti ja jonka täytyy aina saada polkea pari pyöränmittaa kumppaninsa edellä.
Vieras maa ei päästä nuoria matkasaarnaajia helpolla. Paikallinen seurakunta koostuu vaivautuneista pulleista ihmisistä, jotka paistavat paljon pullaa ja ammentavat vettä mustaan peltiseen laatikkoon. Hiljainen eteläsuomalainen kaupunki ei ota avosylin uutta uskonsanomaa vastaan.
Davidin ja Markin välit kiristyvät. David alkaa epäillä uskoaan ja koko olemassaolon mielekkyyttä. Kaiken yllä lepää uhka siirrosta jos mahdollista vielä kylmempään ja tylympään pohjoiseen. Ja kun David sitten törmää pihalla naapuriinsa Emmaan, lihallistuvat kysymykset uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Millainen jumala voi määrätä yhden ihmisen kantamaan tällaista määrää epätoivoa ja syyllisyyttä? Kuinka monta tuhatta kertaa on Jumalalta ja kanssaihmisiltä pyydettävä anteeksi saadakseen luvan rakastaa?
Juha Itkosen viiltävän terävä, kirkas kieli ja alusta loppuun vangitsevasti soljuva kerronta pakottavat lukemaan eteenpäin. Teos on paitsi moraalifilosofinen sukellus ihmisyyden ytimeen, myös mahdollisuus katsoa Suomea uudesta näkökulmasta: Miltä näyttää pyhän amerikkalaisen silmin tämä outo, painostavan hiljainen maa, jossa vähät talot ovat etäällä toisistaan ja ovien kanssa on niin perin hankalaa?
Juha Itkonen (s. 1975 Hämeenlinnassa) kuuluu nuoren kirjailijapolven kärkinimiin. Itkonen asuu Helsingissä, Arabianrannassa vaimonsa Maija Itkosen ja kahden lapsensa kanssa. Maija Itkonen (s. 1977) työskentelee muusikkona ja teollisena muotoilijana.
Itkosen esikoisromaani Myöhempien aikojen pyhiä (2003) oli Finlandia-palkintoehdokkaana ja sai Kalevi Jäntin palkinnon.Romaanista Anna minun rakastaa enemmän Itkonen sai Valtion kirjallisuuspalkinnon.
Itkosen kolmas romaani Kohti on kertomus hajonneesta perheestä ja kahdesta sukupolvesta, jotka koettavat löytää tien toistensa luo. Romaani oli vuoden 2007 Finlandia-ehdokkaita. Itkonen sai romaanista Nuori Aleksis -palkinnon 2008.
Juha ja Maija Itkonen julkaisivat syksyllä 2007 yhdessä lastenkirjan Topsi ja tohtori Koirasson. Se oli Juhan ensimmäinen lastenkirja ja Maijan ensimmäinen kuvitustyö.
Ihan älyttömän vahva tunnelma ja kouriintuntuva maailman ja maailmankuvan yhteentörmäys. Pidin todella paljon, kirja vei mukanaan heti alusta vaikka tavallaan päähenkilön puolesta teki pahaa niin monella tavalla. Ihmisen tapa ja kyky rakentaa tarinoita ja sekä uskoa että epäillä niitä on ihmeellinen asia!
Ajatuksia herättävä kirja. Jos ei muuten, niin ainakin poikkeuksellisuutensa vuoksi mielenkiintoinen aihe. Myöhempien Aikojen Pyhien kirkko ei ehkä itselleni ole kaikkein jännittävin uskonhaara, mutta olen kyllä lukenut Mormonin kirjan, joten opit olivat ennestään suhteellisen tuttuja ja se auttoi pääsemään henkilöhahmojen mielenmaisemaan.
Antoisinta kirjassa olivat Davidin uskonkamppailut ja hahmojen pudottaminen heille täysin kummalliseen ympäristöön. Ajatuskin lähetystyön tekemisestä suomalaisessa pikkukaupungissa aiheuttaa minulle ahdistusta. Kirjailija kuvailee tätä kylmää etäisyyttä ja eristystä varsin uskottavasti. Itkosen kielenkäyttö on päähenkilön osalta erinomaista; ikään kuin David kokeilisi jatkuvasti sanoillaan ja ajatuksillaan epäröiden jään vahvuutta. Emman osuuksista en niiden liiallisen tajunnanvirtamaisuutensa takia juuri pitänyt ja Markin sähköpostikeskustelu oli kuin kaavaa noudattava Reddit-väittely uskonnosta.
