What do you think?
Rate this book
Emman salainen toive
Emma ei uneksinut prinsessaelämästä. Hän toivoi olevansa ihan tavallinen huoleton tyttö, jolla oli samanlainen hassunhauska perhe kuin naapurin tytöillä.
Emman mielestä kaikki Harmaksilla oli ihanaa: siivouspäivät ja karkkilakko, lapaslaatikot, joista toisessa luki Fredrika ja toisessa Saima. Tavarat olivat siististi ja järjestelmällisesti, aivan eri tavalla kuin äidin luona.
Mummin ja ukin luokse muutettuaan Emman ei pitkästä aikaa tarvinnut huolehtia mistään. Mutta suru ja pelko olivat pinttyneet häneen kuin vanha maali. Onneksi Fredrika puhui tuulen viuhumaan korvissa ja seikkailun kutittamaan nenää!
Järven jäällä Emma oli vapaa, poissa koulusta, äidistä ja kaikesta hankalasta. Voisipa säilöä sen tunteen, kun kiitää pitkin järven jäätä raisuna kuin pohjoistuuli ja kaikesta irrallaan.
Mari Kujanpäällä on ainutlaatuinen kyky katsoa maailmaa lapsen silmin. Hänen romaaninsa Minä ja Muro (2009) voitti Finlandia Juniorin ja sovitettiin näytelmäksi Kansallisteatteriin.
Emman mielestä kaikki Harmaksilla oli ihanaa: siivouspäivät ja karkkilakko, lapaslaatikot, joista toisessa luki Fredrika ja toisessa Saima. Tavarat olivat siististi ja järjestelmällisesti, aivan eri tavalla kuin äidin luona.
Mummin ja ukin luokse muutettuaan Emman ei pitkästä aikaa tarvinnut huolehtia mistään. Mutta suru ja pelko olivat pinttyneet häneen kuin vanha maali. Onneksi Fredrika puhui tuulen viuhumaan korvissa ja seikkailun kutittamaan nenää!
Järven jäällä Emma oli vapaa, poissa koulusta, äidistä ja kaikesta hankalasta. Voisipa säilöä sen tunteen, kun kiitää pitkin järven jäätä raisuna kuin pohjoistuuli ja kaikesta irrallaan.
Mari Kujanpäällä on ainutlaatuinen kyky katsoa maailmaa lapsen silmin. Hänen romaaninsa Minä ja Muro (2009) voitti Finlandia Juniorin ja sovitettiin näytelmäksi Kansallisteatteriin.
200 pages, Hardcover
First published January 1, 2016
18 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 7 of 7 reviews
September 27, 2016
Tämä on ihana. Kamala ja ihana. Synkkä, mutta tarpeellinen ja tähän voi samastua melkein kaikki, vaikka ihan näin äärikokemuksia ei olekaan. Jokainen on ollut jostain syystä joskus yksin, jokaista on katsottu pitkään, jokainen on leimattu joksikin ilman omaa syytään. Toivottavasti jokainen on löytänyt myös ihmisiä, joiden avulla mennään eteenpäin, vaikka ihan miniaskel kerrallaan.
Paljon sanottavaa tunteista, ihmissuhteista, temperamenteista, ihmisoikeuksista, kiusaamisesta, yhteisöistä, turvallisuudesta, luottamuksesta, anteeksiannosta.
Paljon sanottavaa tunteista, ihmissuhteista, temperamenteista, ihmisoikeuksista, kiusaamisesta, yhteisöistä, turvallisuudesta, luottamuksesta, anteeksiannosta.
October 14, 2016
Ihanan kamala kirja. Tai kamalan ihana. Tärkeä aihe, hyvin kirjoitettu eikä mässäile liikaa aiheella. Vau.
December 9, 2016
Teksti vähän vaikeasti seurattavaa kun hyppelee paljon ja vuorosanat eivät ole lainausmerkeissä. Muuten ihana kirja.
