What do you think?
Rate this book
Troijan sota ja Odysseuksen harharetket
Tarujen kuuluisin sota ja sen loistava sankari heräävät eloon
Paavo Castrén nostaa antiikin tunnetuimmat tarut uuteen kukoistukseen. Länsimaisen kirjallisuuden kulmakivet Ilias ja Odysseia vievät lukijan keskelle antiikin jännittävää mytologiaa. Pääosissa hurjat sankarit ja Olympoksen viekkaat jumalat sekä heidän rakkaushuolensa, petolliset juonittelunsa ja ihmetekonsa.
Troijan sota saa tarkan kuvauksen alkuvaiheineen, sotavuosineen ja Troijan kaupungin tuhoineen. Odysseuksen harharetket on sen sijaan Odysseian tarkka suorasanainen käännös alkukielestä. Kirjan upea, antiikkisten esikuvien pohjalta tehty piirroskuvitus tuo eläväksi tarujen maailman. Teoksessa on myös kerronnalliset selitykset, jotka karttojen kera avaavat lukijalle elämää Homeroksen ajan antiikissa.
Paavo Castrén nostaa antiikin tunnetuimmat tarut uuteen kukoistukseen. Länsimaisen kirjallisuuden kulmakivet Ilias ja Odysseia vievät lukijan keskelle antiikin jännittävää mytologiaa. Pääosissa hurjat sankarit ja Olympoksen viekkaat jumalat sekä heidän rakkaushuolensa, petolliset juonittelunsa ja ihmetekonsa.
Troijan sota saa tarkan kuvauksen alkuvaiheineen, sotavuosineen ja Troijan kaupungin tuhoineen. Odysseuksen harharetket on sen sijaan Odysseian tarkka suorasanainen käännös alkukielestä. Kirjan upea, antiikkisten esikuvien pohjalta tehty piirroskuvitus tuo eläväksi tarujen maailman. Teoksessa on myös kerronnalliset selitykset, jotka karttojen kera avaavat lukijalle elämää Homeroksen ajan antiikissa.
554 pages, Hardcover
Published January 1, 2016
About the author
Homer
5,660 books7,934 followersHomer (Greek: Όμηρος, born c. 8th century BC) was an ancient Greek poet traditionally credited with composing the Iliad and the Odyssey, two epic poems that are foundational works of ancient Greek literature. He is widely regarded as one of the most influential and revered poets in history.
The Iliad recounts a quarrel between King Agamemnon and the warrior Achilles during the final year of the Trojan War. The Odyssey tells of the ten-year journey of Odysseus, king of Ithaca, as he struggles to return home following the fall of Troy. Both poems are composed in Homeric Greek, also known as Epic Greek, a literary language combining features of the Ionic and Aeolic dialects from different periods, with a predominantly Eastern Ionic influence. Most scholars believe that the poems originated in an oral tradition and were transmitted orally before being written down. Although largely concerned with serious and often tragic themes, the Homeric epics also contain elements of humour and comedy.
Homer's poems profoundly influenced ancient Greek culture, literature, and education, helping to shape ideals of heroism, glory, and honour. Plato famously described Homer as the poet who had "taught Greece" (τὴν Ἑλλάδα πεπαίδευκεν). In Dante Alighieri's Divine Comedy, Virgil refers to Homer as the "Poet Sovereign", the greatest of all poets. Similarly, Alexander Pope, in the preface to his translation of the Iliad, acknowledges Homer's longstanding reputation as the "greatest of poets". From antiquity to the present day, the Homeric epics have continued to inspire countless works of literature, music, visual art, and film.
The circumstances surrounding the composition of the Iliad and the Odyssey remain subjects of scholarly debate. Questions concerning their authorship, date, place, and manner of composition have yet to be conclusively resolved. Scholars disagree over whether both poems were composed by a single individual or emerged from a broader oral tradition involving multiple poets. They are generally believed to have taken shape around the late 8th or early 7th century BC. Numerous accounts of Homer's life circulated in classical antiquity, the most widespread portraying him as a blind bard from Ionia, a region along the central western coast of Anatolia in present-day Turkey. Modern scholars, however, generally regard these biographical traditions as legendary rather than historically reliable.