Eniten kirjassa ärsytti sen päättämättömyys. Kaikessa. Loppu oli sietämättömän avoin, eikä mielestäni sopinut kirjaan ollenkaan. Ehkä Itkosen ratkaisu oli jonkin sortin metafora lopullisten vastausten saavuttamattomuudesta, mutta kyllä se silti turhautti. Hahmot olisivat kaivanneet kehitykselleen selkeämmän kaaren. En viitsi paljastaa juonesta mitään, mutta varsinkin Davidin kokemat traumaattiset tapahtumat jäivät kokonaan käsittelemättä - osittain sen voi tulkita hahmon haluttomuudeksi käsitellä mitään, mutta enemmän se sai tapahtumat tuntumaan halvoilta keinoilta kuljettaa juonta shokkiarvonsa painolla eteenpäin.
"Kaikki on Jumalan syytä. Tai minun. Muuta vaihtoehtoa ei ole."
Itkosen esikoisromaani on Itkosen paras romaani. Kaksi mormoninuorukaista Suomessa on ensinnäkin aiheena uskomattoman kunnianhimoinen ja vaatinut varmasti paljon taustatyötä, mitä täytyy ihailla. Kirja oli vangitseva, veti mukaansa alusta lähtien, ja Davidin ja Emman ajatukset ja tunteet kävivät niin päälle, että pyörrytti. Olisin antanut viisi tähteä mutta petyin siihen, kuinka äkillisesti kirja loppui. Jätti liian monta asiaa auki. Toiset tykkää, toisille tulee mielikuva kirjailijan paukkujen loppumisesta.
Jos mormoneja tulisi joskus oveni taakse, tekisi melkein mieli päästää heidät sisään. Sen verran mielenkiintoisesti ja uskottavasti kirja heitä kuvasi.
Harvoin tulee vastaan näin magneettisia ja syviä, kipeän todelta tuntuvia romaaneja. Myöhempien aikojen pyhiä ei vaan pysty lopettamaan ensimmäiset sivut luettuaan, ja henkilöiden elämä ja ajatukset jäävät pyörimään mieleen kaikkien taukojen ajaksi ja vielä enemmän tarinan loputtua. Tuottaa lähes fyysistä tuskaa ettei kirjaan ole jatkoa. Olisin halunnut sekä kuulla lisää hermojaraastavan avoimen lopun jälkeisestä ajasta, että päästä edelleen nauttimaan tavasta, jolla Itkonen kuljettaa henkilöitään ja antaa näiden omien äänten kuulua ja sekoittua toisiinsa. Kerronta on koukuttavaa, kaunista ja samalla kiteytetyn kirkasta, täysin vailla turhia selittelyjä tai tarpeettomia sanoja.
Olipas hyvä kirja! David kriiseissään tuntuu aidolta hahmolta, ja muutkin hahmot on rakennettu hyvin. Opin tästä myös paljon asioita mormoniuskosta. Kirja on vaatinut takuulla paljon taustatyötä, mutta se ei kuitenkaan sorru infodumppaamaan. Loppu jäi mielestäni vähän liian avoimeksi.
A. W. Yrjänä äänikirjan lukijana oli loistava, pidin hänen matalasta ja rauhallisesta äänestään. Toisaalta jäin miettimään, oliko ääni paras valinta juuri Davidille.
I really loved this book but there was only one reason I could not give it five stars, the ending. It left me with too many questions and the story continued and just stopped without ending. I hate that.
En voi kuin ihmetellä miten paljon tätä kirjaa varten on pitänyt perehtyä ja ottaa haltuun tietoa ja uskonnollisia tekstejä. Itkonen tavoitti hyvin suomalaisuuden ulkopuolisen silmin. Tarina oli hyvä, loppu kökkö.