January 2, 2025
Mielenkiintoinen tarina huumeäidin lapsesta. Lastenkirja, mutta enemmän aikuisille sopiva.
September 20, 2016
Emma ihailee naapuriin muuttaneita tyttöjä ja heidän perhettään, sillä häneltä itseltään on aina puuttunut oikea perhe. Pikku hiljaa tarinan edetessä Emma raottaa salaisuuksien verhoa, joka koskee hänen rikkonaista, turvatonta lapsuuttaan ja huumeidenkäyttäjä-äitiään. Emma on oppinut olemaan reippaampi kuin hänen lapsena kuuluisi olla: hän siivoaa mielellään, sillä se antaa hänelle tunteen, että hän on hyödyllinen ja aikaansaava. Hän pesee käsiään liian usein, muttei voi lopettaa sitä. Hän yrittää jatkuvasti miellyttää muita, sillä hän ei halua suututtaa ketään.
Välillä tätä kirjaa lukiessa tulee kamalan paha mieli. Mari Kujanpää osaa hyvin onnistuneesti kuvata tarinaa lapsen näkökulmasta niin, että aikuinenkin lukija muuttuu lapseksi jälleen ja eläytyy tämän tunnetiloihin.
Vaikka kirjassa on taustalla rankkoja aiheita, se on silti ihanan lapsenomaisen huoleton ja kepeä lukea. Emma saa ihanasti tukea ja turvaa isovanhemmiltaan, jotka ovat ottaneet tytön hoitaakseen äidin huumevieroituksen ajaksi - ja ehkä pidemmäksikin. Emmaa vaivaa jatkuvasti olo, että hän on isovanhemmilleen vaivaksi, eikä hän oikein kehtaa pyytää heiltä mitään. Siksi hämmästys onkin suuri, kun hänelle maksetaan taitoluistelutunnit, ja kaiken huipuksi isä Harmas hoitaa kuskauksen. Hänestä on outoa, kun aikuiset hoitavat hänen puolestaan asioita, sillä hän on tottunut pitämään itse huolen itsestään.
Emma haluaisi naapurin kuudesluokkalaisesta Saimasta ystävän, ja yrittää tehdä kaikkensa, ettei heille tulisi erimielisyyksiä. Saimi kohtelee Emmaa tylysti ja turhautuu tämän mukailuun, mutta Emma ei osaa suuttua Saimalle. Hän kokee, ettei hänellä ole varaa valita ystäviään. Kun sitten Saima muuttaakin eri paikkakunnalle mentyään musiikkipainotteiseen kouluun, Emma ei meinaa päästä surustaan yli. Onnekseen hän löytääkin Saimin pikkusiskosta Fredriikasta ylimmän ystävän, jota hänen ei tarvitse miellyttää.
Emman salainen toive esittää hienon esimerkin siitä, miten pienen tytön itseluottamus kasvaa pala palalta, kun hän pääsee turvallisten ihmisen ympäröimäksi. Emman mummi ja ukki, Harmaksen perhe naapurissa, Laura-täti lapsineen ja mummolan kanat tuovat tytölle lohtua ja saavat hänet pikku hiljaa luottamaan siihen, että hän on arvokas omana itsenään. Pidän siitä, että lopussa Emma alkaa antaa armoa itselleen ja myös äidilleen.
Vaikka minussa tämä kirja herättää hyvin perinpohjaisia pohdintoja, lapsilukijoille tämä antaa varmasti pintapuolisemman kuvauksen ystävyydestä, surusta, taitoluistelusta ja ylipäänsä sympaattisen Emman elämästä mummolassa. Kirjaa suositellaan yli yhdeksänvuotiaille, ja minä suosittelen tätä myös aikuisille! Tästä jäi niin hyvä mieli, että melkein itkettää ilosta.
Välillä tätä kirjaa lukiessa tulee kamalan paha mieli. Mari Kujanpää osaa hyvin onnistuneesti kuvata tarinaa lapsen näkökulmasta niin, että aikuinenkin lukija muuttuu lapseksi jälleen ja eläytyy tämän tunnetiloihin.