Other names:
French: Homère
Italian: Omero
Portuguese and Spanish: Homero
The Iliad recounts a quarrel between King Agamemnon and the warrior Achilles during the final year of the Trojan War. The Odyssey tells of the ten-year journey of Odysseus, king of Ithaca, as he struggles to return home following the fall of Troy. Both poems are composed in Homeric Greek, also known as Epic Greek, a literary language combining features of the Ionic and Aeolic dialects from different periods, with a predominantly Eastern Ionic influence. Most scholars believe that the poems originated in an oral tradition and were transmitted orally before being written down. Although largely concerned with serious and often tragic themes, the Homeric epics also contain elements of humour and comedy.
Homer's poems profoundly influenced ancient Greek culture, literature, and education, helping to shape ideals of heroism, glory, and honour. Plato famously described Homer as the poet who had "taught Greece" (τὴν Ἑλλάδα πεπαίδευκεν). In Dante Alighieri's Divine Comedy, Virgil refers to Homer as the "Poet Sovereign", the greatest of all poets. Similarly, Alexander Pope, in the preface to his translation of the Iliad, acknowledges Homer's longstanding reputation as the "greatest of poets". From antiquity to the present day, the Homeric epics have continued to inspire countless works of literature, music, visual art, and film.
The circumstances surrounding the composition of the Iliad and the Odyssey remain subjects of scholarly debate. Questions concerning their authorship, date, place, and manner of composition have yet to be conclusively resolved. Scholars disagree over whether both poems were composed by a single individual or emerged from a broader oral tradition involving multiple poets. They are generally believed to have taken shape around the late 8th or early 7th century BC. Numerous accounts of Homer's life circulated in classical antiquity, the most widespread portraying him as a blind bard from Ionia, a region along the central western coast of Anatolia in present-day Turkey. Modern scholars, however, generally regard these biographical traditions as legendary rather than historically reliable.
Other names:
French: Homère
Italian: Omero
Portuguese and Spanish: Homero
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
Read
August 29, 2026Tämä ei ole varsinainen arvostelu, koska en taida olla oikein pätevä arvostelemaan melkein kolmetuhatta vuotta vanhaa kirjallisuutta. Lähinnä siis ajatuksia juuri tästä kyseisestä versiosta.
Aluksi käydään läpi Iliaan tapahtumia - tässä ei siis ole suoranaista Iliasta, mutta Castren käy enempi omin sanoin läpi Troijan sodan tapahtumat. Tämä osio oli suurimmilta osin aika tylsää luettavaa, mutta ihan tarpeellista Odysseian lukemisen kannalta.
Odysseia itsessään tässä on kokonaisuudessaan suorana käännöksenä, tosin proosamuotoon taivutettuna alkuperäisen runomitan sijasta. Odysseia oli lähes kokonaan yllättävänkin viihdyttävä lukukokemus, vain satunnaisia tylsempiä pätkiä. Nykyihmisen näkökulmasta urhoollinen sankaritarina muotoutui monin kohdin tahattoman koomiseksi, mikä toi mukaan oman hauskuuden tasonsa. Käännöksen oikeellisuudesta en tietenkään osaa sanoa mitään, mutta kieli oli selkeää ja helppolukuista.
Loppuosa kirjasta on selityksiä Odysseiassa ilmenevistä kulttuurisista seikoista; minkälaisessa maailmassa tarinan hahmot elävät. Hyödyllinen lisä, joka selkeyttää tarinan elementtejä.
Jos Odysseia kiinnostaa, voin suositella tätä teosta. Tylsähkön Troijan sota -osion voi minusta skipata, jos ei koe tarvetta performatiivisesti ylisuorittaa kuten allekirjoittanut.
Aluksi käydään läpi Iliaan tapahtumia - tässä ei siis ole suoranaista Iliasta, mutta Castren käy enempi omin sanoin läpi Troijan sodan tapahtumat. Tämä osio oli suurimmilta osin aika tylsää luettavaa, mutta ihan tarpeellista Odysseian lukemisen kannalta.
