Muinainen kirous muutti Mahtavan Borvarian rauniokaupungiksi, jonka varjoissa vaanivat hirviöt, hornanhenget ja katkerat aaveet. Praedorit ovat uhkarohkeita seikkailijoita, jotka uhmaavat hirviöiden hampaita ja kuolleiden kirouksia etsiessään aarteita raunioiden uumenista. Useimmat eivät palaa, mutta jos olet tarpeeksi taitava, rohkea ja onnekas, voit elää saaliin varassa lopun ikääsi.
Prinsessa Nejah menettää nimensä, menneisyytensä ja kasvonsa. Aatelisneidosta tulee katutanssija, varas, vakooja ja lopulta koko valtakuntaa ravistelevan salaliiton avain. Praedorien taustatuki on Nejahin epävarma suoja pakomatkalla. Käärmetanssin askeleet vievät hänet Galthin slummeista aina Borvarian raunioihin asti.
After a wild youth of teaching, translating, being a technical writer for various industries and keeping the Finnish RPG writing scene alive in the late nineties, Ville finally settled down as a game designer for the videogames industry in 2004. In these days he is a freelancer in the booming Finnish videogame industry.
Writing in Finnish and English, Ville has produced a fantasy novels, a fact books and two semi-autobiographical works on working in and with the games industry and the educational sector. In some circles he is still best known for his five tabletop roleplaying games, two of which became best-sellers in Finland. The English version of Stalker RPG has a steadily growing fanbase abroad as well.
Stalker RPG was possible thanks to a license from the late Boris Strugatsky, the co-author of the legendary Roadside Picnic. It is this partnership that has allowed him to extend the setting of Roadside Picnic into the modern age, first with his roleplaying game and then with his first English-language novel, The Hollow Pilgrim.
Vuosia sitä jouduttiin odottamaan, mutta tänä kesänä ja syksynä Praedor sai jatkoa paitsi roolipelilisäosan myös uuden sarjakuvan ja romaanin muodossa.
Tämä on henkilökohtainen arvioni Käärmetanssija-romaanista, joka kertoo Nejah-nimisen tytön koettelemuksista niin Galthissa kuin Borvariassakin. Juonesta sen enempää paljastamatta todettakoon, että hän pelastuu aluksi salaperäisiltä vaikuttavissa olosuhteissa varmalta ja turhalta kuolemalta, minkä jälkeen hänestä koulutetaan kekseliäs varas ja seikkailija. Kiitollisuudenvelka ja kunniantunto tuntuvat ajavan Nejahia vaaroihin, joita järkevä ihminen pyrkisi välttämään, mutta tuskinpa Praedor-tarinaa voisikaan kirjoittaa ilman uskaliasta päähahmoa.
Käärmetanssijan ansioita olivat minusta perinteinen ja selkeä, mutta hyvin toimiva juoni sekä maailmankuvaus niin Jaconian yksityiskohtien kuin Borvariankin näkökulmasta. Juoni oli varsin perinteinen seikkailukertomus mutta sitä ryydittivät Vuorelan elämänmakuiset hahmot, joiden sivuhuomautukset henkivät historiaa tarinoiden takana. Moni hahmo sai miettimään ja kuvittelemaan, mitä kaikkea heille olikaan ehtinyt tapahtua ennen Käärmetanssijaa. Pari tuttuakin hahmoa mahtui mukaan.
Maailmankuvaus on Vuorelan vahvuus. Käärmetanssija keskittyy Galthiin, ja tämä kaupunki kuvaillaankin selkein mutta kiehtovin sanakääntein. Vuorela onnistuu luomaan Galthista elävältä ja oikealta tuntuvan paikan, joka voi toimia muunakin kuin tarinan kulisseina. Galthia koskevat osuudet ovat niin oivallisesti kirjoitettuja, että ne suorastaan herättävät inspiraation sekä roolipelaajan että kirjoittajan näkökulmasta. Yhtäkkiä jo ennestään mainio Jaconia tuntuu entistä houkuttelevammalta ja mielenkiintoisemmalta paikalta. Samanlaisella taidolla Vuorela maalaa myös Kirotun maan omalla tavallaan elävänä ja kiehtovana -- joskin hengenvaarallisena -- paikkana.
Vuorelan hahmo- ja tapahtumakuvaus on ansiokasta. Minulle tuli kuitenkin tunne, että paikoitellen kirja olisi kaivannut vielä enemmän sivuja: lisää hahmonkuvausta, lisää hahmojen välistä kanssakäymistä sekä lisää välikohtauksia, jotka nyt sivuutettiin huomautuksilla. En viitsi paljastaa juonesta mitään, mutta erityisesti Borvariasta olisin kaivannut vielä yhtä omaa lukuaan -- luulenpa, että huomaatte kyllä kohdan, kun sen Käärmetanssijan lukiessanne huomaatte. Vuorela käyttää pääasiassa kaikkitietävää kertojaa, mikä ei ole minun suosikkityylini, mutta kirjan muut ansiot saivat kyllä tämän unohtamaan.
Käärmetanssija on vauhdikasta ja innostavaa seikkailukirjallisuutta. Teos on kirjoitettu vaivattomalla taidolla, eikä kirjaan mahdu tylsiä hetkiä. Suosittelen sitä kaikille Praedorin ja muun fantasian ystäville. Toivottavasti Praedor-tarinoita nähdään lisää niin Ville Vuorelan kuin muidenkin tarinankertojien kirjoittamana.
Vuorelan parasta työtä tähän mennessä. Kirjassa ovat näkyvissä selkeästi sekä roolipelin, että seikkailukirjallisuuden vaikutteet.
Pidin jopa yllättävänä kirjan eeppisyyttä, praedorin maailmaan liittyvissä jutuissa "muta"fantasia on ollut hyvin yleinen trendi mutta tässä romaanissa päähenkilö Nejah, sekä hänen ystävänsä ovat niin hyviä kuin he nyt tuollaisten elämänkohtaloiden läpi käytyään voivat olla. Näistä hahmoista aika-ajoin kuvastuva lämpö toimii hyvänä tasapainottajana väkivallalle ja raakuudelle joka on praedor-seikkailujen välttämätöntä kuvastoa.
Teksti on rikasta ja kuvailevaa, mutta tapahtumat etenevät jouhevasti ja teksti pitää lukijan hyvin otteessaan. Tästä todisteena se tosiseikka, että siitä on aikaa kun olen saanut luettua näin paksun romaanin kannesta kanteen suhteellisen lyhyessä ajassa.
Seikkailuja pohjoisessa Jaconiassa, Borvariaa unohtamatta. Tämä hienostuneisuuden ja brutaalin väkivallan maailma on mahdollisuuksia täynnä, ja aina on mukavaa nähdä se uudesta näkökulmasta.
Tässä olisi aineksia pitkän sarjan aloitukseen, etenkin päähenkilön ikä huomioiden. Ja epilogin pohjalta voisi tällaista jatkoa ennakoidakin, ainakin mikäli tämän tarinan suosio on riittävä.
Suomalainen fantasiaromaani, jossa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ehkä omaan makuuni hieman liian suoraviivainen. Tapahtumat etenevät junamaisesti ja vain yhdestä näkövinkkelistä (päähenkilönsä, sisukkaan nuoren tytön/naisen) katsottuna.