An enthralling book. Reading it, you felt yourself being drawn into the claustrophobic world of the main character. As one of the few readers of the book, I suspect, who have been a American Mormon missionary in Finland, I feel like I have to throw in a few observations about this fictional portrayal. I was impressed by how the author was able to capture David's perspective as an American being thrown into Finnish society. The relationship that resonated the most for me was that between David and the distraught Finnish mother and children. His deep compassion towards her and yet his powerlessness to help her rang very true. His relationship with Emma frankly did not ring true. I realize that Emma helps the author to explore love, innocence, guilt, loss, and doubt, but I just found both Emma's actions and David's responses baffling. The author gets some things right about being a missionary, but one of the hardfast rules is that you are never apart from the other missionary that you're assigned to work with except for very rare occasions when you may be with another missionary or church member instead. The author's choice to have David and Mark apart for hours and days at a time was deeply odd, especially given the immense amount of research he must have done in order to write the book. It made the book feel less like literary fiction than speculative fiction. I often felt like I was reading a story set in some kind of alternate universe where a fundamental law like gravity didn't apply. That said, it was a fascinating book, and I recommend.
Jos kirja ei olisi ollut lukupiirin valinta, olisin todennäköisesti jättänyt sen kesken jo muutaman sivun jälkeen. Omasta ev.lut.-uskostaan kymmeniä vuosia sitten luopunut ateisti on selvästi väärää kohdeyleisöä mormoneista ja jumaluskosta ammentavalle kirjalle. Loppua kohden tarina tiivistyi ja muuttui kiinnostavammaksi, mutta alkupuolisko oli itselleni puuduttavaa luettavaa. Etenkin Markin käymä sähköpostiväittely tuntui siltä, että samat jutut olen lukenut jo 90-luvun alussa eksyttyäni sfnetiin seuraamaan ateistien ja uskovien väittelyitä. Myös Davidin painiskelu uskonsa kanssa oli itselleni kiinnostavuudessaan samaa luokkaa kuin kuunnella Tappara-fanin pohdiskelua jääkiekon sääntömuutoksesta. Ihan sama, sehän on vain jääkiekkoa... Ehkä samasta syystä kirjan henkilötkin jäivät minulle etäisiksi, enkä pystynyt samaistumaan heistä kehenkään. Ajoittain Itkosen kuvaus oli kuitenkin sen verran vangitsevaa, että voisin hyvin kuvitella pitäväni jostain muusta hänen kirjastaan, kunhan se ei käsittele uskontoja.
Olen lukenut tämän kirjan vuosia sitten ja nyt hetken mielijohteesta tartuin uudestaan, vaikka en yleensä harrasta moista. Onnistunut lukukokemus (jälleen), ja tämähän ei ole juoniriippuvainen kirja, vaikka juoni toimiva onkin.
Itselleni nyt mielenkiintoisinta oli koko kirjan ajan jatkunut pohdinta siitä, mihin aiheisiin kirjoittajan on ok tarttua. Jos moni muu toisen kulttuuriin kajoaminen katsotaan loukkaavaksi, onko se sitä myös kirjallisuudessa? Suomessakin on ollut oma kohunsa (ainakin yksi) kirjallisesta kulttuurisesta omimisesta ja aidosti en itse oikein ymmärrä, missä raja kulkee. Toisaalta, kuten itseäni sivistin, kirjallisuus nimenomaan fiktiona sallii paljon enemmän kirjoittajalle kuin vaikkapa (muu) kulttuurin kaupallinen käyttö. Jäin silti toistuvasti tässäkin miettimään, millä natsoilla kirjoittaja kokee voivansa kuvata hyvin eriytyneen uskonnollisen ryhmän sisäistä tunnelmaa - ja millä natsoilla minä koen, että olen tämän luettuani päässyt hiukan lähemmäs sitä, että ymmärrän heitä?
Kirja aiheesta, mistä en tiedä otsikoita enempää, en ole koskaan lukenut, mihin ei ole mitään henkilökohtaista kosketuspintaa. Kyseessä siis tarina kahdesta nuoresta Suomeen lähetystyöhön tulleesta amerikkalaisesta mormonimiehestä, heidän silmiin vihamielisenä, outona kuvautuvasta suomalaisesta yhteiskunnasta. Tarinassa oli juoni, mutta sen todellinen viesti jäi avautumatta. Ehkä ennen kaikkea kyseessä päähenkilön kasvutarina.
