Belzebubs sukeltaa bläkkiksen syvimpään olemukseen. 44-sivuinen Helvettiin ja takaisin toimii eräänlaisena esittelynä sarjalle, lisää materiaalia ilmestyy viikottain osoitteessa Belzebubs.com. 300 kappaleen rajallinen, numeroitu painos.
JP lives in Tampere, Finland, where he writes and draws comics. He enjoys cooking, making music and getting tattooed but dislikes writing biographies in third person.
Tämä on oikeastaan liian lyhyt, että tästä voisi antaa tarkempaa arviota. Kirjassa on ~40 sivua ja se koostuu neljän ruudun strippisarjakuvista sekä muutamista sivun-aukeaman kokoisista tunnelmakohtauksista. Käytännössä kirja sisältää siis noin 25-30 strippiä eikä se oikein riitä edes esittelemään sarjaa. Tavallaan kirja on vain nettisarjakuvan mainos, mutta ei tämä suoranaisesti houkuttele sarjaan enempää tutustumaan eikä tässä myöskään mainita nettisarjista mitenkään. Goodreadsin parin lauseen esittely avasi itselleni kirjaa huomattavasti.
Lyhyenä sarjakuvana viihdyttävä, mutta monella tavalla tuntuu siltä, että tarina alkaisi keskeltä eikä hahmoja varsinaisesti esitellä eikä heistä erotu luonteita tai muita erottavia piirteitä. Yhdelle kohdalle tuli naurahdettua, mutta muuten tämä tuli lähinnä lukaistua läpi. Piirrosjälki on söpöä ja sopii hyvin sarjakuvan teemaan.
Pokkarin koko oli yllätys: se on tosi pieni, vähän kämmentä isompi. En meinannut löytää teosta, kun kirjastosta hain.
Ahosen parodiat keskiluokkaisista satanisteista ja näiden lastenkasvatus- ja muista ongelmistaan toimii oikein mainiosti ja tämän sarjakuvan huumori on kirjaimellisesti sysimustaa. Ei tosikoille uskovaisille.
Belzebubs on mulle tuntematon sarjakuva vaikkakin olen joskus törmännyt mainintoihin kuinka hyvä se on. Yllätyin iloisesti siitä että odotukset palkittiin! Tämä oli aivan hulvaton! Eiku varaamaan muutkin osat kirjastosta!
En käsitä, miten tämä ilmiö on voinut vuosikaudet livahtaa silmieni ohi, mutta onneksi ei livahda enää. Kiitos eri medioille, jotka ovat nostaneet ja vinkanneet tätä loistavaa musiikki/sarjakuva/kasvatusopas/rakkaustarina-opusta, nettisarjista, biisiä ja tulevaa alpparia ja ehkä älppäriäkin.
3.5 stars This was grand! So many tongue-in-cheek quips on the heavy metal lyfestyle. The album had both casual and stunning panels, and I especially enjoyed the detailed imagery of Hell and its tourist attractions. This has the potential to make some metal fans very happy!
JP Ahonen on yksi suosikki sarjakuvantekijöistäni, joten olen ollut Belzebubs-kelkassa alusta lähtien somessa. Pari hassua strippiä vakiintui pian yhdeksi tämänhetkisistä nettisarjis-suosikeistani, ja nyt tämä kirja löytyykin hyllystäni Perkeroksen kaverina. Perkeroksen tapaan Belzebubs on äärimmäisen tyylikäs teos, joskin hyvin erilainen.
Tajusin vasta oston jälkeen, että tämähän on suomeksi - ja olin hetken huolissani. Netissä seuraamani Belzebubs oli nimittäin englanniksi, ja sarjakuvana se on äärimmäisen "punny" - paljon sanaleikkejä, väärin kuultuja ja/tai tajuttuja nimiä ja kommentteja, viittauksia... No, huolistani huolimatta voin ilokseni todeta, että tämä toimii todella hyvin näinkin. Ihan parissa kohtaa pieni ääni mielessäni pohti, että tämä läppä soljui jotenkin luontevammin kokonaan englanninkielisessä lauseessa, mutta se ei ole kenenkään syy, ja kaikenkaikkiaan olin vain tyytyväinen lukuelämykseen.
While there are humorous, some might even say ridiculous, aspects to heavy metal and especially black metal, few have managed to turn them into comic form as effortlessly and with love as J.P. Ahonen. After the beautiful graphic novel, Sing No Evil (Perkeros), with K.P. Alare, Ahonen returns to the world of metal with this limited edition strip collection loosely tied together by a trip to hell.
Belzebubs is a collection of comic strips about a black metal band and especially its lead singer and his family. After several laughs at the cliches of black metal, (whether studs, corpse paints etc.), the singer and his wife set out on a romantic holiday to their dream destination, hell.
The gags fly on both visual and wordy levels. Even if they might not make you laugh out loud, combined with the endearing art, they certainly at least raise enough smiles to keep you satisfied. While really only a minor sidetrack, it is a nice little item to browse through a few times while waiting for a deeper look into the world of music in the hopefully soon coming sequel to Sing No Evil.
If you ever wanted to know what a holiday in hell is like, Sløth and his wife Lucyfer will be happy to show you around the segway tours of purgatory and their ongoing question whether or not the orgy on TV qualifies as news in hell or if it's in the pay-per-view package. But it's all good, because Sløth's band is in a creative slump currently, his daughter proves her love by showing her middle finger and his son has a Christian phase going on.
Short, funny and charming. What more could you ask for in a collection of funnies? Metal! Well, there's plenty of Metal in this one, because JP Ahonen knows the scene so well that he can poke fun at it in the most hilarious way. Sometimes, they're in-jokes, other times they're outlandish jokes but everyone can get a good laugh out of them.