Vaikka kirjassa on taustalla rankkoja aiheita, se on silti ihanan lapsenomaisen huoleton ja kepeä lukea. Emma saa ihanasti tukea ja turvaa isovanhemmiltaan, jotka ovat ottaneet tytön hoitaakseen äidin huumevieroituksen ajaksi - ja ehkä pidemmäksikin. Emmaa vaivaa jatkuvasti olo, että hän on isovanhemmilleen vaivaksi, eikä hän oikein kehtaa pyytää heiltä mitään. Siksi hämmästys onkin suuri, kun hänelle maksetaan taitoluistelutunnit, ja kaiken huipuksi isä Harmas hoitaa kuskauksen. Hänestä on outoa, kun aikuiset hoitavat hänen puolestaan asioita, sillä hän on tottunut pitämään itse huolen itsestään.
Emma haluaisi naapurin kuudesluokkalaisesta Saimasta ystävän, ja yrittää tehdä kaikkensa, ettei heille tulisi erimielisyyksiä. Saimi kohtelee Emmaa tylysti ja turhautuu tämän mukailuun, mutta Emma ei osaa suuttua Saimalle. Hän kokee, ettei hänellä ole varaa valita ystäviään. Kun sitten Saima muuttaakin eri paikkakunnalle mentyään musiikkipainotteiseen kouluun, Emma ei meinaa päästä surustaan yli. Onnekseen hän löytääkin Saimin pikkusiskosta Fredriikasta ylimmän ystävän, jota hänen ei tarvitse miellyttää.
Emman salainen toive esittää hienon esimerkin siitä, miten pienen tytön itseluottamus kasvaa pala palalta, kun hän pääsee turvallisten ihmisen ympäröimäksi. Emman mummi ja ukki, Harmaksen perhe naapurissa, Laura-täti lapsineen ja mummolan kanat tuovat tytölle lohtua ja saavat hänet pikku hiljaa luottamaan siihen, että hän on arvokas omana itsenään. Pidän siitä, että lopussa Emma alkaa antaa armoa itselleen ja myös äidilleen.
Vaikka minussa tämä kirja herättää hyvin perinpohjaisia pohdintoja, lapsilukijoille tämä antaa varmasti pintapuolisemman kuvauksen ystävyydestä, surusta, taitoluistelusta ja ylipäänsä sympaattisen Emman elämästä mummolassa. Kirjaa suositellaan yli yhdeksänvuotiaille, ja minä suosittelen tätä myös aikuisille! Tästä jäi niin hyvä mieli, että melkein itkettää ilosta.
This entire review has been hidden because of spoilers.
December 25, 2016
Kirjan kansikuva onnistui hämäämään minut täysin, sillä luulin että luistelulla olisi ollut kirjassa suurempikin osa. Itse asiassa minä luulin että kirjan Emma harrastaa taitoluistelua vaikka haluaisi harrastaa jääkiekkoa - tai toisin päin - mutta perhe tai ystävät ovat jotenkin sitä vastaan.
Mutta tämä "Emman salainen toive" olikin jotain ihan muuta....
Emma on 11-vuotias ja hänen äitinsä on huumeidenkäyttäjä. Siksi hän on joutunut asumaan lastenkodissa ja sijaisperheessä ja nyt hän asuu mumminsa ja ukkinsa luona, jotka ovat ihan huipputyyppejä.
Mummin ja ukin naapuriin muuttaa hauska perhe jota Emma ihailee kovasti: äiti on opettaja, isä kirjoittaa lintukirjoja, Emmaa vuotta vanhempi Saima on kova puhumaan ja soittamaan viulua ja kaksi vuotta nuorempi Fredrika on kekseliäs ja huoleton. Emma tahtoisi itselleen samanlaisen huolehtivan perheen sekä Saiman ja Fredrikan rohkeutta. Hän myös tahtoisi päästä eroon yökastelusta ja jatkuvasta käsien pesemisestä.
