En oikein tiedä mihin kategoriaan nämä Haatasen kirjat menevät. Ovat ikäänkuin hetkiä omasta elämästä ja omista kokemuksista, mutta silti kirjan minähenkilö on keksitty. Pieniä lukuja, tarinoita jotka tässä kirjassa keskittyvät matkustamiseen, kun taas edellisessä kirjassa löyhästi meikkipussiin. Keski-ikäisen naisen mukahauskaa kirjoittelua, mutta musta sieltä paistaa jotenkin katkeruus läpi, eli ei ainakaan mua naurata, eikä huvita, pikemminkin säälittää.