Olisi mielenkiintoista tietää mikä motivoi ja inspiroi Itkosta tämän kirjan kirjoittamiseen, mihin hänen tietonsa ja tulokulmansa pohjaa. Kirja oli mormoniuyeen liittyvissä yksityiskohdissa uskottava, monissa muissa asioissa myös. Itse mormoniusko kuvautuu entistäkin oudompana.
Lukijana AV Yrjänä on ihana, setämäinen ääni luotettava, rauhoittava. Mutta päähenkilön ääneksi liian aikuinen.
Mormonští misionáři ve Finsku je docela dobrá výchozí premisa. Ale pak záleží na tom, jak se to pojme dál. Nemůžu říct, že by to bylo vyloženě špatný nebo špatně napsaný, to rozhodně ne, ale zároveň to asi nebyl můj šálek čaje, vůbec se mi nepovedlo hlavní postavy pochopit a nějak se jim přiblížit. Taky si nejsem úplně jistá, co si myslet o tom znásilnění muže ženou. Je fakt, že v roce 2003 se asi na tuhle problematiku nazíralo ještě trochu jinak, teď by tenhle moment podle současných měřítek, respektive následující vyznění příběhu, doufám vyzněl problematičtěji a ta ženská postava by z toho nevyšla tak lehce.
This entire review has been hidden because of spoilers.
I liked the start of this book and the feeling of the book. Juha Itkonen has clearly done his research on Mormonism and was able to create multi-dimensional characters and incorporate their religion in the story in a believable and respectful way. The ending was however a disappointment for me - the story arch seemed to just end and no real developments happened. I also feel that the rape of David was a bit overlooked - his feelings on it weren't properly opened.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Päähenkilöinä kirjassa ovat Suomeen tulleet nuoret mormonimiehet. Tällainen aihe on itselle kovin vieras ja siksi kiinnostava. Tarinaa oli miellyttävä lukea. Siinä avattiin heidän arkeaan, ajatuksiaan ja kipupisteitäkin. Loppu oli yllättävä ja jäi hieman avoimeksi. Tykkäsin tästä kyllä.
Itkosen kirjan tunnelmissa olen yhä. Ehkä kirjoitan kirjasta myöhemmin enemmän, ehkä en Pidin teoksesta, sen kielestä ja tunnelmasta. Kirjan parissa tuli viihdyttyä tavallista pidempi tovi, sillä e-kirjaa ei ollut saatavilla. Varmaan olikin hyvä niin, sillä A. W. Yrjänä lukee kirjan loistavasti.
Yksityiskohtainen kuvitelma kahden Suomeen lähetystyötä tekemään saapuvan mormonin kokemuksista. Usko on kovasti koetuksella, mutta se tuntuu tuovan myös lohtua. Suuret juonenkäänteet vähän ärsyttivät, samoin kuin hassut pikkuhuomiot suomalaisuudesta.
Olisin halunnut pitää tästä enemmän, mutta en oikein tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Juha Itkosta kun on kuitenkin kehuttu. Mutta kirja oli jotenkin hidas, vaikka kaunis olikin.
Ihan mielenkiintoinen näkökulma, herätti ajatuksia. Luin äikän tehtävän takia, ei sellainen, jonka olisin muuten ensimmäisenä napannut hyllystä. (Osaksi kuuntelin, osaksi luin)
David ja Mark saapuvat lähetyssaarnaajiksi pienelle paikkakunnalle Suomeen. Liiaksi raamatullista pohdintaa ja tuskaa, vaikka ajatuksena kirja etukäteen kiinnosti ja kiehtoi.
Tarina lässähti vähän loppupuolella, mutta tykkäsin kirjan hahmoista ja varsinkin alun tunnelmasta. Yritän olla tuomitsematta kirjailijoita yhden teoksen perusteella, joten pitää etsiä Itkoselta jotain muutakin luettavaa.