Kirjassa kerrotaan todentuntuisesti Emman ystävähuolista ja muista murheista, kuten siitä ettei Emma tahtoisi olla mummille ja ukille vaivaksi ja mitenköhän äiti voi ja miten muut suhtautuvat siihen että Emman äiti käyttää huumeita. Näitä ongelmia ei kuitenkaan kuvata kovin ahdistavasti, vaan pikemminkin siihen tapaan että "näetkös, muillakin on murheita".
Tietysti kuvaukset Emman kokemuksista äitinsä kanssa olivat kohtuullisen sydäntäsärkevää luettavaa, mutta sentään ne olivat muistoja melko mukavassa nykyhetkessä. Emma oli kyllä hirmuisen reipas!
Millaiselle lukijalle tätä suosittelisin? Jaa'a. Ehkäpä ystävyysasioita pohtivalle introvertille. Jollekin joka tahtoisi ymmärtää introverttejä paremmin.
En suosittele: Vanhemmille joita ahdistaa kun eivät pidä lastensa lapasia järjestyksessä. Taitoluistelua tai jääkiekkoa haluaville. (Tässä kirjassa oli kyllä kumpaakin mutta hyvin, hyvin vähän.)
Minusta kirjojen takakansia saisi miettiä vähän informatiivisemmiksi. ;)
Mutta tämä "Emman salainen toive" olikin jotain ihan muuta....
Emma on 11-vuotias ja hänen äitinsä on huumeidenkäyttäjä. Siksi hän on joutunut asumaan lastenkodissa ja sijaisperheessä ja nyt hän asuu mumminsa ja ukkinsa luona, jotka ovat ihan huipputyyppejä.
Mummin ja ukin naapuriin muuttaa hauska perhe jota Emma ihailee kovasti: äiti on opettaja, isä kirjoittaa lintukirjoja, Emmaa vuotta vanhempi Saima on kova puhumaan ja soittamaan viulua ja kaksi vuotta nuorempi Fredrika on kekseliäs ja huoleton. Emma tahtoisi itselleen samanlaisen huolehtivan perheen sekä Saiman ja Fredrikan rohkeutta. Hän myös tahtoisi päästä eroon yökastelusta ja jatkuvasta käsien pesemisestä.
Kirjassa kerrotaan todentuntuisesti Emman ystävähuolista ja muista murheista, kuten siitä ettei Emma tahtoisi olla mummille ja ukille vaivaksi ja mitenköhän äiti voi ja miten muut suhtautuvat siihen että Emman äiti käyttää huumeita. Näitä ongelmia ei kuitenkaan kuvata kovin ahdistavasti, vaan pikemminkin siihen tapaan että "näetkös, muillakin on murheita".
Tietysti kuvaukset Emman kokemuksista äitinsä kanssa olivat kohtuullisen sydäntäsärkevää luettavaa, mutta sentään ne olivat muistoja melko mukavassa nykyhetkessä. Emma oli kyllä hirmuisen reipas!
Millaiselle lukijalle tätä suosittelisin? Jaa'a. Ehkäpä ystävyysasioita pohtivalle introvertille. Jollekin joka tahtoisi ymmärtää introverttejä paremmin.
En suosittele: Vanhemmille joita ahdistaa kun eivät pidä lastensa lapasia järjestyksessä. Taitoluistelua tai jääkiekkoa haluaville. (Tässä kirjassa oli kyllä kumpaakin mutta hyvin, hyvin vähän.)
Minusta kirjojen takakansia saisi miettiä vähän informatiivisemmiksi. ;)
February 9, 2017
Aiheesta huolimatta kirja ei ollut liian synkkä. Emman maailma oli kuvattu tosi hienosti: arkuus, varautuneisuus, yksinäisyys, huonommuuden tunne, toiveikkuus...
Displaying 1 - 7 of 7 reviews