Odysseia itsessään tässä on kokonaisuudessaan suorana käännöksenä, tosin proosamuotoon taivutettuna alkuperäisen runomitan sijasta. Odysseia oli lähes kokonaan yllättävänkin viihdyttävä lukukokemus, vain satunnaisia tylsempiä pätkiä. Nykyihmisen näkökulmasta urhoollinen sankaritarina muotoutui monin kohdin tahattoman koomiseksi, mikä toi mukaan oman hauskuuden tasonsa. Käännöksen oikeellisuudesta en tietenkään osaa sanoa mitään, mutta kieli oli selkeää ja helppolukuista.
Loppuosa kirjasta on selityksiä Odysseiassa ilmenevistä kulttuurisista seikoista; minkälaisessa maailmassa tarinan hahmot elävät. Hyödyllinen lisä, joka selkeyttää tarinan elementtejä.
Jos Odysseia kiinnostaa, voin suositella tätä teosta. Tylsähkön Troijan sota -osion voi minusta skipata, jos ei koe tarvetta performatiivisesti ylisuorittaa kuten allekirjoittanut.
August 26, 2017
Lukukokemus oli ennen kaikkea mielenkiintoinen, sillä tarinoiden arvomaailma oli niin erilainen. En esimerkiksi muistanut, miten tiheään tarinoissa jumaluudet ottivat toisten ihmisten hahmoja ja neuvoivat sankareita. Harharetket tarjosivat hyvän mahdollisuuden pohtia länsimäisten tapojen, uskonnon ja kulttuurin lähtökohtia ja kehitystä.
Lopun selitykset olisivat tosin hyvin voineet olla jo alussa, esipuheen tapaisina. Ehkä tämä oli vain ovela suunnitelma saada lukija palaamaan kirjan ääreen, paremmin taustatiedoin varustettuna.
Lopun selitykset olisivat tosin hyvin voineet olla jo alussa, esipuheen tapaisina. Ehkä tämä oli vain ovela suunnitelma saada lukija palaamaan kirjan ääreen, paremmin taustatiedoin varustettuna.
Read
August 29, 2021Tältä kesältä antiikin kreikkalainen mytologia on käsitelty. Paavo Castrénin kirja esittää Troijan sodan ja Odysseuksen harharetket proosamuotoon kirjoitettuna, äärimmäisen huolellisesti laadittuna kokoomateoksena. Paitsi että tästä saa paljon paremmin tolkkua kuin niistä runomuotoon laadituista versioista, Castrén on myös lisännyt kirjan loppuun erityisen osion, jossa verrataan eepoksia todellisuuteen. Huolellisesti käydään läpi missä mikäkin paikka oikeasti oli, mitkä kohdat olivat alkuperäistä tekstiä ja mitkä lisäyksiä ja millaisessa maailmassa noihin aikoihin elettiin. Sanoisin, että aiheesta ei parempaa teosta ole, vaikkakaan en ole asiantuntija, mutta niin vaikuttava tämä on. Mestariluokan työtä.
July 16, 2017
Iliaan sisällön tarkka ja taustoittava selostus on sekä hyödyllinen että harmittava. Harmittava siksi, että Ilias on käännetty suomeksi vain kerran (O. Mannisen runomittainen käännös vuodelta on 1924). Ilias ansaitsisi tulla käännetyksi uudeataan. Odysseian suorasanainen käännös on mainiota, vetävää luettavaaa. Kirjan selitysosasto on korvattu tavallisen hakemiston sijaan korvattu antiikin ja eeposten maailmaa valaisevilla esseillä. Ratkaisu toimii mainiosti. Tämän tapaisia ratkaisuja soisi näkevänsä useamminkin.
December 21, 2018
Toinen proosamuotoinen käännös Odysseiasta Pentti Saarikosken jo yli 50 vuotta vanhan version jälkeen ei petä. Käännös on taitava ja välittää hienosti alkuperäistekstin tunnelman. Harmi, ettemme toisaalta saaneet vieläkään Iliaasta uutta käännöstä vaan ainoastaan tiivistelmän. Sekin toki on erittäin hyödyllinen paremman puutteessa. Miinusta annan johdannosta ja selityksistä, joiden odotin olevan paljon tarkempia ja ottavan uusimman Homeros-tutkimuksen jotenkin huomioon.