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat: (1984-2001: 136/136) (2002: 4/6) 2003: 5/6 1984-2023: 145/268
4/5. Plussaa siitä, ettei esikoisromaanissa seikkaile henkilöitä, joita epäilee kirjailijan omiksi kuviksi. Tämä on jotain aivan muuta. Varmaan Juha Itkonen on laittanut kirjailijan oikeudella jotakin itsestään näihin mormonilähetyssaarnaajapoikiinkin, mutta mitä tämä omasta elämästä lainattu voisi sitten olla, se ei olekaan niin ilmeistä. Vaikkei kirjan tapahtumapaikkaa missään suoraan mainitakaan, niin kuvauksen perusteella ympäristö tuntuisi hyvin sopivan Hämeenlinnaan, josta sattumoisin Itkonen itse on kotoisin. Lukiessa herää kuitenkin välillä epäily, että valittu aihepiiri on kirjailijalle niin kaukainen, ettei sitä ole voinut taustatöitäkään tekemällä paikata – ja kirja tasapainotteleekin sitten uskottavan ja epäuskottavan välimaastossa. Mutta tästä kuulisinkin mielelläni jonkun Utahista Suomeen lähetystyöhön tulleen parikymppisen "myöhempien aikojen pyhän" mielipiteen.
Mielenkiintoinen näkökulma suomalaisuuteen ja MAP-kirkon jäsenten elämään. Itkonen esittelee suomalaisuutta monin tavoin, joskus hykerryttävästi ja toisinaan lakonisesti, maahamme tulleiden amerikkalaisten lähetyssaarnaajien silmin nähtynä. MAP-kirkon kuvaus tuntui sopivan luontevasti teokseen. Minulla on melko pinnallinen käsitys mormonismista, mutta siitä huolimatta kykenin luovimaan hyvin lähetyspresidenttien, julistustyön, apuyhdistysten ja sakramenttikokousten tulvan läpi. Toisinaan mietin, miten uskottavaa kerronta oli: voisiko kurssilla suomea opiskellut nuori mies puhua kieltä niin hyvin, kuin teksti antoi ymmärtää? Teoksen ylenmääräinen dramaattisuus laski myös tähtiä. Loppu töksähti. Myöhempien aikojen pyhiä on kuitenkin mielestäni kirja, joka kannattaa lukea.
Two missionaries of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints from Salt Lake City, Utah, come to a small town in Finland.
Kirja oli ehkä erilainen kuin odotin, tosin en tiedä, mitkä oikeastaan olivat odotukseni. Muutamat epätäsmällisyydet välillä häiritsivät, alussa mm. puhuttiin takakumin paikkaamisesta, mutta irrotettiin etupyörä. Myöhemmin piti tukea vauvan niskaa, mutta kyseinen vauva oli jo 9 kuukautta vanha... Mielenkiintoinen kirja silti, jotain uuttakin varmaan opin mormonilähetyssaarnaajien elämästä (vaikka ilmeisesti kaikki mainitut asiat eivät aivan pidä paikkaansa), tosin jonkin verran tiesin aiheesta etukäteenkin.
If you don't know much about LDS this is probably not the book to start with, but I would recommend it if you are familiar with this church, and don't have very sensitive views on it one way or the other. I wouldn't say this book presents anyone in a particularly great light.
However, I enjoyed it! Even though it's pretty sad, and though the viewpoint is pretty narrow, a worst case scenario even, it doesn't mean there's no truth behind it. I think this book is a relevant look into topics and experiences some people can relate to.
7.7.2008 Itkonen, Juha: Myöhempien aikojen pyhiä (2003) 9 - Kaks amerikkalaista mormonia tulee Suomeen lähetystyöhön. Kaikkee tapahtuu ja lopulta kaikki kuolee... melkeen. Jännää on tietty kuvaus kotimaasta ulkomaisen silmin. Samalla kerrotaan mormonien uskosta. On epäilevä Tuomaa/David ja uskossaan vannoutunut Mark. Ja statistit. Kerronta pitää otteessaan niin, et pitää kesken työnteonki lukee. Ei mitään valmiita vastauksia, vaan pohdiskeltavaa.