July 25, 2026
(Finnish book, Finnish review)
Tämä on kuin lukisi Kalevalaa proosana eikä runona, eli joko pyhäinhäväistys tai sitten nerokasta luettavuuden parantamista ja teoksen tuomista laajemmalle lukijakunnalle. Vaikka välillä tulikin tämän "helpotuksen" takia hieman huijariolo, niin kyllähän tähän länsimaisen sivistyksen ja kirjallisuuden perusteokseen oli vihdoin kiva tutustua. Ehkä joskus myöhemmin tulee luettuna runomuotoisena sitten.
Tämä on kuin lukisi Kalevalaa proosana eikä runona, eli joko pyhäinhäväistys tai sitten nerokasta luettavuuden parantamista ja teoksen tuomista laajemmalle lukijakunnalle. Vaikka välillä tulikin tämän "helpotuksen" takia hieman huijariolo, niin kyllähän tähän länsimaisen sivistyksen ja kirjallisuuden perusteokseen oli vihdoin kiva tutustua. Ehkä joskus myöhemmin tulee luettuna runomuotoisena sitten.
February 4, 2019
Paavo Castrénin suorasanainen käännös Troijan sodasta ja Odysseuksen harhailuista. Heksametrisenä käännöksenä olisi varmasti jäänyt lukematta. Jumalat sähläävät ja säätävät minkä ehtivät. Ennustukset pitävät lähes aukottomasti kutinsa ja niitä on syytä kuunnella, fatalistina tallustella katkeraan loppuun saakka. Kuolevat ja kuolemattomat puuhastelevat, sotivat, lempivät, juovat suloista viiniä ja uhrattujen eläinten lihaa nautitaan yllin kyllin. Odysseuksen harharetkillä ukkoa kuolee, seireenit houkuttelevat, kyklooppi on paha rasti ja sillä aikaa kosijat yrittävät saada Penelopen häävuoteeseensa. Mutta eivät saa ja kaiken lisäksi Ode palaa reissultansa hivenen yllättäen laittaen vaimonsa kosijat hiippakunnan vaihtoon.
Mutta, tavattoman kiehtovaa tarinaa. Yli historioiden, ajan tavoittamatonta tarinaa. Joka on nyt ja aina oleva - niin kauan kuin Tellus jaksaa pyöriä.
http://www.openculture.com/2013/12/od...
Mutta, tavattoman kiehtovaa tarinaa. Yli historioiden, ajan tavoittamatonta tarinaa. Joka on nyt ja aina oleva - niin kauan kuin Tellus jaksaa pyöriä.
http://www.openculture.com/2013/12/od...
September 7, 2017
Kirja sisältää ensimmäisen kokonaisen proosasuomennoksen Homeroksen Odysseuksen harharetkistä ja sen lisäksi kuvauksen Troijan sodasta niin kuin siitä kreikkalaisessa kertomaperinteessä kerrotaan ja selitysosan.
En ole lukenut Odysseusta missään muodossa vaikka tarinat ovatkin tuttuja kuten varmaan monille muillekin. Teos oli hyvin valaiseva ja mielenkiintoinen ja monella tapaa yllättävä tällaisen antiikin kirjallisuutta lukemattoman lukijan katsantokannalta. Verrattuna yli tuhat vuotta vanhempaan Gilgameš-eepokseen kerronta on huomattavasti kehittyneempää. Gilgameš eteni suoraviivaisen kronologisesti, mutta Homeroksen tarinassa on takaumia ja siinä kuvataan samanaikaisia tapahtumia eri paikoissa. Muutenkin kerronta on sujuvaa ja loogista nykyihmisen mielestä. Väkivallan kuvaamisen graafisuus ja suorasukaisuus oli yllättävää. Veri roiskuu ja aivot lentävät seinään, kun taistellaan. Paikoitellen on aikamoisia nimiluetteloita aivan kuin kaikki mahdolliset henkilöt olisi ollut välttämätöntä saada mukaan teokseen. Ehkä he olivat sponsoroineet Homeroksen runohanketta. Hyvin sujuvasanainen ja tyylikäs käännös on toimii kuitenkin erinomaisesti ja auttaa näidenkin karien yli.
Ensimmäinen asia mikä kiinnitti huomiota oli jatkuva syömisen ja juomisen kuvaaminen. Tuskin Viisikoissakaan syödään näin paljon. Ja selvisi että “uhraaminen” on lähinnä ruuanlaiton välttämätön alkutoimenpide. Viinien osalta jäi kiinnostamaan se, että viini mainittiin aina jonkun adjektiivin kanssa, usein hunajainen, mutta joskus vaikkapa tulinen. Mieltä jäi kaivelemaan olivatko kyseessä selkeästi eri viinityypit? Makea meikäläisittäin jälkiruokaviini ja mausteinen punaviini kenties? Toinen huomiotaherättävä seikka oli, että hyvin suuri osa kirjan tapahtumista sijoittuu Odysseuksen kotiin.
Alun kuvaus Troijan sodan tapahtumista sisältää muun ohella katkelmia Homeroksen Iliaasta. Jätin tämän osan lukematta, koska kiinnostuksen kohteeni oli Homeroksen teos.
En ole lukenut Odysseusta missään muodossa vaikka tarinat ovatkin tuttuja kuten varmaan monille muillekin. Teos oli hyvin valaiseva ja mielenkiintoinen ja monella tapaa yllättävä tällaisen antiikin kirjallisuutta lukemattoman lukijan katsantokannalta. Verrattuna yli tuhat vuotta vanhempaan Gilgameš-eepokseen kerronta on huomattavasti kehittyneempää. Gilgameš eteni suoraviivaisen kronologisesti, mutta Homeroksen tarinassa on takaumia ja siinä kuvataan samanaikaisia tapahtumia eri paikoissa. Muutenkin kerronta on sujuvaa ja loogista nykyihmisen mielestä. Väkivallan kuvaamisen graafisuus ja suorasukaisuus oli yllättävää. Veri roiskuu ja aivot lentävät seinään, kun taistellaan. Paikoitellen on aikamoisia nimiluetteloita aivan kuin kaikki mahdolliset henkilöt olisi ollut välttämätöntä saada mukaan teokseen. Ehkä he olivat sponsoroineet Homeroksen runohanketta. Hyvin sujuvasanainen ja tyylikäs käännös on toimii kuitenkin erinomaisesti ja auttaa näidenkin karien yli.
Ensimmäinen asia mikä kiinnitti huomiota oli jatkuva syömisen ja juomisen kuvaaminen. Tuskin Viisikoissakaan syödään näin paljon. Ja selvisi että “uhraaminen” on lähinnä ruuanlaiton välttämätön alkutoimenpide. Viinien osalta jäi kiinnostamaan se, että viini mainittiin aina jonkun adjektiivin kanssa, usein hunajainen, mutta joskus vaikkapa tulinen. Mieltä jäi kaivelemaan olivatko kyseessä selkeästi eri viinityypit? Makea meikäläisittäin jälkiruokaviini ja mausteinen punaviini kenties? Toinen huomiotaherättävä seikka oli, että hyvin suuri osa kirjan tapahtumista sijoittuu Odysseuksen kotiin.
Alun kuvaus Troijan sodan tapahtumista sisältää muun ohella katkelmia Homeroksen Iliaasta. Jätin tämän osan lukematta, koska kiinnostuksen kohteeni oli Homeroksen teos.
August 31, 2016
Otavalta yllättävä veto laittaa kirja Castrénin nimiin. Ei tarkkaan ottaen niinkään Castrénin kirja Homeroksesta vaan Homeroksen kirja Odysseuksesta. Valtaosa kirjasta on Odysseian suorasanaista suomennosta, jota täydentävät alun Ilias-tiivistelmä ja lopun selitysosio.
Displaying 1 - 9 of 9 reviews